supera

Legolatar : Vuosi tuntuu tämän asian kanssa painiessa ikuisuudelta. Ymmärrän täysin sen fiiliksen, kun sitä samaa intoa täynnä olevaa fiilistä ei vaan jokaisen ns.pettymyksen jälkeen ei vaan enään ole juurikaan samalla tavalla, kuin aluksi. Mieheni on nähnyt vierestä jokaisen turhan innostumisen, pettymyksen tuoman itkun ja epätoivon. Siltikin kaikesta huolimatta jaksaa vaan uskoa ja yrittää, vaikka välillä uiskentelenkin jo enemmän tai vähemmän syvissä vesissä. Tsemppiä sulle tosi paljon ja toivotaan tilausvahvistusta !

Heippuli ! Saanen liittyä joukkoon ?! :)
Taustatietoja yrittämisestä voin kertoa sen verran, että ikää on 20vuotta minulla ja miehellä sitten hiukan enemmän :D
Ehkäisy on jätetty pois 2/2014 ja ei näkynyt eikä kuulunut joten lapsettomuushoitoihin jonotetaan julkiselle puolelle. Miehelle tehty simppatesti oli ok, ei mitää murehdittavaa siltä osin. Minulle on viime kierrossa tehty loop-hoito ja cin2 oli tuomio. Alue oli pieni ja toivottavasti nyt ei paluuta tuohon ainakaan, hui.
Nyt kp 26/28-30, ovulaation luulen olleen kp 13.

Oireet (raskaus tai mielikuvitus :D) alkaa olla nyt :
- rinnat turvoksissa kolmatta päivää ja välillä nii kipeät että vaan ollessakin tuntuu.
- turvottaa
- väsymys (nukun 7-8h joka yö)

Muuta en oikee oo kyl huomannutkaan. Nää tosiaan vaan sellasia jotka on lähes aina enemmän tai vähemmän kierron lopuksi.

Vauvakuume on kova ja malttamattomuus ei auta tähä yhtään :D

Kerroin nyt vaan itsestäni, koitan päästä vähä kirjoittelun makuun :)