SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Naisena tulee kasvaessaan aika kamalasti kohdelluksi. Hyvin harvalla on mitään turhia prinsessakuvitelmia aikuisuudessa kaiken sen naureskelin, vähättelyn, ahdistelun ja suoranaisen kiusaamisen jälkeen.
Aiheen otsikko antaa ymmärtää, että ainakin aloittajan mielestä erityisesti suomalaisilla naisilla olisi jotakin prinsessakohtelua vastaan. Karut kasvukokemukset eivät selitä tätä, ellei Suomessa oleteta vähäteltävän, ahdisteltavan ja kiusattavan naisia erityisen paljon.
Ainakin sukupuolten välisen koulutuksellisen, taloudellisen ja poliittisen tasa-arvon mittauksissa Suomi yleensä sijoittuu korkealle, minkä voinee tulkita puoltavan sitä, ettei Suomessa mitenkään erityisesti vähätellä naisia. Koulutuksen kohdalla Suomi itse asiassa on ehkä poikkeuksellisen suosiollinen naisia kohtaan. Kiusaamista, ahdistelua ja naureskelua on ehkä hieman vaikeampi vertailla, sillä esimerkiksi seksuaalirikosten tilastointi vaihtelee maiden välillä melko paljon. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että suomalaisten naisten väitetty prinsessakohteluvastaisuus selittyisi suomalaisen kulttuurin erityisellä naisten vähättelyllä tai heille naureskelulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös sen pitäisi olla annuaali (anno = vuosi) ?
Pitäisi, sekä ap:n tokaisu siitä että se tarkoittaisi (yleensä) taidetapahtumaan on todella outo, sillä se on aikamääre.
Ei se minusta ole outo, sillä monet taidetapahtumat nimenomaan käyttävät tuota kuvaavana nimenään. Vaikka sitä voi käyttää muissakin yhteyksissä, vaikuttaa minustakin selkeästi siltä, että sitä käytetään erityisesti viittaamaan taidemaailman tapahtumiin.
On ikävää, jos henkilöä on kiusattu lajinsa takia. Ehkä hän voisi osittain lohduttautua ajatuksella, ettei häntä mollanneilla ehkä ole kovin hyvää käsitystä lajin teknisestä vaativuudesta, ja että strippariheitot eivät ehkä ole oivaltavuudessaan sieltä sivaltavimmasta päästä. Itse pystyn ainakin helposti ohittamaan tölväisyt, joista paistaa läpi se, kuinka kriitikko on häthätää tarttunut matalimmalla roikkuvaan hedelmään.
Urheilun julkisen tukemisen oikeutus on hieman monimutkaisempi asia. En nyt mene tähän sen tarkemmin, mutta sitä voi pohtia, millä perusteella valtion tulisi pakottavasti verottaa ihmisiä ja tukea näillä varoilla joitain tiettyjä urheilijoita.
Yksityiset tahot varmaankin rahoittavat urheilua siinä määrin kun se on heille taloudellisesti edullista. Eli tässä tapauksessa rahoitusta varmaankin määrittää yleisön kiinnostus ja lajin kaupallistamisen mahdollisuus. Jalkapallossa ja jääkiekossa liikkuu isot rahat siksi, että se on hyvin katsojaystävällistä ja ylipäätäänsä suurta yleisöä puoleensa vetävää urheilua. Jos urheilun julkista rahoitusta perustellaan esim. maabrändin kohentamisella, niin myös julkista rahoitusta tulisi varmaankin jakaa lajien yleisönsuosion perusteella.
Koska oma tietoisuutemme vaikuttaa korreloivan vahvasti tietynlaisen aivotoiminnan kanssa, lienee kohtuullista olettaa, että tällaisen aivotoiminnan lakatessa kuoleman myötä myös omat kokemukset loppuvat. Tällöin henkilöllä ei voisi olla kuoleman jälkeen hyviä tai huonoja kokemuksia, eikä hän "mene" mihinkään vaan lakkaa olemasta.
Koska kuolemanjälkeinen elämä ei ole empiirisesti tutkittava asia, ei siitä ole mitään kokemusperäistä sanottavaa. Koska mitään siitä sanottua ei voi osoittaa vääräksi, on hieman epäselvää, mitä tiedollista arvoa näillä väitteillä on.
Eri ihmisillä ja eri kulttuureissa onkin usein radikaalisti sisällöltään erilaisia näkemyksiä kuolemanjälkeisestä, mikä ehkä viittaa siihen, että näitä väitteitä käytetään enemmänkin kulttuurillisiin tai sosiaalisiin tarkoituksiin, eikä niillä välttämättä ole hirveästi mitään objektiivista tiedollista pohjaa.