SK

Tietääkseni fobioita voidaan hoitaa lääkityksen lisäksi siedätyshoidolla. Luulisi, että sinun olisi mahdollista saada ammattilaisen ohjaamaa apua fobiaasi, kun se noin merkittävästi rajoittaa elämääsi. En kyllä tiedä tarkemmin, mistä sinun tulisi sitä hakea.

Itsekin pelkäsin nuorempana mehiläisiä ja ampiaisia, mutta en siinä määrin, että se olisi juurikaan rajoittanut elämääni. Itse luulen oman pelkoni vähentyneen, koska olen tutustunut enemmän mehiläisten ja ampiaisten elämään ja mehiläisten hoitoon. Tämä varmaan on toiminut siedätyshoitona, sekä auttanut minua paremmin ymmärtämään niiden käytöstä ja "mielenmaisemaa", jos nyt näin voi sanoa. Voisiko esimerkiksi ampiaisten biologian opiskelu, tai ampiasista kertovien dokumenttien tai videoiden katselu omaan tahtiisi olla hyödyllistä ammattiapua odotellessa?

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

En usko, että osakesijoittamista tarvitsee ainakaan kovinkaan paljoa lisätä yksityishenkilötasolla.

Esimerkki yhdestä lisääntyneeseen sijoitusprosenttiin liittyvistä ongelmista tulee esille jo aloitusviestissäsi, jossa säästäminen tulee kulutuksen hinnalla. Yleensähän sitä pidetään taloudellisesti hyvänä asiana, että ihmiset kuluttavat, etenkin kalliita ja laadukkaita tuotteita. Jos kaikki alkaisivat säästämään, ja ostamaan hyvin pienen voittomarginaalin tarpeellisia perustuotteita, voisi kansantalous ylipäätänsä joutua ongelmiin.

Toinen ongelma, joka mieleeni juuri tällä hetkellä tulee on se, että osakamarkkinat voisivat saavuttaa entistä isomman "too big to fail"-aseman, jos useampien ihmisten perushyvinvointi olisi suoraan niistä riippuvainen. Tämän takia osakesijoittaminen ei voi nähdäkseni olla oleellinen osa esimerkiksi eläkejärjestelyitä, sillä eläke ei voi alittaa tiettyä tasoa ilman merkittävien sosiaalisten ongelmien syntymistä.

Eli muiden pitäisi ostaa kallista turhuutta, jotta sinun osakkeesi tuottaisivat paremmin? Osakkeet ovat vain osa sijoittamista, perustuvathan jopa eläkerahastotkin pitkälti osakesijoittamiseen. Sijoittaminen on kuitenkin palkansaajalle keino päästä ehkä aiemmin eläkkeelle ja ehkä vähän vaahtokarkkikokeen omaisesti päästä nauttimaan korkeammasta elintasosta nipistämällä elintasosta nuorena...

Periaatteessa asia on juuri näin, toisaalta en puhuisi turhuuksista. Kaikki eivät voi säästää samanaikaisesti, eikä osakesijoittamisen lisääminen nähdäkseni ole oikein ratkaisu mihinkään polttavaan yhteiskunnalliseen kysymykseen. Kulutuksen yleinen väheneminen säästämisen lisääntyessä vähentäisi osakkeiden arvoa ylipäätänsä.

Eläkkeiden, poliittisten urien yms. perustuminen osittain osakekursseihin on nähdäkseni jo osoitus siitä, että osakemarkkinat ovat jo melko lailla "too big to fail".

Tokihan tässä on kyse vapaamatkustamisesta - kuten yleensäkin. Ostan Bangladeshista tehdyn rätin mitättömän halvalla koska kansainvälinen työnjako. Mun mielestäni sopisi ihan hyvin sellainen työnjako, jossa täällä elettäisiin enemmän osingoilla ja ne muut tekisivät työt muualla....

Olen pahoillani, mutta en ihan ymmärrä mitä tarkoitat. Missä on mielestäsi kyse vapaamatkustamisesta?

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

En usko, että osakesijoittamista tarvitsee ainakaan kovinkaan paljoa lisätä yksityishenkilötasolla.

Esimerkki yhdestä lisääntyneeseen sijoitusprosenttiin liittyvistä ongelmista tulee esille jo aloitusviestissäsi, jossa säästäminen tulee kulutuksen hinnalla. Yleensähän sitä pidetään taloudellisesti hyvänä asiana, että ihmiset kuluttavat, etenkin kalliita ja laadukkaita tuotteita. Jos kaikki alkaisivat säästämään, ja ostamaan hyvin pienen voittomarginaalin tarpeellisia perustuotteita, voisi kansantalous ylipäätänsä joutua ongelmiin.

Toinen ongelma, joka mieleeni juuri tällä hetkellä tulee on se, että osakamarkkinat voisivat saavuttaa entistä isomman "too big to fail"-aseman, jos useampien ihmisten perushyvinvointi olisi suoraan niistä riippuvainen. Tämän takia osakesijoittaminen ei voi nähdäkseni olla oleellinen osa esimerkiksi eläkejärjestelyitä, sillä eläke ei voi alittaa tiettyä tasoa ilman merkittävien sosiaalisten ongelmien syntymistä.

Eli muiden pitäisi ostaa kallista turhuutta, jotta sinun osakkeesi tuottaisivat paremmin? Osakkeet ovat vain osa sijoittamista, perustuvathan jopa eläkerahastotkin pitkälti osakesijoittamiseen. Sijoittaminen on kuitenkin palkansaajalle keino päästä ehkä aiemmin eläkkeelle ja ehkä vähän vaahtokarkkikokeen omaisesti päästä nauttimaan korkeammasta elintasosta nipistämällä elintasosta nuorena...

Periaatteessa asia on juuri näin, toisaalta en puhuisi turhuuksista. Kaikki eivät voi säästää samanaikaisesti, eikä osakesijoittamisen lisääminen nähdäkseni ole oikein ratkaisu mihinkään polttavaan yhteiskunnalliseen kysymykseen. Kulutuksen yleinen väheneminen säästämisen lisääntyessä vähentäisi osakkeiden arvoa ylipäätänsä.

Eläkkeiden, poliittisten urien yms. perustuminen osittain osakekursseihin on nähdäkseni jo osoitus siitä, että osakemarkkinat ovat jo melko lailla "too big to fail".

En usko, että osakesijoittamista tarvitsee ainakaan kovinkaan paljoa lisätä yksityishenkilötasolla.

Esimerkki yhdestä lisääntyneeseen sijoitusprosenttiin liittyvistä ongelmista tulee esille jo aloitusviestissäsi, jossa säästäminen tulee kulutuksen hinnalla. Yleensähän sitä pidetään taloudellisesti hyvänä asiana, että ihmiset kuluttavat, etenkin kalliita ja laadukkaita tuotteita. Jos kaikki alkaisivat säästämään, ja ostamaan hyvin pienen voittomarginaalin tarpeellisia perustuotteita, voisi kansantalous ylipäätänsä joutua ongelmiin.

Toinen ongelma, joka mieleeni juuri tällä hetkellä tulee on se, että osakamarkkinat voisivat saavuttaa entistä isomman "too big to fail"-aseman, jos useampien ihmisten perushyvinvointi olisi suoraan niistä riippuvainen. Tämän takia osakesijoittaminen ei voi nähdäkseni olla oleellinen osa esimerkiksi eläkejärjestelyitä, sillä eläke ei voi alittaa tiettyä tasoa ilman merkittävien sosiaalisten ongelmien syntymistä.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Hans Roslingin Faktojen maailma luo monista maailman suurista kehityskuluista positiivisen kuvan. Kirjasta jää hyvä mieli, jos ihmisten suhteellisuudentajun pettämisen syiden melko heppoinen käsittely ei ärsytä liian pahasti. Kirja ei siis ehkä ole psykologian sisällöltään hirveän merkittävä, mutta se on positiivinen ja yleissivistävä.

Esko Valtaoja taitaa olla kirjailijana ja julkisuuden henkilönä tunnettu positiivisesta asenteestaan. Itse olen lukenut häneltä vain hänen teoksensa Avoin tie, mutta sama optimismi varmaan näkyy hänen muistakin teoksistaan. En sanoisi, että Avoin tie on ihan yhtä ytimekkään yleissivistävä kuin Faktojen maailma, mutta ei sekään missä nimessä huono kirja ole.

Mulla on Faktojen maailma ollut pitkään lainassa kirjastosta, mutta en vain etene. Jotenkin tuo maailman positiivinen kehitys muka numeroiden valossa kai itseäni tökkii. En tiedä, käsitteleekö Rosling muuta kuin aineellista ja fyysistä hyvinvointia. Niitähän on helpompi mitata kuin mielen tyhjyyttä.

Faktojen maailmassa on toivottavasti luku sillekin, miten mediakohut ovat parantaneet tai huonontaneet maailmaa. Koronavouhotus nyt ainakin tuhoaa monen mielenterveyden ja ihmissuhteet, ja ylipäätään sen nostaminen ykkösongelmaksi on hyvin kyseenalaista.

Rosling käsittelee muistaakseni hieman mediaa, mutta ei kovinkaan tyhjentävästi. Rosling myös muistaakseni mainitsee joitakin asioita siitä, kuinka aineellinen hyviinvointi vaikuttaa ajatteluun ja henkisiin ominaisuuksiin.

Kirja käsittelee niitä hyvinvoinnin osa-alueita, joita on perinteisesti ajateltu helpoiksi mitata, ja jotka voisivat periaatteessa olla todistettavasti nousussa tai laskussa. Kirjan tarkoituksena on ehkä osittain osoittaa, että useilla ainakin jossain määrin järkevästi vertailtavilla mittareilla maailma on menossa parempaan suuntaan. Jos esimerkiksi "henkistä tyhjyyttä" ei voida mitenkään yksinkertaisesti vertailla tai mitata, mistä edes itse tietäisit, onko se laskussa vai nousussa?

Liiallisen vouhotuksen koronasta voi nähdä negatiivisena kehityksenä, mutta sen merkitystä ei ehkä vielä tässä vaiheessa voida kunnolla arvioida. Ehkä se tuhoaa joidenkin parisuhteen, kuten sanot, mutta kuinka monen? Voi olla kohtuullista sanoa sen ylipäätänsä vahingoittavan mielenterveyttä, mutta mikä on sen suhteellinen merkitys yksilö-, kansallis-, tai globaalitasolla? Onko se tilapäinen takapakki yleiseen positiiviseen kehitykseen?