SK

Toivokaamme niin! Itselläni on korona-aikaan livekohtaamiset vähentyneet vähäisestä kohti vielä vähäisempää, eikä edes mitenkään vähän! Olisi siis mukavaa, jos edes netissä tapaisi muita.

Jos karisman määritelmä on sosiaalinen vetovoimaisuus ja kyky inspiroida muita, eikö ihminen, jolla on paljon vapaaehtoisia ja aitoja seuraajia, ole välttämättä karismaattinen? Tässä mielessä myös arkinen, ruma, tylsä tai kuiva ihminen voi olla karismaattinen, kunhan vain monet seuraavat häntä.

Armeijatyylisiä univormuja ei poliitikkojen tulisi käyttää, jos AP sellaisia tarkoittaa. Armeijoiden suhde politiikkaan on aihe, jota olisi kiinnostavaa kuulla käsiteltävän enemmän, mutta lienee tässä vaiheessa jo selvää, ettei armeijarakennetta tulisi soveltaa kuin kansakunnan ulkopuolisiin "vihollisiin", eikä mielellään niihinkään. Armeijamainen poliisi ei ole hyvä idea, ja armeijamaiset poliittiset puolueet vielä huonompi.

Myös liiallisessa yhteishengessä ja yksimielisyydessä on suuria riskejä. Urheilun ja ulkoilmaharrastusten edistäminen voisi olla hyvä ajatus, mutta konteksti saa minut epäilemään, että nämäkin liittyisivät liiallisen yhteishengen kehittämiseen.

Demokratiaan kuuluu sovittelevaisuus, eikä demokratia toimi "2 sutta ja lammas"-tilanteissa, jossa osapuolilla ei ole yhteisiä tavoitteita tai keskinäistä kunnioitusta. Puolueiden välisen kritiikin tulisi keskittyä asiakysymyksiin, eikä esimerkiksi syytöksiin maanpetturuudesta tai epäinhimillisyydestä. "Syyllisten" nimeäminen ei tässä mielessä ole toivottavaa. En myöskään näe, että nykytila olisi mitenkään erityisen rappeutunut.

Itselläni oli melko lailla APssa kuvailtuja oireita, ja minulle auttoi Venlafaxin. Lääkkeen positiivisia vaikutuksia oli juuri lisääntynyt energisyys, lisääntynyt kiinnostus parisuhteisiin, ja ylipäätänsä parempi mieliala.

Sivuvaikutuksia, joita olen huomannut on painon nousu, ja siemensyöksyn saavuttamisen vaikeutuminen. Lääke aiheuttaa myös aivan järkyttäviä vierotusoireita, jos sen unohtaa ottaa, mutta ei aiheuta "henkistä riippuvuutta", eli se on helppo jättää vahingossa ottamatta.

Eikös toinen maailmansota oikeastaan ollut seurausta liian äärimmäisestä politiikasta, johon ei suhtauduttu tarpeellisella kritiikillä ja maltilla? Neuvostoliitossa tai Saksassa ei kaihdettu rajuja toimia, mutta ne päätyivät ottamaan aika pahasti takkiin, eivätkä heidän tavoittelemansa yhteiskuntamallit toteutuneet. Nimenomaan toisen maailmansodan valossa liian äkilliset yhteiskunnalliset muutokset ja liika poliittinen yksimielisyys vaikuttavat isoilta riskeiltä. Minusta varovaisuus politiikassa on ihan ymmärrettävää, vaikka juuri koronan suhteen voitaisiinkin sanoa, että toiminnan tulisi ollut olla päättäväisempää.