SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Katson tosi vähän TV:tä, mutta olen katsonut Spartacus: Blood and Sand sarjan Netflixistä. Sarja koostuu lähes kokonaisuudessaan sekavasta juonittelusta ja nälvimisestä, naurettavista taistelukohtauksista ja rajusta antiikkiteemaisesta aikuisviihteestä.
Itse katsoin sitä jälkimmäisestä syystä, mutta arvostin myös sitä, että sarjan käsikirjoittajat olivat ilmeisesti ainakin yrittäneet saada hahmojen puhe kuulostamaan totutusta poikkeavalta suosimalla epätavallisia ilmaisuja, kuten viittaamalla juttelemiseen breaking wordsina. En usko, että sarjan puhetapa on mitenkään sen historiallisempi, mutta ainakin se teki hahmojen puheesta kiinnostavampaa.
Tuo sarja on näytetty ihan Suomen televisiossakin TV5-kanavallakin ja uusintanakin. Tuossahan on ihan neljä kautta tai siis yksi noista kausista on spinoff, joka kertoo oikeasti tuota päähenkilöä kiinnostavasta henkilöstä ja pahemmasta pleijeristä, josta lopulta tulee päähenkilön oikea käsi. Tuohan ”perustuu tositapahtumiin”, mutta ei mennyt niin kuin perimätiedon mukaan. Mutta oli harvinaisen raju sarja Suomen televisioon. Tunsin itseni todella likaiseksi ja vastenmieliseksi kun jokainen jakso piti katsoa.
Olen siis katsonut kaikki neljä kautta, mutta tosiaan Blood and Sand taisi olla vain ensimmäisen kauden nimi, eikä viittaa koko sarjaan. Spartacuksia on kuitenkin kai muitakin, mutta ne eivät ole ehkä yhtä rasvaisia kuin tuo sarja.
Itsellenikään ei tullut sarjan katsomisesta kovinkaan ylevä olo, enkä ehkä kehtaisi sitä livenä hehkuttaa.
Katson tosi vähän TV:tä, mutta olen katsonut Spartacus: Blood and Sand sarjan Netflixistä. Sarja koostuu lähes kokonaisuudessaan sekavasta juonittelusta ja nälvimisestä, naurettavista taistelukohtauksista ja rajusta antiikkiteemaisesta aikuisviihteestä.
Itse katsoin sitä jälkimmäisestä syystä, mutta arvostin myös sitä, että sarjan käsikirjoittajat olivat ilmeisesti ainakin yrittäneet saada hahmojen puhe kuulostamaan totutusta poikkeavalta suosimalla epätavallisia ilmaisuja, kuten viittaamalla juttelemiseen breaking wordsina. En usko, että sarjan puhetapa on mitenkään sen historiallisempi, mutta ainakin se teki hahmojen puheesta kiinnostavampaa.
Tykkään tutusta ympäristöstä ja elämänrytmistä. Matkustelu on minusta stressaavaa, ja vaikka ulkomailla asuminen on varmaankin hieman eri asia, niin matkailukokemusten perusteella en uskoisi pitäväni siitä.
Vieraan kielen oppiminen voisi kyllä olla kiva haaste, mutta en itse varsinaisesti myöskään erityisesti tavoittele laajaa kielitaitoa.
Ehkä minulla on käynyt seuran suhteen hyvä tuuri, sillä en ole itse käytännössä koskaan tuntenut tulleeni loukatuksi toisen käyttäytymisestä. Tai sitten olen vain lehmänhermoinen. Eli ehkä siedän mitä vain epäasiallisuuksia, enkä hirveästi noteeraa niitä.
Minkälaisen kannan sarjan loppu mielestäsi ottaa?
Itse ymmärsin lopun lähinnä sen kautta, että historiallinen Spartacuksen kapina kukistui lopulta verisesti, ja monet sen keskeisistä hahmoista oletettavasti myös kuolivat väkivaltaisesti. Se olisi kuitenkin ollut kierojen ja julmien roomalaisten voiton lisäksi melko synkeä loppu sarjalle, joten edes joidenkin harvojen näytettiin selviävän ainakin jossain määrin onnellisesti. Kyseisen homoparin toinen jäsen oli yksi niistä harvoista hahmoista, jotka eivät olleet joko sotahulluja tai petollisia pahiksia, joten heiden selviämisensä ei tunnu asioiden jättämiseltä kesken.