SK

Vierailija kirjoitti:

Mitä hemmettiä! Ajattelin just tänään töissä miten olisi kiinnostavaa olisi tietää jotenkin jos joku fantasioi susta :D

APlla on jo selvännäkökyky, markkinatutkimus parhaasta tavasta lyödä rahoiksi vain puuttuu.

Otsikkosi kysymykseen liittyen älykkyyden ajatellaan korreloivan menestyksen kanssa huomattavasti, mutta ei täysin. Eli siis esimerkiksi jos tiedät jostakin henkilöstä, että hän on 200cm pitkä, niin todennäköisyys sille, että hän on myös menestynyt koripalloilija kasvaa huomattavasti siihen nähden, mitä pidit hänen todennäköisyytenään olla koripalloilija ennen kuin tiesit hänen olevan poikkeuksellisen pitkä. Tämä siis sillä oletuksella, että pituudella on suurta merkitystä koripallomenestyksen suhteen. On ehkä hyvä ottaa huomioon, että jos koripalloilijat ovat ylipäätänsä harvinaisia, niin vaikka 200cm pituinen henkilö olisi 10 kertaa todennäköisemmin menestynyt koripalloilija kuin vaikka 180cm henkilö, niin varsinainen todennäköisyys sille, että 200cm henkilöt ovat koripalloilijoita voi silti olla hyvin pieni.

Itse tykkään hampurilaispaikoissa eniten yleensä ihan niistä pienemmistä perushamppareista. Eli ihan juustohampurilaista tai vaikka tuplajuustohampurilaista suosittelisin. El Maco on myös mielestäni tosi hyvä, ja Big Mac on myös "suureksi" hampurilaiseksi erittäin hyvä. Mäkkärin vegehampurilainen on laadultaan tai reseptiltään ollut ainakin omalla kohdallani aika vaihteleva, ja sitä on joskus joutunut odottamaan huomattavasti muita ruokia pidempään. Jälkiruoista en on osaa sanoa, mutta joku pirtelö varmaan sopii "mäkkärikokemukseen" parhaiten.

Top 5 olisi minulla siis: 1). Juustohampurilainen 2). Tuplajuusto 3). El Maco 4). Big Mac 5). Vegehampurilainen

Vierailija kirjoitti:

Ne matikantehtävät pitäisi pähkäillä itse, eikä kysyä suoraan vastausta.

Kyseessä on ehkä enemmänkin kielellinen ongelma kuin matematiikkaan liittyvä tehtävä, koska matemaattisesti ilmaistuna ihmiset varmaankin osaisivat laskea henkilöiden palkat. Eli tässä on ehkä tarkoituksena selvittää sitä, mitä ihmiset tarkoittavat ilmaisuilla puolta enemmän ja puolta vähemmän.

Samankaltaisia epäselvyyksiä esiintyy esimerkiksi sanan "tai" ja sanan "ja" käytössä. Jos sinulta kysytään, että haluatko kahviisi maitoa tai sokeria, niin onko teknisesti väärin vastata, että molempia? Jos taas esimerkiksi haluat sekä veitsen että ruuvimeisselin, niin onko teknisesti väärin antaa sinulle monitoimilinkkuveitsi? 

Jeps44 kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Ei ankara kurinpito vaikuta minusta olevan kovinkaan tehokas hyvin käyttäytyvien ihmisten luomiskeino. Maailmassa on paljon valtioita, joissa lasten fyysisen koskemattomuuden ja muiden oikeuksien taso ei ole suomen tasolla. Esimerkiksi itänaapurimme Venäjä ei ole kuuluisa lasten oikeuksiin liittyvästä woketuksesta, mutta siellä tapahtuu yli viisi kertaa enemmän murhia kuin Suomessa. Yleensäkin väkivaltarikollisuudesta tunnetut maat eivät ole niitä, jotka tulevat mieleen lasten hellästä kohtelusta. 

On myös epäselvää, halutaanko ihmisille iskostaa käsitystä auktoriteeteistä. Ehkä esimerkiksi "ideoiden markkinoita" kannattavat ihmiset olisivat sitä mieltä, että asiat pitää perustella, ja jos niiden perustelu ei ole riittävän hyvä, niin väkivallan sijaan tulisi ehkä kriittisesti tarkastella sitä, onko kyseinen asia välttämättä universaalisti mielekäs.

"Mä haluun lisää karkkia"

"Ei käy, koska se on epäterveellistä ja pilaa hampaat. Siksi pitää välillä syödä muutakin"

"Mut mä haluun silti"

Ja niin ideoiden markkinat ovat päättäneet, että karkkia on universaalisti mielekästä syödä aina ja joka päivä.

Ongelma on se, että rationaaliset perustelut eivät aina toimi, jos niitä vastassa on kova nautinnonhalu. Halun vastustaminen vaatii auktoriteettia - sisäistä tai ulkoista.

Tuo on loistava esimerkki tilanteesta, jossa voisi kriittisesti pohtia sitä, että olivatko perustelusi sittenkään niin päteviä tai relevantteja, jos ne eivät vakuuta kohdettaan.

Vaihtoehtoisesti voit tietenkin ajatella, että esittämiesi perustelujen täytyy olla relevantteja ja päteviä, mutta koska kohde ei muuttanut käytöstään, täytyy kohteen olla epärationaalinen tai esimerkiksi älyllisesti epärehellinen. Voit varmaan kuvitella, mitä ongelmia voi syntyä, jos oletat itsesi olevan järkevyyden tuomari, ja oletat muut kykenemättömäksi rationaaliseen ajatteluun, jos he eivät päädy kanssasi samoihin lopputuloksiin. Tai ei sitä ehkä tarvitse kuvitellakaan, sillä tällaista ajattelua esiintyy historiassa ja nykypäivänäkin hyvin paljon.