Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Seurattavat (1) Seuraajat (1)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

23/30 |
19.03.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole vielä oikein päässyt aloittamaan Elden Ringiä, vaikka olen jo melko paatunut From Software -fani. Siskoa olen kyllä hieman backseatannut ja neuvonut Elden Ringin suhteen, mutta omaa hahmoa en ole vielä tehnyt :D 

Otogi 2 oli ensimmäinen From-pelini, ja se teki kyllä tyylillään minuun vaikutuksen. Alkuperäinen Dark Souls oli ihan mahtava. Dark Souls 2 oli karvas pettymys, vaikka päädyinkin sitä paremman puutteessa aika paljon pelaamaan. Dark Souls 3 oli melko tylsä, vaikka loppua kohden ehkä hieman parantui. Bloodborne oli Dark Souls ykkösen kaltainen megajysäys ainakin tyylin puolesta, mutta vähän liian helppo. Tykkäsin Sekirosta myös paljon, ja minua itse asiassa vähän harmittaa, että Elden Ring vaikuttaa taistelutyyliltään enemmän Dark Soulsilta kuin Sekirolta. Olisin itse toivonut jotain Sekiro-tyylistä, mutta moninpelillä, vähemmällä hyppimisellä ja ehkä muutamalla asevaihtoehdolla! Ehkä se jotenkin jäi harmittamaan, että Sekiroon ei tullut mitään lisäosia tai lisäsisältöä, vaan jotenkin tuntuu, että se jäi hieman kesken.

2/39 |
19.03.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei nähdäkseni näytä vihreää valoa, vaan on eskaloimatta tilannetta. Jos tilanne eskaloituu esimerkiksi ydinsodaksi, niin en näe, miksi siihen ei vastattaisi.

Ja en itse ole mikään ammattimainen tai edes harrastelijatason sotastrategi, mutta eivät kemialliset aseet mikään ihmelääke tai huijauskoodi ole, eivätkä sen puolin biologisetkaan aseet. Yksi syy siihen, miksi kemiallisia tai biologisia aseita ei perinteisesti sodassa niin herkästi käytetä, on se, että, ne eivät ole yleensä ole valtioille mitenkään hirveän käytännöllisiä. Itseään toisintavilla aseilla, kuten viruksilla, on tietenkin paljon potentiaalia joukkotuhoaseena, mutta ne eivät oikein sovi perinteisen sodankäynnin malliin, koska niitä on vaikea kohdentaa millekään tietylle alueelle tai tiettyihin henkilöihin.

19/26 |
19.03.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Turvallinen ajettava hitaan huippunopeuden ja hyvien jarrujen ansiosta. Muotoilu inspiroitunut 80-luvun Volvoista. Ruostetta ja kulumia ei vielä vähäisten käyttövuosien vuoksi ole päässyt kertymään. Kaupunkiajossa hankala löytää sopivaa parkkipaikkaa. Kulutus minibussin luokkaa. Ilmastointi ei toimi kuumalla, mutta talvella lämmin. Lisälaitteita löytyy vaikka kuinka; on tölkinpidintä, peruutustutkaa, mikroaaltouunia ja laturia, mutta ohjekirja on kadonnut, ja valmistajan sivut on Google-käännetty mandariinikiinasta. Navigaattorin ohjeet ovat joskus outoja, GPS-vastaanotto taitaa bugittaa. Sopii hyvin kevyeen käyttöön tutuille teille, jos tunnettu merkki ei ole tärkeä. Hinta kiinalaisbrändin mukainen.

35/36 |
19.03.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto on mennyt pilalle sen väärinkäsityksen takia että uskonnossa tärkeintä on uskominen. Ei jeesus sanonut opetuslapsille, että uskokaa Jumalaan, vaan luottakaa Jumalaan. Martti Luther sanoi "sola fide". Hän ei tarkoittanut että usko riittää, vaan luottaminen Jumalaan riittää. Käännöskukkanen on muuttanut uskonnon luonteen täysin. Ei kristittyjen pidä tyhmentää itseään uskottelemalla itselleen epäilyttävän omituisia väitteitä, vaan heidän pitää luottaa Jumalaan. Sana "uskonto" pitäisi korvata paremmalla.

Hmm, eikö johonkin luottaminen edellytä sitä, että myös uskot tähän tahoon? En ihan heti näe, miten olisi mahdollista luottaa johonkin, jonka olemassaoloon ei usko. Ja kuten toisessa hyvin mielenkiintoisessa viestissä sanottiin, niin ei ehkä ole edes yleistä sanaa sellaiselle henkilölle, joka uskoo jumalaan, mutta ei "luota" häneen tai muuten palvo häntä, joten tällainen kanta on varmaankin melko harvinainen.

Itse olen kristitty, mutta en ole ikinä voinut uskoa Raamatun olevan kirjaimellisesti totta. Siitä huolimatta pidän kiinni kristinuskosta. Voin siis sanoa että luotan tähän elämäntyyliin ja siihen että se on minulle hyväksi, mutta voin silti yhtä aikaa olla epäileväinen Raamatun suhteen. Jos uskominen olisi se kaikkein tärkein asia uskonnossa, kokisin olevani huono uskovainen. Eikä ihminen voi itse päättää mihin uskoo ja mihin ei. Mutta voit silti viettää uskonnollistä elämää, ihan vain luottaen siihen. Uskonto on minulle jotain mitä teen.

Ymmärrän tuon kannan, ja kyllä varmaan uskonnollinen elämäntyylikin voi määritellä uskovaisen, mutta jos tarkoituksesi oli ottaa kantaa tuohon luottamisen ja uskomisen eroon, niin en yhäkään ihan näe, miten voit luottaa johonkin tahoon jonka olemassaoloon et usko. Mutta jos viestisi ei ollut tarkoitus ottaa kantaa tuohon kysymykseen, niin en mitenkään itse siis pyrkinyt korostamaan uskomusten roolia uskonnossa, vaan pohdin vain, mitä merkitystä tuolla uskomisen ja luottamisen erolla on.

Itse olen sekä ateisti että uskovainen. Myös agnostikko, kaikkea tätä yhtäaikaa. Aamupäivisin olen enemmän ateisti kuin esim illalla. Mutta enhän voi uskon antaa ohjata elämääni, silloinhan joutuisin muuttamaan arvojani kymmeniä kertoja päivässä, ateistista uskovaiseksi ja päinvastoin, ja se olisi järjetöntä. Mutta koska luotan näihin samoihin arvoihin, huolimatta siitä mihin milläkin hetkellä satun uskomaan, on luottaminen täysin eri asia kuin uskominen. Eikä luottamus tässä tapauksessa edellytä uskomista. Tuskin on olemassa uskovaista joka uskoo joka hetki 100% jumalaan. Ainoa vaihtoehto on siis vain luottaa omaan projektiinsa.

Tämä kyllä menee ainakin minulta hieman yli hilseen. Luottaminen on eri asia kuin uskominen, kyllä, mutta kantani siis oli, että luottaminen johonkin välttämättä pitää sisällään kyseiseen asiaan uskomisen. Jos luotat koko ajan omaan projektiisi, niin myös uskot koko ajan oman projektisi olevan olemassa, mutta omaan projektiisi uskominen tai luottaminen on eri asia kuin jumalaan uskominen tai luottaminen, mitä ilmeisesti et tee koko aikaa, jos olet kerran ajoittain ateistinen ja ajoittain teistinen. Uskominen on epistemologinen eli tietoteoreettinen käsite, kun taas arvot ovat eettisiä tai arvoteoreettisia käsitteitä, joten muutokset uskomuksissa eivät välttämättä näy muutoksissa arvoissa, riippuen eettisestä näkökulmasta.

31/36 |
19.03.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto on mennyt pilalle sen väärinkäsityksen takia että uskonnossa tärkeintä on uskominen. Ei jeesus sanonut opetuslapsille, että uskokaa Jumalaan, vaan luottakaa Jumalaan. Martti Luther sanoi "sola fide". Hän ei tarkoittanut että usko riittää, vaan luottaminen Jumalaan riittää. Käännöskukkanen on muuttanut uskonnon luonteen täysin. Ei kristittyjen pidä tyhmentää itseään uskottelemalla itselleen epäilyttävän omituisia väitteitä, vaan heidän pitää luottaa Jumalaan. Sana "uskonto" pitäisi korvata paremmalla.

Hmm, eikö johonkin luottaminen edellytä sitä, että myös uskot tähän tahoon? En ihan heti näe, miten olisi mahdollista luottaa johonkin, jonka olemassaoloon ei usko. Ja kuten toisessa hyvin mielenkiintoisessa viestissä sanottiin, niin ei ehkä ole edes yleistä sanaa sellaiselle henkilölle, joka uskoo jumalaan, mutta ei "luota" häneen tai muuten palvo häntä, joten tällainen kanta on varmaankin melko harvinainen.

Itse olen kristitty, mutta en ole ikinä voinut uskoa Raamatun olevan kirjaimellisesti totta. Siitä huolimatta pidän kiinni kristinuskosta. Voin siis sanoa että luotan tähän elämäntyyliin ja siihen että se on minulle hyväksi, mutta voin silti yhtä aikaa olla epäileväinen Raamatun suhteen. Jos uskominen olisi se kaikkein tärkein asia uskonnossa, kokisin olevani huono uskovainen. Eikä ihminen voi itse päättää mihin uskoo ja mihin ei. Mutta voit silti viettää uskonnollistä elämää, ihan vain luottaen siihen. Uskonto on minulle jotain mitä teen.

Ymmärrän tuon kannan, ja kyllä varmaan uskonnollinen elämäntyylikin voi määritellä uskovaisen, mutta jos tarkoituksesi oli ottaa kantaa tuohon luottamisen ja uskomisen eroon, niin en yhäkään ihan näe, miten voit luottaa johonkin tahoon jonka olemassaoloon et usko. Mutta jos viestisi ei ollut tarkoitus ottaa kantaa tuohon kysymykseen, niin en mitenkään itse siis pyrkinyt korostamaan uskomusten roolia uskonnossa, vaan pohdin vain, mitä merkitystä tuolla uskomisen ja luottamisen erolla on.

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.