SK

Salaliittokalenteri, jossa joka päivälle eri salaliittoteoriaa tuputtuva lehtinen. Perinteisten Q-anonien ja kuulaskeutumisten kieltämisten lisäksi sisältäisi eksoottisempia väitteitä, kuten että keskiajalla kalentereihin lisättiin 297 vuotta, jotta hallitsijat olisivat päässet hallitsemaan vuonna 1000.

Putinille Venäjän asevoimien valtauskalenteri, jossa viimeinen luukku olisi Kiova. Toisaalta sanaa "päivä", tai mitään muutakaan aikayksikköä, ei kalenteriin olisi merkitty.

Inhokkisanakalenteri, jossa luukkujen takana olisi määritelmän lisäksi teksti- tai videopätkä siitä, kun joku julkkis tai tubettaja käyttää kyseistä ilmaisua.

Kotiviinikalenteri, jossa luukkujen takana porisisi perus marjaviinien lisäksi esimerkiksi jouluteemaista rosolliviiniä.

Kahden jälkimmäisen ostajalle oksennuspussikalenteri -15% hintaan.

Luolaministeri tyhmä! Pää kookospähkinä! Hrah hrah!

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Millä tavoin koiran pahoinpitelyyn puuttuminen on eri asia kuin lihansyöntiin tai turkisten käyttöön puuttuminen?

Laillisuus on yksi asia, mutta sen väittäminen, että vain laittomuuksiin tulisi puuttua, on ongelmallista esimerkiksi sen takia, että lait vaihtelevat maittain ja ajoittain, mutta useimpien asioiden eettisyys ei varmaankaan katsota useimmiten olevan riippuvaista siitä, missä maantieteellisessä sijainnissa ne tehdään. Voitaisiin myös ajatella, että esimerkiksi homoseksualiset suhteet eivät olleet epäeettisiä vuoteen 1971 asti, ja eettisiä vasta siitä lähtien.

Tuota ruumiillisen kärsimyksen erityistä merkityksellisyyttä en ole ennen tullut pohtineeksi, mutta mieleeni tulee ainakin se, että esimerkiksi huumeet ovat kiellettyjä, vaikka huumeiden käytön lopettamisesta voi seurata ruumiillisia vierotusoireita, ja huumeiden käyttö voi olla tapa lääkitä ruumiillisia vaivoja (esim. kipuja tai masennusta).

Lihansyönti tai turkisten käyttö voidaan nähdä ihmisen henkilökohtaisena elämäntapana. Siihen ei pidä puuttua, vaikka joku toinen kokisi toiminnan epäeettiseksi. Koiran pahoinpitelyä on hankalampi nähdä elämäntapana.

Tuo on täyttä totta, että lait vaihtelevat maittain ja ovat aikojen kuluessa muuttuneet, joten asioiden laillisuudella ei voi kaikkea perustella.

Lääkekannabis on Suomessa sallittu. Huumeiden käytön lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita, mutta niiden jälkeen ihmisen terveys paranee tai ainakin sen rapistuminen hidastuu. Raskaus ja synnytys eivät paranna naisen terveyttä, päinvastoin.

Syrjiminen, väkivaltaisuus, valehtelu ja petollisuus, hyväksikäyttö, kiusaaminen ja muut asiat voivat helposti olla elintapoja. Esimerkiksi Amerikassa tummaihoisten kohteleminen vähempiarvoisina ja orjina oli varmaankin ihan elämäntapa, eikä mikään satunnainen sarja yksittäisiä syrjimistapahtumia. Samoin esimerkiksi "epäsiveellisesti" pukeutuvien naisten paheksuminen ja tuomitseminen vaikka nykypäivän Iranissa. Myös eläinten huono ja karu kohtelu voi nähdäkseni olla elämäntapa; jos nyt ei yksittäisellä koiranomistajalla, niin ainakin maatalousyrittäjällä tai vastaavilla. Jos joku harrastaa vaikka koiratappeluita, niin yksittäisten väkivaltaisten kohtaamisten lisäksi hänen harrastuksensa voitaisiin tuomita myös yleisellä tasolla.

Millä tavoin koiran pahoinpitelyyn puuttuminen on eri asia kuin lihansyöntiin tai turkisten käyttöön puuttuminen?

Laillisuus on yksi asia, mutta sen väittäminen, että vain laittomuuksiin tulisi puuttua, on ongelmallista esimerkiksi sen takia, että lait vaihtelevat maittain ja ajoittain, mutta useimpien asioiden eettisyys ei varmaankaan katsota useimmiten olevan riippuvaista siitä, missä maantieteellisessä sijainnissa ne tehdään. Voitaisiin myös ajatella, että esimerkiksi homoseksualiset suhteet eivät olleet epäeettisiä vuoteen 1971 asti, ja eettisiä vasta siitä lähtien.

Tuota ruumiillisen kärsimyksen erityistä merkityksellisyyttä en ole ennen tullut pohtineeksi, mutta mieleeni tulee ainakin se, että esimerkiksi huumeet ovat kiellettyjä, vaikka huumeiden käytön lopettamisesta voi seurata ruumiillisia vierotusoireita, ja huumeiden käyttö voi olla tapa lääkitä ruumiillisia vaivoja (esim. kipuja tai masennusta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoista tietämättömyyttä joillain täällä. Joku tässä ketjussa puhuu, että sikiö jää kitumaan.

Lääkkeellisessä alkuraskauden abortissa, jollaisia useimmat abortit ovat, ensimmäisellä lääkkeellä lopetetaan raskaushormonin erittyminen. Näin käy usein myös luonnollisista syistä. Alkuraskauden keskenmenot ovat yleisiä.

Toinen lääke tyhjentää kohdun raskausmateriaalista. Alkio on siitä vain pieni osa. Mm. istukan alku ja limakalvoa tulee ulos. Se ulos tuleva veritöhnä ei siis ole raadeltu pieni vauva.

Tässä ketjussa on myös kuviteltu sterilisaation tarkoittavan kohdunpoistoa, joka on kuulemma ihan pikkujuttu ja sen saa vain pyytämällä ehkäisytarkoituksessa. Ei siis mikään ihme, että samankaltaiset ihmiset kuvittelevat alkion minikokoiseksi vauvaksi, joka joraa kohdussa kuin Ally McBealissä.

Se että sulle alkiolla ei ole mitään väliä ei tarkoita etteikö alkioilla olisi muille väliä. Tai se että alkion/sikiön tappaa ei ole sinusta tappamista ei tarkoita etteikö elämän tahallinen päättäminen olisi juuri sitä.

Se että jollekin muulle alkiolla on väliä ei tarkoita että minulle alkiolla pitäisi olla väliä.

Parempi, että jokainen elää oman mielipiteensä mukaan tuputtamatta kantaansa muille. Sillä tavoin koko vääntö aborttioikeuden puolustajien ja vastustajien välillä loppuisi. Abortti on laillinen ja sellaisena sen tulee pysyäkin. Jokainen voi päättää, käyttääkö itse lain tuomaa oikeutta.

Olen itse miettinyt tuota, että pitäisikö eettiset erimielisyydet tuoda ja pitää esillä, vai jättää käsittelemättä. Tein siitä joskus aloituksenkin, ja vaikka se ei saanut paljoakaan huomiota, niin vaikutti siltä, että useimmat olisivat sitä mieltä, että muiden toiminnan eettisyytteen tulisi puuttua.

Jos esimerkiksi näkisit naapurisi kohtelevan kaltoin koiraansa, valta-asemassa olevan hyväksikäyttävän alaistaan tai jonkun tuttavasi valehtelevan tai mustamaalaavan toista, niin yleinen käsitys tuntuu olevan, että asiaan tulisi jollakin lailla ottaa kantaa. "Kukin taaplaa tyylillään" ei tunnu olevan ainakaan Suomessa hirveän suosittu asenne tällaiseen, ja ihmisiä ehkä kehotetaankin puuttumaan näkemiinsä vääryyksiin ja epäkohtiin, vaikka asia ei heitä suoraan koskisikaan.