Siriina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on vahva temperamentti . Anna uhmata turvallisissa rajoissa kyllä se kouluun menon alkuun helpottaa . Kummipojallani oli vastaavanlainen uhma, mukava kunnollinen nuorimies hänestä kasvoi jolla on elämässä päämääriä .

Oikeastiko neuvot, että anna vaan sylkeä sohvalle ja heitellä kiviä? Jos lapsi on menossa kouluun jo tänä syksynä, asia tuskin tässä vajaassa kuukaudessa lakkaa olemsta. Päinvastoin 

Menee kouluun vasta reilun vuoden päästä. Mutta ei me kyllä anneta sylkeä sohvalle eikä heitellä kiviä, en usko että kukaan sellaista nyt neuvoisikaan.

Ap

Mitä tapahtuu ennen kuin sylkeminen/heitteleminen alkaa? Mitä sinä ja/tai miehesi teette ja mitä lapsi tekee? Joku konkreettinen esimerkki. 

Lapsi haluaisi vaikkapa sulattaa suklaata nojatuoliin. Se kielletään. Lopettaa kyllä mutta menee uhmaamaan tilannetta sohvalle sylkemällä sohvatyynyihin. Tai olen ripustamassa pyykkiä enkä ehdi auttamaan pukemaan barbeja, alkaa uhmaamaan tilannetta jollain tuollaisella sohvalle sylkemisen tapaisella (ei halunnut niissä pyykeissäkään auttaa). Tai kielletään juokseminen kirkossa (jossa ei siis olla ennen käyty vaan ekat juhlat nyt siellä kyseessä) ja yrittää koko ajan lähteä siellä juoksemaan. Ei siksi, että haluaisi juosta. Vaan siksi että se kiellettiin.

Ap

Miksi haluat käyttää huonosta käytöksestä nimeä uhma? Kuulostaa siltä, että vähättelet tilannetta ja yrität selittää sitä jollain "vaiheella", vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että lapsi ei ole oppinut käytöstapoja, koska niitä ei hänelle ole opetettu. 6-vuotias ei ole enää mikään 2-3-vuotias uhmaikäinen taapero, vaan iso lapsi jo. Kyllä siinä iässä pitää perusasiat osata. Esim. totteleminen on perusasia. 

Täällä näyttää olevan ihmisiä, joilla on aivan perusasiat hukassa. Nimenomaan 6-vuotiaana on yksi uhman vaihe, ja sitä kutsutaan eskariuhmaksi. Se on usein erityisen voimakas, jos 2-3-vuotiaana on päästy helpolla.

-ei ap.

Niin näyttää olevan. Juuri tuollaisella selittelyllä mahdollisesteaan kurittomien kakaroiden silmille hyppiminen. Ei sitä ennenkään mitään eskariuhmia ollut vaan kakarat tottelivat kun aikuiset käsivät. Eikä tullut mieleenkään riekkua kirkossa tai sotkea harvinaista herkkua nimeltä suklaa sohvaan. Nykyisin saadaan liikaa liian varhain ja kakaroilla ei ole mitään arvostusta saamiaan asioita kohtaan. 

Voi herranen aika. Sinä kuulostat varsin huonosti kasvatetulta ihmiseltä.

Niinkö? Sinustako oikeasti on huonoa käytöstä, että ei juoksentele häiriköimässä ympäri kirkkoa ja uskoo, jos äiti tai isä kieltää? Voi herranen aika tosiaan, jos niin on. 

Huonoa käytöstä on raivota tuntemattomille ihmisille. Huonoa käytöstä on kutsua toisten lapsia kakaroiksi.

Kukaan ei ole raivonnut. Jos sellaista tunsit, se oli oman mielikuvituksesi tuotetta. Mitä sanaan kakara tulee, se on ihan normaali sana tietyillä alueilla eikä liity millään tavalla huonoon käytökseen. 

Millä alueella puhutaan täysin neutraalisti ja asiallisesti kakaroista?

Satakunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaata sohvaa -> herkkukielto kuukaudeksi, vanhemmat syövät herkkuja, mutta lapsi ei saa koska laittoi suklaat suun sijaan sohvaan

Sylkeminen -> lapsi siivouaa itse aiheuttamansa sotkun ja kiva tekeminen perutaan

Kirkossa juokseminen -> lapsi viedään pois kirkosta

Siinä nyt pari käytännön neuvoa. 

Näin toimitaankin. Sillä ei ole mitään vaikutusta.

Ap

Höpö höpö. Tasan varmasti lapsi ei ole ollut kuukautta katselemassa vanhempien herkuttelua, jos vielä senkin jälkeen tekee mieli syömisen sijaan sotkea suklaalla. 

Höpö höpö itsellesi. On ollut herkkukiellossa ja muut ovat syöneet herkkuja silti. Ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Hän ei ole niin paljon herkkujen perään edes. Meillä usein aikuiset syö herkkuja ja lapsi ei edes halua niitä. Ap

Jos lapsi ei halua makeaa, niin miksi annoit suklaata sotkettavaksi?

Neuvo 1: kaikki suuhun pantava syödään keittiössä.

Olisin halunnut lainata viestiä, mutta ei vissiin toimi jos vastaa aloitukseen?

Panttaavat rahojaan? Kenelläkään ei ole velvollisuutta 'antaa' rahojaan kenellekään. Tod näk ovat suunnitelleet vanhuutensa niin, että asuntojen tuotolla saavat edes tyydyttävän hoivan sitten, kun tarvitsevat 24/7 hoivaa?

Toki itseäni hämmästyttää, jos isovanhemmat ovat hyvin pärjääviä eivätkä yhtään auta kuluissa jos heillä varallisuutta on useamman sijoitusasunnon verran.

But- paljonko heillä on lääkäri/lääkekuluja? Muita menoja? Minkä ikäisiä ja mikä on heidän toimintakyky? Pitääkö ostaa siivouspalveluja, pystyvätkö itse käymään kaupassa, käykö kotipalvelu?

Omat vanhempani ovat auttaneet lainojen kanssa (korotonta lainaa tiukassa tilanteessa joskus suuriakin summia), ostaneet lapselle/lapsenlapsille vaatteita, polkupyöriä, maksaneet harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on todellinen erityisesti vanhusten ja toimintarajoitteisten kohdalla. Käyn palvelutalossa SPR:n ystävätoiminnan kautta ja vanhukset joutuvat siellä itse tilaamaan itselleen jalkahoidon.

SPR:n vapaaehtoisille ei kynsien leikkaus ja jalkojen rasvaaminen ym. kuulu. 

Eikö tuo rasvaaminen kuulu hoitajile?

Ei kuulu jalkojen hoito kotihoidon työntekijöille, jos siitä ei ole lääkärin määräystä. Ei kotihoidolla ole aikaa edes pesuihin niin usein kuin olisi tarpeellista.

Lainaamassani viestissä puhuttiin palvelutalossa asuvasta asiakkaasta.

Kuva?