Siriina

Kiinteisö Oy Maantiekaatu (Maantiekatu)

Kauheushoitola (Kauneushoitola)

Tippurinkatu (Tipurinkatu)

Tappamispaikka (Tapaamispaikka)

Turhakoti (Turvakoti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ahdistavalta. Onneksi ei ole lapsia ja vanhemmillani on varaa maksaa hoito itselleen.

Noin kaverinikin luuli.

Kun vanhemmat menee niin huonoon kuntoon, etteivät osaa toimia henkisesti, alkaa se hoito vaatia sinua hoitokokouksiin yms. Viemään vaatetta, hankkimaan kalusteita. Hoitamaan pankkiasioita, laskuja ym.

Näin se menee.  On äärimmäisen vaikeata kieltäytyäkään, vaikka tietenkin niinkin voi tehdä.  Voi tietenkin sanoutua irti ihan kaikesta, mutta miltä se näistä vanhemmista sitten tuntuu, kun heille kerrotaan, että lapsesi ei halua huolehtia teistä yhtään.

Sitten vanhemmille hankitaan edunvalvoja, joka tekee kaikki päätökset aivan oikeutetusti ilman että kysyy yhtään mitään keneltäkään.  Mitään tietoa vanhemmastasi et saa.  Et mistään asiasta.   Et välttämättä edes tiedä, missä he ovat.

Edunvalvoja päättää pääasiassa rahapuolesta.

https://www.suomi.fi/oppaat/edunvalvonta/tutustu-eri-vaiheisiin/jos-min…

Vierailija kirjoitti:

Olen itse neljäkymppinen työtön sinkku ja vela ja joudun asumaan tällaisen vanhan ja sairaan vanhempani luona ja joudun hoitamaan yhä enemmän vanhempani asioita ja tekemään paljon kotitöitä. Vanhempani sotkee paljon ja kodissa on muutenkin liikaa tavaraa. Lisäksi välimme ovat huonot ja vuosien kuluessa on tapahtunut paljon ikävää. En pysty oikein edes hoitamaan omia asioitani, sillä olen itse autismikirjolla. Tämän diagnoosin sain vasta aikuisena. Kärsin myös mm. lähes ympärivuorokautisesta ahdistuksesta ja pahoista ahdistuskohtauksista, traumoista, aistiyliherkkyyksistä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kuormitukseni on valtavaa. Selkeästi myös fyysinen terveys alkaa jo pettämään ja muistini ja keskittymiskykynikin alkaa olla jo mennyttä.

Vanhempani, jolla on itsellään sitten varmaan kaikki muut diagnoosit paitsi tätä ei ymmärrä ja vain huutaa, haukkuu, valittaa ja syyllistää. Olen kuulemma vain laiska ja keksin tekosyitä. Varmasti näin onkin, mutta oireena ovat kyllä todellisia. Se ei todellakaan ole helppoa esim. mennä pakotettuna apteekkiin hakemaan vanhempani lääkkeitä kun lukuisten syystä tai toisesta pieleen menneiden käyntien jälkeen päällä on ahdistuskohtaus kaikkine oireineen, keho tappelee viimeiseen asti vastaan ja sitä vain miettii, mikä tällä kertaa menee pieleen. Vastaava toistuu sitten kaikessa. Itse en on ensi käytä mitään lääkkeitä. Täällä oli hyvä vertaistukikeskustelu autismikirjolla olleille, mutta en löytänyt sitä enää.

Ikävä tilanne sinulla. Mietin pitkään, mikä taho tuohon voisi auttaa.

Aikuissosiaalityöhön huoli-ilmoitus teidän tilanteesta?

Mieli ry chat https://mieli.fi/tukea-ja-apua/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tällä hetkellä leukemiaa sairastava äiti, Alzheimer isä, 2 kpl autistista lasta 8v ja 11v sekä 17v keskivaikeaa masennusta poteva lähes aikuinen nuori mies. Jos näistä pitäisi valita kenen hoito on vaikeinta niin sanoisin, että fifty-sixty menee Alzheimer isän ja väkivaltaisen autistisen välillä.

Juoksen viikon aikana vähintään 8 kertaa lääkärissä/terapeutilla jonkun kanssa. Teen ruuat, hoidan kaiken. Eipähän tarvitse harrastaa mitään.

Osittain sama tilanne. Minulla erittäin haastava keva/ aut lapsi, joka on jo täysi-ikäinen ja asuu palvelutalossa. Olin hänen omaishoitajansa n.16 vuotta. Kun hän muutti palveluasuntoon, luulin, että elämä rauhoittuisi. Eipä rauhoitu, kun nyt on muisti/sairaiden vanhempien asioita hoidettavana, ja lapsi soittaa monta kertaa päivässä, ja haluaa mun luo. Olen itsekin fyysisesti sairas, pitkällä sairaslomalla. Alan ajatella, että kuolema on ainoa, joka vapauttaa, olen niin uupunut.

Vaikka toinen vanhempi sai hoitokotipaikan ja edunvalvojan, hoidettavia asioita on todella paljon. Sisarukseni tekee enemmän kuin minä, mutta olemme molemmat aivan väsyksissä.

Jos olisi rahaa, voisi ostaa apua, mutta kun ei ole.

En tiedä auttaisiko tämä linkki mihinkään sinulla - jos ei, niin ehkä täällä joku osaisi ohjata eteenpäin?

https://www.punainenristi.fi/hae-apua-ja-tukea/omaishoito-ja-jaksaminen/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ap katosi? Jäikö ketjusta mitään mieleen, vai onko tilanne päällä kotona nyt lapsen kanssa?

Trolli lähti pois, kun jäi kiinni :) Perujkauraa näissä ketjuissa, joissa kaikkiin ehdotuksiin vastataan "tämä on jo kokeiltu, mutta ei toimi". Ap:lla on vilkas mielikuvituslapsi Porvoossa kasvamassa. Tänään sotkee sohvaa suklaalla, eilen taisi olla ongelmia nukuttamisen kanssa. Aina sama 5- tai 6-vuotias asialla. Ikä vaihtelee hieman tarinan mukaan. 

Nimenomaan ne trollit ovat niitä, jotka pysyvät linjoilla kuin täi tervassa. Oikeilla pienten lasten vanhemmilla on iltatoimia.

Höpö höpö. Ap:lla on liian tunnistettava tyyli, jotta hänen juttunsa menisivät vähänkään enemmän palstalla oleville enää läpi. Oikeat vanhemmat olisivat olleet iltatoimia puuhailemassa jo klo 19, kun tämä ketju tehtiin. [/quote

Ehkä olisivat . Oma lapsi nukkumaan meno tod hanurista. Ei puhetakaan, että olisi kasilta ollut nukkumassa. Yleensä  kello oli tyyliin 22.