Sijaltainen_nousisi

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olin 32 kun menetin äitini. 39 kun menetin isäni. Mieluiten menisin kylään. Ja olen nyt 43 vuotta.

Pahoittelut sinulle. 

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että toisten pitäisi sietää esim. kaltoinkohtelevaa vanhempaa. Tai edes sellaista joka on liian rasittava. On oikeus myös "lapsella" laittaa rajat vanhemmille. Kaikilla ei ole niin ihanat vanhemmat kuin ehkä sinulla on ollut.

Niin äitini juoksi veitsi kädessään kadulla huutaen miten tappaa itsensä. Isäni oli alkoholisti ja aina syytti muita juomisestaan. Joten vanhempani eivät olleet mitään mukavia isäni nahkaremmillä piestessäni persettäni. Tai äitini hakiessa lainaa minun papereilla. Joten vihaan vanhempia mutta toivoisin heidän elävän.

Se että joku on marttyyri ei tarkoita että muiden pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

En myöskään jaksaisi ja koen itseni paskaksi ihmiseksi tämän takia. On tosi raskasta, kun säännöllisin väliajoin kasaantuu pikkuhiljaa aina vaan huonompi omatunto, että pitäisi ja pitäisi ja pitäisi taas soittaa tai käydä, mutta kun ei vaan kiinnosta eikä jaksa. Se on sitä saman jauhamista, pikkukylän juorut ja päivittäiset jorinat, kahvi- ja ruokapöydässä ylensyöminen ja sitten taas väsyneenä pikkutunneilla takaisin kotiin ja "latautuneena" töihin.

Yksi syy miksi en ole lapsia hankkinut on, että en halua kenellekään tätä väkinäistä tunnetta, että pitäisi murehtia ja käydä katsomassa jotakin joka ei vaan kiinnosta. Miksei napanuora voi katketa oletuksellisesti viimeistään 25-vuotiaana ja vanhemmat eläisivät omat elämänsä ja lapset omansa. En jaksa tuota jeesuksenaikaista oletusta, että ollaan tekemisissä hautaan asti. Milloin ihmisellä saisi olla omaa elämää? Ei milloinkaan?

Kyllä kai ihmisellä nyt voi omaa elämää olla JA olla tekemisissä vanhempiensa kanssa?!! Ei se niin vaikeaa ole, ellei sitten jompi kumpi osapuoli aseella uhaten ole pakottamassa tapaamisiin tai jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Elämme kristityssä maassa, meillä on tangossa siniristilippu, vietämme kristillisiä juhlapyhiä etc. Joten on kohtuullista ja sivistynyttä lukea Raamattu jotta tietää mistä puhutaan.

Emme elä, vaan maassa jossa on uskonnonvapaus.

Mutta kyllä sen Raamatun voi oikeasti lukea yleissivistyksen vuoksi, se on vaikuttanut kuitenkin niin moneen asiaan. 

Pyhä kirja ei taida olla erisnimi? Mutta niin, yleissivistyksen vuoksi tietysti kannattaa tietää jotain tuosta opuksesta, joka kuitenkin on kulttuurihistoriallisesti merkittävä (vaikkakin huonosti kirjoitettu)

Vierailija kirjoitti:

No olin 32 kun menetin äitini. 39 kun menetin isäni. Mieluiten menisin kylään. Ja olen nyt 43 vuotta.

Pahoittelut sinulle. 

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että toisten pitäisi sietää esim. kaltoinkohtelevaa vanhempaa. Tai edes sellaista joka on liian rasittava. On oikeus myös "lapsella" laittaa rajat vanhemmille. Kaikilla ei ole niin ihanat vanhemmat kuin ehkä sinulla on ollut.