Sijaltainen_nousisi

Ärsyttääkö sinua useinkin muiden ihmisten biologiset ominaisuudet?

Totta kyllä, jotkut käyttää erityisherkkyyttä keppihevosena saadakseen jotain etuoikeuksia muka sitten sillä, vaikka todellisuudessa eivät ole erityisherkkää edes välttämättä nähneetkään. Ainahan näitä on, se ei tee silti sitä itse asiaa vähemmän todelliseksi. Jotkut nyt tykkää käyttää mitä tahansa ilmiötä hakeakseen itselleen huomiota.

Erityisherkkyys EI OLE mikään diagnoosi, se ei ole sairaus tai vamma eikä muu sellainen, vaan persoonallisuuden piirre, sen tajuaminen tuntuu monilla olevan vielä vähän hakusessa. Hermostollinen piirre joka on ihmisellä syntymästä saakka (usein periytyvää). Siksi erityisherkkyys ei ole minkään lääkärin toteama, vaan ihminen itse sen huomaa. Käsittääkseni sen voi kyllä nähdä aivoista? 

Ja hei, minkä takia erityisherkkä kärsisi piirteestään? Jotkut kyllä kärsii, mutta ei kaikki, todellakaan... ja jos kärsii niin lähinnä sen takia että ympäristö ei piirrettä ymmärrä, pitää sitä huomionhakuna tai erikoisuudentavoitteluna (kyllä tällaisiakin ihmisiä siis on, mutta tod.näk. eivät ole aitoja erityisherkkiä). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap Rakas.

Mene Rauhanyhdistykselle seuroihin.

Ei ap:n tarvitse mennä mihinkään. Mene kotona hiljaiseen paikkaan ja rukoile kuin puhuisit ihmiselle. Pyydä anteeksi pahoja tekonasi ja kiitä kaikesta. Jumala on kaikkialla . Raamatussa sanotaan että Jumala on rakkaus. Rakkaudessa ei ole pelkoa.

Rakkaus, joka tappaa kerralla tuhansia ellei jopa kymmeniätuhansia ihmisiä ihan vaan koska sitä sattuu v*tuttamaan.

"Jumala" on suomeksi "mahtava" kuulemma.

Syön niitä jouluruokia mistä tykkään, tai jotain muuta jos tykkään. Ja ostan valmiina, en stressaa. En tee mitään suurisiivouksia, valot pois niin ei näy joka pölypallero jne...

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En myöskään jaksaisi ja koen itseni paskaksi ihmiseksi tämän takia. On tosi raskasta, kun säännöllisin väliajoin kasaantuu pikkuhiljaa aina vaan huonompi omatunto, että pitäisi ja pitäisi ja pitäisi taas soittaa tai käydä, mutta kun ei vaan kiinnosta eikä jaksa. Se on sitä saman jauhamista, pikkukylän juorut ja päivittäiset jorinat, kahvi- ja ruokapöydässä ylensyöminen ja sitten taas väsyneenä pikkutunneilla takaisin kotiin ja "latautuneena" töihin.

Yksi syy miksi en ole lapsia hankkinut on, että en halua kenellekään tätä väkinäistä tunnetta, että pitäisi murehtia ja käydä katsomassa jotakin joka ei vaan kiinnosta. Miksei napanuora voi katketa oletuksellisesti viimeistään 25-vuotiaana ja vanhemmat eläisivät omat elämänsä ja lapset omansa. En jaksa tuota jeesuksenaikaista oletusta, että ollaan tekemisissä hautaan asti. Milloin ihmisellä saisi olla omaa elämää? Ei milloinkaan?

Kyllä kai ihmisellä nyt voi omaa elämää olla JA olla tekemisissä vanhempiensa kanssa?!! Ei se niin vaikeaa ole, ellei sitten jompi kumpi osapuoli aseella uhaten ole pakottamassa tapaamisiin tai jotain. 

Joillakin on ihan oikeasti sellaiset vanhemmat mitkä ovat oikeasti 4 seinän sisällä kauheita ihmisiä, myrkyllisiä ihmisiä jotka imevät kuiviin energiat. Narsistinen vanhempi on juuri tällainen ja vaikka lapsi ottaa etäisyyttä niin silti syyllisyyden tunne on läsnä. Kuinka monta kymmentä vuotta pitää odottaa että oma vanhempi muuttuu?

Tuo on asia erikseen.