SiBi

Ihanaa Introvertikaali! Joululahja tuli vähän etuajassa! 😍

Villahuivi, me asutaan appivanhemmilla säästösyistä: edessä on taloprojekti, pitäisi remontoida ihan totaalisesti miehen isovanhempien pitkään jo tyhjillään ollut asunto. Ongelmana vain että tässä on nyt jo pari vuotta taisteltu vaan byrokratian kanssa ja tämä väliaikaiseksi tarkoitettu asumisjärjestely on muuttunut vähän turhan pysyväksi. Toive on että paperisota sadaan loppuun ja ehkä päästään vihdoin tositoimiin keväällä... sanoin niin tosin myös viime talvena ja tässä sitä vieläkin ollaan! 🤦🏼‍♀️

Tämä on kyllä harvinaisen positiivinen ketju, varsinkin aiheen vaikeuden (ja masentavuuden) huomioonottaen! Ootte aika mahtavia.

Täällä on kp 26/27 ja tiputtelee joten uusi kierros varmasti lähtee huomenissa käyntiin. Se menee varmaan harakoille..

Meillä siis yritystä nyt viime maaliskuusta alkaen, pillerit lopetin jo kolmisen vuotta sitten ja siitä asti on menty keskeytetyllä kun päätettiin ettei ”vahinkovauva” olisi mitenkään kamala asia. Ollaan molemmat 35, perusterveitä, tupakoimattomia, normaalspeksisiä, ja lapsettomia. Mut on ultrattu ja kaikki periaatteessa toimii, mitta fsh oli vähän korkea ja ferritiini matala. Ovuloin kuitenkin ilmeisesti joka kuukausi. Miehellä on lähete analyysiin mutta vielä ei ole mennyt.. hän haluaisi että palaisin vielä puhumaan gynelle tiputteluvuodosta. Minulle gyne taas sanoi että palataan asiaan helmikuussa miehen tulosten kanssa, jos tuloksia ei siihen mennessä ala tulla.

Mies on kyllä periaatteessa ihan mukana, meillä haastetta lisää se että asutaan appivanhempien luona. Eilenkin meinasi syttyä sota kun mua otti päähän että mies oli kertonut vanhemmilleen meidän yrityksestä ilman mun ”lupaa”. Jo valmiiksi tuntuu että yksityisyys on vähän kortilla tässä tilanteessa niin meinasi mennä herneet ja pavut nenään.

Yritän nyt suhtautua niin että ainakin tämä seuraava kierto saa mennä omalla painollaan, en edes halua yrittää. Tartten pienen hengähdystauon pettymyksistä (tosin niin sanoin tässäkin kuussa ja petyin silti...)

Olga Unelma ihanaa! Mun mielestä ainakin on kuva kuulla näistä onnistumisistakin. Muistaa että toivoa on...

Vaikka olin kuinka asennoitunut niin että tässä kierrossa ei ollut kovinkaan suuria mahdollisuuksia onnistua, menkkojen ensimmäiset merkit (pientä tuhrua) ilmestyi tänään, ja kyllähän se silti vetää mielen matalaksi. Yk 9 vai 10 vai mikä se nyt on lähtee siis pian käyntiin. Paljon on kysymysmerkkejä, ehkä luteaalivaihe on liian lyhyt? Ehkä ferritiini on liian matala? FSH ainakin oli korkeahko, vaikka gyne sanoikin ettei kannata sitä tuijottaa. Mitään selkeää syytä ei vielä tähän asti ole löytynyt, mutta kyllähän tässä alkaa usko loppua kohta kun en ole edes koskaan saanut haamujen haamuja. Tuntuu ettei mun kroppa edes yritä!

Itkuksi vetää. Onneksi on ruokatauko, ehdin koota itseni ennen toimistoon paluuta.

Goldie, en saanut mitään selitystä asialle, ja muutenkin jäi sellainen olo ettei mun lääkäri oikein tajunnut miten pahaksi allergiat välillä äityy. Kun kerroin että joudun tällä hetkellä asumaan taloudessa jossa on koiria (joille olen myös allerginen, vaikka se ei ole allergioista pahoin) ehdotti ratkaisuksi koirien antamista pois. Kerroin että koirat ovat anopin, käski antaa senkin pois 😂 että näin vakavasti se otti mun ongelman... (tosin ehdottamansa ratkaisu kieltämättä houkuttelee hetkittäin...)

Tänään lounastettiin kolmen kaveripariskunnan kanssa joista kahdella nyt vastasyntyneet. Hiukan itketti hetkittäin.. onneksi sain pahan mielen (ja kateuden, sitähän se oikeasti on) painettua lopulta taka-alalle ja oli oikeasti ihan kivaa.

Säin myös aivan jäätävät allergiaoireet jostain ja otin antihistamiinia kun en enää kestänyt olla, vaikka lääkäri onkin sanonut ettei nyt edes yrittäessä saisi niitä ottaa. Miten te muut olette selvinneet allergioiden kanssa? Oon nyt kuitenkin sen verran vakuuttunut ettei tästä kierrosta tartu vauvaa matkaan joten en usko tehneeni mitään haittaa.