Sara

Kävin eilen äitipolilla ja lääkäri arvioi ultran perusteella vauvan tämänhetkiseksi painoksi yli 2 kiloa... Vaavi menee kuulemma käyrien ylärajoilla, jonka vuoksi tammikuussa on kontrolli äitipolilla. Rohkaistuin sit myös kysymään, josko vauvan sukupuoli näkyisi. Lääkäri katseli ruutua pitkän tovin ja lopulta sanoi, että hänen mielestään olisi poika tulossa :) Meille ei lapsen sukupuolella ole mitään merkitystä, eniten toivon lapsen olevan terve.

Mä en saanut vauvaa nähdä, kun monitori ei suostunut kääntymään.. Mut toisaalta, 4 viikkoa, ni sit on taas ultraus ja vain 8 viikkoa laskettuunaikaan.. hui! :D Hirmu nopeesti on aika mennyt..



Sain myös tänään kuulla neuvolassa, et meille tammi-helmikuussa synnyttäville ei järjestetä lainkaan synnytysvalmennusta. Ja sattumalta sain kuulla, et sairaalalla on joku synnytysvalmennus lauantaisin, joka siis on vain yhden kerran juttu. Olo on hiukan ärsyyntynyt. Tiedotus kulkee neuvolasta mielestäni joissain asioissa tosi huonosti!



Enään ei olisi, kuin kolme työpäivää jäljellä ja perjantaina pitää käydä luovuttamassa avaimet pois. Lomalle jäänti tietää viimein aikaa siivoiluun ja jos vaikka viimein saisi makkarista tietokoneen pois ja vauvan sängyn ja lipaston tilalle. Ja sit voisikin ruveta pesemään vauvan vaatteita ja laskostamaan niitä lipastoon. Ajattelin kyl raivata vauvan vaatteille tilaa myös omaan vaatekaappiini, kun lipastoon ne tuskin kaikki mahtuu. (sattuneesta syystä kaapissani on aika monta vaatetta, jotka ei mulle nyt mahdu ;) )



Mukavaa joulun odotusta :)



-Sara 32+2

Mä sain ohjeeksi, et 12 tuntia pitää paastota, ennen sokerirasitustestiä. Eli kun mulla oli aika klo 8, ni klo 20 jälkeen en saanut syödä. Hampaat sai pestä, mut xylitol purkkaa ei saanut syödä. Vettäkin sai juoda kohtuudella..



Sara 31+2

Juu, samassa porukassa oltiin. Mä olen toivonut peukut pystyssä, et sullakin viimein onnistaisi ja pikkuinen pysyisi mukana loppuun asti :)

Mulla tulee aina välillä mustelmia, mut olen huomannut, et piikin asento pistämisen yhteydessä ja kohta vaikuttaa paljon. Ite pistän siis vuoropäivinä vasemmalle ja oikealle ja en ihan kiinni napaan ;) Niin ja neulaa pidän viistosti, pistos siis pois päin navasta. Ensimmäistä piikkiä en oikein uskaltanut kunnolla ihooni pistää, vaan se jäi liikaa nahan alle, jolloin lääkkeestä tuli "patti" pistoskohtaan. Ja se sattui. Ja tuli iso mustelmakin muistoksi. Sisko sit rohkaisi pistämään rohkeasti syvemmälle ja edelleen viistoon ja sen jälkeen rupesi pikkuhiljaa helpottamaan. Välillä neula on osunut myös pieniin suoniin, kun on tippa vertakin tullut piikin poiston yhteydessä. Mut kyllä se siitä :)

Siskoni kieltäytyi synnytyksensä jälkeen pistämästä enään (siis häneltä kysyttiin, haluaako pistää, vai ottaa marevanit), niinpä hän oli sairaalassa muistaakseni 5 päivää, jolloin hänelle saatiin oikea marevan annostus. Olen miettinyt samaa ratkaisua myös, etenkin kun kärsin tosiaan piikkikammostakin. Nykyään piikittäminen ei ole enään niin kamalaa, kun siihen on jo hiukan tottunut. Tietenkin tuo piikkien hinta pistää miettimään sitä marevania.. Mun pitää kuulemma kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen vielä piikittää ja kun yksi piikki maksaa jo n. 5 € ja 100 kpl marevania maksaa sen 5€ (muistaakseni) niin sitä siirtyisi sen puolesta mielellään marevaniin.. (ja siskoni söi sitä muistaakseni ½-1 tablettia/päivä..)



Mukavaa joulun odotusta ja kaikkea hyvää :)



-Sara rv 30+4



P.S.

Mitkä ohjeet te olette saaneet piikkien hävityksestä? Mulle sanottiin äitipolilta, et ne pitää kerätä kannelliseen purkkiin, ja tuoteselosteissa ohjeistetaan viemään käytetyt piikit sairaalaan tai apteekkiin hävitettäväksi. Apteekista mulle sanottiin kuitenki, et ne voi kerätä esim maitopurkkiin ja heittää roskiin!

Kuitenkin tuo tuntui musta väärältä. Niinpä viimeksi piikkejä lisää apteekista hakiessani törkkäsin purkin jollekkin työntekijälle ja sanoin piikkien olevan hävitykseen. Hyvin kelpasivat...

Pitkä tauko kulunut siitä, kun viimeksi olen tänne kirjoittanut, sati käynyt juttuja lukemassa. Nyt sit luin kolmen viikon jutut putkeen. Kävin siel sokerirasituksissa viisi viikkoa sitten. Sain sit kuulla, et paastoarvo oli kuulemma koholla. Arvo oli mulla 5.3 ja arvon piti olla alle 5.3 eli juuri rimaa hipoen jouduin sit vastaanottamaan verensokerimittarin. Nyt on sit kuukausi mennyt 3 kertaa viikossa (4 mittausta/päivä)arvoja mittaillen. Tänään oli neuvola, jossa sain kuulla arvojeni olleen hyviä, eikä insuliinia tarvita. Nyt myöskään ei tarvi enään mittailla sokruja, kun kerran viikossa, rv 36 asti :)



Tietojanikin saa joulukuun alkamisen kunniaksi vaihtaa. Eli taas tuli vuosi lisää ikääni ja miehelle viel tällä viikolla myös, eli tällä viikolla mun ja miehen iät 29 ja 30.



Tuossa ollaan miehen kanssa mietitty, josko sittenkin kysyisimme (siis mä kysyisin) seuraavan ultrauksen aikana lääkäriltä, kumpiko on tulossa.. mut saa nähdä, meneekö taas pupu pöksyyn ;) Mul on äitipolille aika parin viikon päästä, jolloin siis samalla myös ultrataan :)



Vauvamme on aikas vilkas tapaus ajoittain. Parina iltana on ottanut kunnon voimistelutuokion ja hytkynyt niin, et koko mahani on heilunut koomisen näköisesti ;) Mut toisalta vaavi on sellainen, et hän potkiskelee oikeastaan vain silloin, kun olen yksin. Mies on peräti kahdesti onnistunut vasta tuntemaan potkut. Muut kokeilijat eivät lainkaan...



Töitä on jäljellä tämän viikon lisäksi vain kaksi viikkoa, sit alkaa joululoma ja tammikuussa sit äippäloma. Hiukan hassulta tuntuu ajatus, et meille oikeasti tulee vauva :D



Mukavaa joulukuuta kaikille :)



Sara 30+3

pistän itseeni tuota klexanea (40mg) 1 piikki/päivä. Onhan se kieltämättä aikas kallista, mut toivon sen auttavan, ettei tulisi tulppia yms..

Piikitykset aloitin rv 24+1 Alussa piikin pistäminen oli tahtojen taistelua, piikkikammosta kun kärsin. Piikki sattui ja kirveli ihan hirveästi piston jälkeen. Huomasin, et kun pistoskohtaa hieroskeli piikityksen jälkeen, kipu helpottui. Nyt on useampi viikko piikityksiä takana ja enään pisto ei jännitä ja pelota niin paljoa. Myöskään mulla piikki ei enään kirvele hirmuisesti, välillä pistäminen ei tunnu lainkaan.

Tsemppiä odotukseenne.



Sara rv 30+3