Sara

Menin viikko sitten keskiviikkona äitipolille yliaikaisuus kontrolliin. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja ultrasi. Totesi mun olevan kahdelle sormelle auki ja pyöräytti kipeästi kohdunsuulla.. Ultralla yritti mitata vauvan päätä, muttei saanut kunnolla mitattua, ku vauva oli jo aika alhaalla. Arvioi sit kuitenkin vauvan kooksi 4100g. Lääkäri päätti ottaa mut sisälle sairaalaan kayynistystä varten. Klo 12 pääsin osastolle ja klo 15 kaitettiin kapseli sisään. kuuden hujakoilla rupes olemaan säännöllisiä supistuksia. mulla oikeestaan kaikki supistukset kohdistuivat alaselkään. Käyriä otettiin vähänväliä. jossain vaiheessa kätilö kävi huoneessa toisen odottaja pyynnöstä ja totesi samalla et "puuskututtaako?" Sit taas käyrille.. mies tuli sairaalaan kuuden jälkeen ja kätilö kehoitti lähtemään kävelemään käytäville. Mulle tarjottiin jo lääkettäkin kipuun, mutten sitä halunnut,ku mielestäni ei sattunut vielä NIIN paljoa. Kasilta mies lähti kotiin ja mä jäin yksin.Supistuksia tuli säännöllisesti, ja huonekaveritkin olivat jo päässeet synnyttämään, joten olin yksin. Joka supistuksen tullessa mun piti nousta kävelemään, sängyssä en pystynyt olemaan. 22 aikoihin suostuin ottamaan kipupiikin, joka olisi lihaksia rentouttavaa. Tuolloin taisin olla 3 cm auki.

Kipupiikin sijaan mulle sit tuotiinkin ensin peräruiske, joka tuntui todella epämiellytävältä :( Sen jälkeen sit viimein sain sen piikin. Piikki ei vienyt kipuja pois, mut hiukan tasoitti kuitenkin niitä.Piikki pisti kuitenki pän pökkelöiseksi. Ajattelin, et yhdeltätoista käyn viimeistään nukkumaan. Sit taas otettiin käyrää, josta kätilö huolestui; vauvan syke oli liian tasaista. Hän jätti mut viel käyrälle ja lähti konsultoimaan lääkäriä. Takaisin tullessaan uusi käyrä oli jo parempi, eikä aiheuttanut huolta. n. 23.20 tutkittiin kohdunsuun tilannetta ja kappas, jo 5 cm auki! Niin vain sit jäi unet väliin, ku kätilö kertoi mun pääsevän pian saliin ja että miehelle vois nyt ilmoitella, et lähtisi tulemaan. -kiirettä ei kuitenkaan tarvi pitää..

23.30 soitin miehelle ja tiedustelin lätkän tilannetta, en kyl muista, mitä se oli. Kerroin sit, et tääl olis nyt se tilanne, et mut viedään kuulemma kohta saliin. Annoin miehelle kehoituksen ulkoilluttaa koiran, muttei sit mitään maratonlenkkiä :)

puolenyön aikaan mies tuli sairaalaan ja yhdessä käveltiin saliin.

Salissa kuunneltiin viereisen salin kauhean kovaa itkunsekaista huutoa. Naureskelin miehelle, et onpas tosi kannustavaa. Silloin ei ollut lainkaan kipeä olo, mitä nyt ssupistusten aikaan käskin miestä hieromaan alaselkää..

klo 1.55 sain epiduraalin,2.30 olin 7cm auki. 2.40 puhkottiin kalvot. 5.30 tuli ponnistuttava olo, mut tuli kielto; ei saa ponnistaa. Kuudelta sain aloittaa ponnistamisen kokeillut. Kellon lähetessä kasia, tunsin etten enään jaksa, enkä pysty. Mulle päätettiin soittaa apua, kun vauvan syke rupesi laskemaan. Äkkiä huoneessa oli kahden kätilön lisäksi kaksi lääkäriä ja he päättivät käyttää imukuppia.Mulle annettiin happimaski, kun en meinannut saada tarpeeksi happea. Lapsen pää jo näkyi, joten kuppi saatiin hyvin asetettua. Kello oli tuolloin kahdeksan. Muutama tuskainen ponnistus, joiden aikana kätilö leikkasi välilihaakin ja klo 8.04 syntyi suloinen pieni lapsemme. Poika nostettiin vatsani päälle ja pieni käheä määkäisykin kuului. Lapsi oli kuitenkin limainen ja sitä imettiin heti, ja annettiin mulla ollut happimaskikin naaman eteen.

Lopulta lapsi vietiin kiireesti pois luotamme, eikä mies saanut leikata napanuoraakaan :(



Poika päätettiin laittaa happikaappiin, kun oli kuulemma limaisuuden vuoksi sen tarpeessa. Pienokaisemme vietti yön kaapissa vastasyntyneiden teholla. seuraavana aamuna teholle mennessäni löysin lapsen normaalista vauvansängystä. Hänen piti päästä jo tuolloin vierihoitooni, mut tulehdusarvot oli koholla, joten pieni sai kanyylin päähänsä antibiootteja varten. Hänet siirrettiin sit aamupäivällä jatkohoitohuoneseen, jossa meni sit taas päivä ja yö. Viimein kahden yksin vietetyn päivän ja yön jälkeen sain suloisen kullanmuruseni vierihoitoon

kävin tänään, ja kaikki oli kunnossa..

Hiukan hätkähdytti, kun terkkarin kanssa jutellessa hän totesi, et niin, huomennahan sulla sit on mahdollisesti se käynnistys.. Onvai? tais olla ne mun suusta tulleet sanat ;) En ollut ollenkaan ajatellut moista.. Joo, mut siis huomenna pitää mennä äitipolille aamupäivästä ja sieltä sit saan tuomion: Joko osastolle käynnistykseen ja siitä sit synnytyssaliin, tai sit passitus viel kotiin. Kuulemma kumpaankin vaihtoehtoon pitää varautua.

Joten mä kait jätän sit aamulla sen klexanen pistämättä ja pistän sen sit sairaalassa, JOS mut viel kotiin passitetaan..

Eilen oli ilta seiskasta yhteentoista karseet supistukset. Itkua väänsin välillä, kun niin paljon sattui. Sit ne supparit vain loppuikin, kuin seinään :(

Samoin mul on ollut jo pidempään kovat liitoskivut. Sattuu käveleminen, paikallaan seisominen ja housujen/ sukkien pukeminen ja riisuminen on tuskaa.. Samoin kenkien laitto vaatii puuskutusta ja irvistyksiä ja jollei ole pieniä korvia kuullolla, ni ärräpäitäkin lentelee.. Kipu siis valtava. Siksi toivonkin, et ne oikeesti päästäis mut huomenna jäämään sairaalaan.

Mua ei ole lainkaan viel pelottanut/ jännittänyt synnytys, mutta: Nyt kun tiedostan, et jo huomenna mulla saattaa olla käärö sylissä, ni tottakai se tuo jännitystä ja myös pelkoa tullessaan. Ei niinkään käärön saanti syliin, vaan se synnytys ja se tuleva KIPU.. Mulla kun sattuu olemaan tosi alhainen kipukynnys. Et jännityksellä siis kohti huomista..



Sara 41+2

.. tää odottaminen. Laskettuaika oli ja meni jo aikaa sitten ja nyt sit vain odotellaan.. plääh. Huomenna olis neuvola, jos mitään yllättävää ei sit illan/ yön aikana tapahdu. Luultavasti sit menen käynnistykseen, mut ajankohtaa en tiedä :(



Mä luulen, et Maurel et ole ainut, jolle tulee iso vauva. Viimeviikon maanantaina äitipolilla tehdyn painoarvion mukaan vauva oli silloin 3.6 kiloa ja arvioivat syntymäpainoksi neljää kiloa.. Katsotaan, miten käy. Lääkärin mukaan vauva kuitenki mahtuisi tulemaan alakautta, mut eihän sitä koskaan tiedä, miten käynee..



Koko eilisen päivän oli jänniä muljahduksia mahassa ja kivuliaita tuntemuksia, mut supistuksiksi niitä en kuitenkaan luokittelisi. Toivon kokoajan, et pääsisin jo sairaalaan synnyttämään.. mut minkäs teet, ku vauva vaan ei tahdo lähteä syntymään. Nyt on sit tää päivä neulottu, pyykätty, pesty astioita, järkkäilty hiukan kotia ja myös tuossa olisi pari juttua, joita pitäis viel ommella, eli ompelukonetta viritelemään valmiiksi :)



(Sori, tää oli nyt tällänen vali-vali-postaus..)



Paljon onnea kaikille, joilla jo vauvantuoksuinen arki opetteluineen on päässyt alkamaan :)



Sara 41+1

pinnaa täälläkin. la oli viime sunnuntaina. Utelupuheluita yms tulee päivittäin, joka kiristää hermoja entisestään.. Mut jospas tää joskus kuitenki syntyis :)

Nii ja mitään kovia supistuksia tai muutakaan synnytystä enteilevää ei ole tuntunut..



Sara rv 40+5

Kävin tänään siel äitipolilla. Täysin turhauttava reissu. Olin paikalla varttia ennen aikaani, mutta jouduin kaiken kaikkiaan 45 min odottamaan ja kupla rupesi jo otsaan kohoamaan, kunnes kätilö tuli kertomaan, et lääkäri ei ole viel tullut, joten hän ei ole siksi mua vielä ottanut vastaan, ku ei tiedä kauanko vielä menee.. Kysyin sit, et tarviiko mun antaa virtsanäytettä, vai voisinko mennä jo vessaan? Sain luvan mennä ja antaa näytteen samalla. Vessasta pois tullessani sain kuulla, et nyt olisi lääkäri jo tullut, mut hän ei voi mua laittaa nyt käyrille, kun ne jäisivät sit kesken, ku lääkäri haluisi mut sit huoneeseensa, joten hän katsoo tuon pissan tuloksen ja mä voisin mennä viel odotusaulaan, josta pyydetään sit lääkärin luo ja otetaan ne käyrät ja paineet sit lääkärillä käynnin jälkeen. Eipä siin mitään. Viiden minuutin päästä viimein pääsin lääkärin luo, jossa olikin kaksi lääkäriä paikalla. He sit jakoivat työnsä niin, et toinen ultrasi ja toinen teki sisätutkimuksen.. Kuulemma kohdunsuu on pehmentynyt, mut ei vielä auennut. Ja kuulemma vauva on toki alhaalla, muttei tarpeeksi ole vielä laskeutunut.. (voi apua, tää siis muuttuu vielä tuskallisemmaksi kävelyn ja olemisen kannalta!!)

Ultraus paljasti, et vauva olis nyt n. 3.6-3.7 kiloinen, syntymänsä aikaan n. nelikiloinen siis.



Tutkimusten jälkeen sit selvisi ohimennen, et Jos mä olen pistänyt Kexanea 12 tunnin sisällä, kun tulen synnyttämään, mulle ei suostuta antamaan epiduraalipuudutetta, eikä spinaalipuudutetta !! Kiva, kun vasta nyt kertoivat! Mitäs, jos mulla olis alkanut synnytys aiemmilla viikoilla, olisinko sit joutunut synnyttämään ilman kivunlievitystä?!?!?



Sain sit ohjeistuksen, et jos musta tuntuu, et synnytys alkaa, ni ei pidä pistää. Kysyin siin sit, et mitenkäs mä sen sit voin tietää, ku pistän iltaisin n. kuuden tienoolla ja eikös synnytykset yleensä käynnisty aamuöisin? Niinpä lääkärit sitä sit pohtivat ja ohjeistivat, et jos olo on kivulias illalla, ni älä pistä. Mietinpä tässä nyt sit, et pitäisköhän mun nyt sit jättää tänään pistämättä ja siirtää pistäminen aamuihin.. Sillon luulis, ettei olisi tuota ongelmaa, etten puudutteita sit tarvittaessa saisi..

Vaikeaa.. :(



Kätilö oli mua sit tosiaan ottamassa käyrille, mut lääkäri olikin sitä mieltä, ettei mua mitään tarvi käyrille ottaa. Kysyi, onko supistellut ja vaikka sanoin, et on ja viimeksi jopa tuossa odotusaulassakin, niin siltikään hänen mielestään ei ollut tarvetta ottaa käyrille, eikä kuulemma verenpaineitakaan tarvi mitata. :o



Huomenna pitää sit soittaa neuvolaan ja varata sinne aikaa, enään mulle ei aikaa varattu äitipolille.



Hivenen kateellisena katselin, kun yksi äiti ohjattiin yläkertaan synnytyssaliin, ilmeisesti käynnistykseen, mut kuitenki.. Olisin mäkin sinne jo voinut mennä..



Niin ja lääkäri sanoi, et jos synnytys ei itsestään ala, ni neuvolasta laitetaan mut sit käynnistykseen sairaalaan viikolla 41+3, joka suomeksi on siis ens viikon keskiviikko.

Mul on ollut kutina, et vauva syntyisi 10.2., mut jotenkin se tuntuu epätodennäköiseltä. Mies veikkaili, et pienokaisemme syntyisi nyt tulevana viikonloppuna. Katsotaan, kuinka käy :)



Sara rv 40+1