Sara

Olin ajatellut, et eihän mun synnytyksessä mies mitään hassua sanonut / tehnyt, mut sit muistin ainakin yhden, nyt jo hauskan, toteamuksen. Mä olin kyljelläni siinä pedillä ja olin saanut ohjeen "kokeilla ponnistamista supistuksien aikana, jos siltä tuntuu". Kätilö painotti siis tuota "supistusten aikana". Niin me sit jäimme kahden huoneeseen. Mulla oli epiduraalista huolimatta kova ponnistamisen tarve ja siinä ähisin ja ponnistelin suht tiuhaan tahtiin. Mies tuijotti monitoria ja totesi jossain välissä, et " älä ponnista, ku ei sua nyt edes supista! Se kätilöhän sano, et vain supistuksen aikana." Mä sain puhistua, et kyl muuten supistaa ja paljon! Siinä sit mies vetos, et ku ei monitorissa näy supistuksia. Hetken päästä hoksasi, ettei se anturi ole kiinni kunnolla mun mahassa, joten ei ne supistuksetkaan sit näy :)



Muutoin mieheni oli aivan ihana synnytyksessä ja auttoi supisteluun hieromalla mun selkää ja tsemppaamalla

.. poitsu heräs joka kerta, kun syötön jälkeen hänet laitoin takaisin sänkyynsä. Sitten sain vinkin, joka on pelastanut meidän yöt. Eli kannattaa lämmittää kaurapussi ja pistää se vauvan sänkyyn patjan ja peiton väliin. Vauva ei herää, kun pääsee sylistä lämpimään sänkyyn, kylmä sänky oli aina varma herättäjä. Niin ja se kaurapussi siis tottakai otetaan sängystä pois ennen kun vauvan sänkyyn pistää. Tätä jippoa käytän iltaisin ja öin ja saan samalla itsekkin nukuttua paremmin, kun ei vauva ole kokoaikaa hereillä

Kyllä tääl edelleen käydään, vaikka pikkuinen onkin jo syntynyt :)

Mullahan synnytys tosiaan sit käynnistettiin kohdunsuulle asetetulla kapselilla. -mulla ei mielestäni supistuksista tullut kipeempiä, mut tiuhempaan niitä sit kyl tuli. Mietinkin, et jos olisin ollut kotona, ni en varmaan olis viel niistä osannut lähteä sairaalaan. Kipein tilanne tais oikeestaan olla se epiduraalin laitto; vaikkakin olen erittäin tyytyväinen, et sen halusin :)

Imukuppiakin käytettiin ja olen tyytyväinen, et se oikeesti otettiin käyttöön, sillä mä olin siinä vaiheessa niin väsynyt, etten kyl olis ilman apua saanut poikaa ulos työnnettyä.

On se vain kumma, miten ajatukset selkiytyy ja muistot kultaistuu, kun aikaa synnytyksestä kuluu. Olisin jopa valmis uuteen synnytykseenkin; nut aikaa saa kyl olla ainakin vuosi välissä. Antaa ensin esikoisemme kasvaa :)



Toivottavasti loputkin helmet syntyisivät pian. Tsemppiä loppumetreille :)



Sara ja Poika 11 pv

pojan painossa virhe. Poika painoi 3670, eikä 4670, onneksi! :)



Sara

Viikko oltiin sairaalassa ja toissapäivänä pääsimme kotiin. Nyt opettelemme kotona oloa ja yhteiseloa. Haastetta tuo imetys, kun teholla poika oppi syömään pulloa :(

Maitoa tulee onneksi paljon ja välillä joudun jopa lypsämäänkin, kun rinnat kipeytyy liiasta maidosta. Sitä onkin sit hyvä ollut hätä tilassa lämmittää, jos poika ei rinnalle suostu rauhoittumaan..

Tänään ja viimeyönä ei onneksi pulloa enään tarvittu.. Toivottavasti ei tulevinakaan öinä.



Tässä faktaa: Poika s.18.2.2010 klo 8.04 4670 g 53.4 cm päänympärys 38.8 cm

rv 41+4



Pojan jouduttua niin nopeasti pois synnytyssalista, mitään noista mitoista ei saatu. Illalla teholla kuulimme pojan painon ja muut mitat saatiin sit seuraavana päivänä.



(tikkejä tuli useaan kerrokseen ja kuulemma n. parikymmentä. Muutoin ei ole kipeä olo ollut, mut tikattu kohta on ollut tosi kipeä. Nyt, kun synnytyksestä on jo viikko aikaa, rupeaa tikkaukset ilmeisesti paranemaan, kun on kiristävänkutiava olo, joka on myö samalla kipeä :( Nyt on myös kulunut sen verran aikaa, et vaikka synnytys oli tosi rankka ja kipu aivan sietämätön, kun epiduraali katkastiin ponnistusten alettua kunnolla, niin nyt voisin jo ajatella synnyttäväni toisenkin lapsen :) On tuo pikkuinen vaan niin valloittava, vaikka yöt meillä suurimmaksi osaksi valvotaankin huutaen ja päivät ollaan kiltisti.)



Onnea kaikille odottajille tulevaan ja kiitos kaikille tästä vertaistuesta :)

Niin ja Oikein paljon onnea teille kaikille, jotka olette pienokaisen jo syliin saaneet :)



Sara ja "Kaino" 1vk :)