Sannuli82

Moikka, ihanat daamit!

Hieman kesti tänne kirjoittelu, kun kun... eka neuvola oli siis 1.10. - ja siellähän selvisi vaikka ja mitä!!

Minulla siis viimeiset mekat oli heinäkuun alussa. Elokuun menkkojen puuttuessa tein testejä ja kävin jopa verikokeessa 20.8. - ja kaikki näyttivät negaa. Itsellä oli olo, että olisin raskaana, mutta milläs todistelet, kun kaikki vaan näytti negaa ja ihmiset pitivät ihan luulotautisena. Lopetin siis sitten "hössöttämisen" ja jäin siihen uskoon, että olen ehkä sitten friikki, jolla menkat vaan pillereiden jätön jälkeen ovat sekaisin. 

Noh noh... Ekassa neuvolassa ensiksi juteltiin mukavan neuvolantädin kanssa yleisiä, niitä mitä te kaikki jo ekan neuvolan kokeneet olette jutelleet. Kerroin tädille sekavan menkkatarinani, ja senkin faktan (en muista olenko maininnut täällä vielä), että menkkani sitten päätettiin käynnistää terolut-kuurilla, kun kerran en raskaana testien mukaan ollut. Alointin terot mututuntumalla syyskuun 6. koska en kierrostani osannut sanoa mitään. Tuo päivä vain tuntui hyvältä, en osaa selittää. Sitten mystisenä perjantaina 13.päivä tuli entistäkin voimakkaampi tunne, "mitä jos nyt olenkin raskaana, nämähän lopulta uittaisivat alkion mäkeen minusta!?" Ostin sitten sen testin, ja loppu on luettavissa täältä eli raskaana olin. Ja lopetin terot seinään, niistä ei lääkärin mukaan ehtinyt koitua haittaa. 

Noh, nyt sitten neuvolassa oltiin eka siinä luulossa, että saattaisin olla max viikolla 6+. Neuvolantäti puhui sivulauseessa huoneessa olevasta laitteesta jolla kuulee "myöhemmin sitten" sikiön sydänääniä. "Sinun ei kannata vielä tuohon pöydälle kuunneltavaksi kavuta, koska äänet kuuluvat vasta 8-viikon jälkeen". Taas jostakin tuli päähäni ajatus: kokeillaan kuitenkin! Kysyin, voisiko uteliaisuudesta kuunnella silti. Täti suostui, vaikka piti minua varmaan vähän yksinkertaisena. "Joo, kyllä tää sun kohtu on kasvanut selkeesti", täti sanoi kopeloidessaan vatsapeitteitäni. Sitten hän roplasi tämän "tutkan" käyntiin. Ensin rahisi. Vaikutti ontolta. Kunnes sitten yhtäkkiä: "Pump-pu-pump-pu-pump-pu...!" Siellä uumenissani pieni sydän takoi tuhatta ja sataa, reippaasti ja kuuluvasti! Tätiltäkin loksahti leuat, meikäläiseltä tuli tippa linssiin, ja laskelmat menivät ihan uusiksi. Täti ryhtyi tarkastelemaan tarkemmin 16.9. otetun verikokeeni raskaushormonitasoa (jota kukaan ei muuten ollut minulle kertonut), ja totesi, että olin jo tuolloin kuudennella viikolla! Ei muutakuin neuvolakorttiin sekavia päällerustauksia, ja paperini pikana faksilla sairaalaan, josta tulisi ultrakutsu piakkoin.

Ultrakutsu tuli puhelimitse jo seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana (eli eilen!) olimme mieheni kanssa sitten varhaisultrassa isommassa sairaalassa, jossa meikäläinen sitten joskus myös synnyttää. Mukava hoitaja oli niinikään, ja hän päätyi tekemään ultran alateitse, koska vatsapeitteiden päältä ei vielä kaikkea näkyisi. Ei muutakuin anturi "pyllyyn", ja sieltä se sitten paljastui! Pikkuinen riikkinen, kaksi kättä ja jalkaa, ei turvotuksia! Viikkoja kasassa nyt 10, la vapun tienoilla!!! Huhheijjakkaa, että oli jännää! Olen siis ollut koko ajan näine "outoinen menkattomine tuntemuksineni" raskaana! Ja oikeassa vaistoineni. Testit väärässä, minä oikeassa - aika mageeta!

Varasin vapaaehtoisen maksullisen "väliultran" 15.10., jossa näkyy vielä vähän paremmin mm. "mahanpeitteiden sulkeutuminen", siis pikkuisella jne. Nyt sairaalassa otettiin minusta myös tarpeelliset ja kiinnostavat kromosomipitoisuusverikokeet. Jos ne ovat ok, ei tarvitse vielä ikäiseltäni erityistä kromosomiseulontaa ottaa... Saimme mukaamme myös paperiset kuvat pikkuisesta - ja niin liikkis hän on että! Varsinainen rakenneultraaika (3d) sovitaan tämän väliultran jälkeen. Rakenneu:ssa selviää sitten myös sukupuoli ja muutenkin lisää. Näin se voi naisen vaisto olla oikeammassa kuin tieteelliset kokeet! Nyt vaan sitten masua kasvattelemaan! Ihanaa kun keskuteluryhmämme on pysynyt virkeänä, kertokaahan muutkin ekoista neuvoloista ja ultristanne lisää, hurjan mielenkiintoista ja ihmeellistähän tämä kaikenkaikkiaan on! :)

Sannuli82, aikoo tänään pyöräyttää korvapuusteja. Ja ps. Eilen päätä särki niin lujaa, että otin panadolin, 500grammaa. Hoitaja sanoi, että voisin aivan hyvin ottaa, päänsärkyä on turha kärsiä liian pitkään. 

Heippati

Huomenna Se Eka Neuvola - jännittää! Tuskin vielä ultravat, mutta ei haittaisi jos näin kävisikin. Ainakin kysyn, josko voisivat... Meikäläisen oireet nyt: vähän arat ja numeroa isommat tisut, ainakin omaan silmään osuva turvotus, säännöllisesti noin kolmen-neljän tunnin välein iskevä vaativa nälkä, väsymys, aaltoileva eli välillä myös katoava selkä- ja pääkipu. Mitä tulee syömisiin, pidän itseäni ns. automaattisena terveellisesti syövänä. Ennen raskautta herkut maistuivat enemmän kuin nyt. Itseasiassa aloin aavistella alitajuisesti jotakin ennen plussausta, kun yhtäkkiä ajatus suklaasta etoi suunnattomasti! Ja ajatus alkoholista, tyyliin saunasiideristä, etoi niinikään. Toistaiseksi särkylääkkeittä menty, ja tullaan menemään mikäli mahdollista. Ajattelin nyt kävellä töihin (10 km), jotten vallan sohvaperunoituisi. Joskin, korostettakoot, että olen aktiiviliikkuja (lajeina juoksu, pyöräily, sali), mutta tahallani kyllä aion vähän hidastaa ja himmailla. Juoksulenkkejä en juurikaan ole plussauksen jälkeen tehnyt, koska jotenkin "hölskytyttää" epämiellyttävästi. Mutta välillä teen niitäkin. Kyllä sitä sitten ehtii taas juosta pää kolmantena jalkana, jahka kesä koittaa... pikkuisen kanssa :) Mitä tulee työelämään, kerron vasta sitten kun on pakko, mutta koska tänä päivänä mikään ei ole kaikilla varmaa, en aio itkeä itseäni uneen, jos/kun potkuilla muistetaan. Sisäinen tärkeysjärjestykseni on vähän toisenlainen kuin uranluontiin perustuva. Tietysti taloudelliselta kannalta olisi kai parempi olla mammonan perässä vaikka läpi harmaan kiven puskeva ohjus, mutta kun en ole niin en ole. Ehkä minussa ihmisenä on sitten jotakin muuta annettavaa... Jaksamista kaikille!

Heippa taasen (täältä töistä :P...)

Whitedragonille: no siis synnytyspelkoahan se pukkas tällaisella peruspelkääjällä heti ensimmäisenä plussan jälkeen (jos oikein kärjistetään), mutta jotenkin sain suitsittua itseni ajan kanssa rauhallisempaan tilaan. Eihän tästä peläten tule mittään, niinkuin ei elämässä kai muutenkaan (helpommin sanottu kuin tehty kyllä:) Mutta kun asumme Suomessa, jossa ainakin vielä terveydenhuolto pelaa suht hyvin, niin eiköhän me kaikki hyvissä käsissä tulla olemaan, ennemmin tai myöhemmin. Ja jokainen tietää itsestään, ottaako helpotustroppeja salissa ennen tuota h-hetkeä vaiko luomuileekos :) Itse kyllä kanssa kärsin yllättäen piikkipelostakin, mutta siihenkin saa hyvää siedätyshoitoa tässä pitkin, kun verikokeitakin neuvolassa ottelevat. Ja odotusaika on sen 9kk vissiin justiin mm. sen takia, että äipän pääkoppakin ehtii sopeutua kaikkeen... Olen asennoitunut tähän "rojektiin" sillälailla, että nyt on meikäläisenkin aika hieman höllentää pelkoja ja muuttaa muutenkin "kuvioitaan", aina säännöllisestä syömisestä lähtien - ja olen huomannut yllättyväni positiivisesti. Itsekseen kun hengailee, siis ilman masuasujaa, on helpompi vähän lyödä kaikkea laimin. Äitiyskandidaattius on kuulkaas hyvä koulu, toivottavasti kaikki me siitä ehjinä valmistutaan :)

PS. Aamupäivä töissä meni vielä ihan virkeenä, mutta nyt alkaa tökkiä, ja kuuteen asti pitäis jaksaa... okei, jaksetaan jaksetaan juu juu... :P Camillahin sanoin: me naiset kyllä ollaan vahvoja! :)

Jaahas, yritetäänpäs taas jatkaa tätä ketjua; ilmeisesti jatkuu "vastaa" -kohdasta (olen siis todella perillä tästä :D)...

Kiva että meitä on täällä eri-ikäisiä, silti samassa veneessä olevia naikkosia! Itse en meinannut facebookkiin ryhmäytyä, koska jotenkin olen "kasvanut" ko. härvelistä (ainakin väliaikaisesti) ulos. Eli siis kirjoittelen tänne, jos joku vaikka lukisi ;)

Voij kun olisi taas nukuttanut ties kuinka pitkään! Nyt on onni, että on vain osa-aikatyö, vaikka sitä työn alkamisaikoihin hieman kauhistelinkin, että "vain osa-aikainen". Asiakaspalvelussa kun olen, niin ihan kyllä riittää ne pakolliset työvuorot, kun siis... ei meinaa jaksaa ns. vieraiden ihmisten "ongelmia" just nyt yhtään! Onko muilla vastaavanlaisia tuntemuksia työtään kohtaan?!

Mitä tulee oloihin, ei muuta kuin tuo aaltoileva alaselkäsärky, joka siis saattaa ykskaks myös lakata. Ja aamuisin varsinkin särkee päätä, luultavasti siksi että yön aikana iskee väkisinkin jonkunsortin nestehukka. Itse koitan ainakin pärjätä ihan lääkkeittä niin pitkälle kuin mahdollista; koitan ikäänkuin jo valmiiksi nostaa valitettavan matalalla olevaa kipukynnystäni :/ Sitten synnytyksessä taasen aion todellakin vastaaottaa kaikki mahdolliset helpottavat tropit mitä vain löytyy... Mites teillä muilla, otatteko herkästi panacodia tms. kolotuksiin? Niin, ja miten muuten jakselette, kanssavenailijattaret? B)

Sannuli & hyyyvin kirkas auringonpaiste täällä...

SANNULI82 24.9. klo 18:451/1

Yksi uusi mammakandidaatti ilmoittautuu!

Heippa kanssaventtailijattaret! (tämä kirjoitus napsahti ensiksi jonnekin ihan väärään paikkaan, toivottavasti nyt olen oikeassa ryhmässä:)

Uskaltaudunpas minäkin tänne, sillä kyllä: esikoista odotellaan. Homma on tietenkin vielä hyvin hyyyvin alussa, ja koko ajan on se kuuluisa pieni pelko persiissä, että jos jotain käy - mutta odotellaan kuitenkin!

Minun tarinani: viime vappuna heitin teatraalisella kiukunpuuskalla pillerit roskiin, koska tajusin että jos laskelmoin niiden poisjättämisen yli elokuisten häidemme, menee ihan liian laskelmoiduksi - kun siis kerran lapsen haluamme. Elokuun lopussa mentiin naimisiin. (Menkat ovat olleet hieman sekaisin pillereiden poisjätöstä, joten niiden poisjäännistä ei kohdallani ainakaan tällainen tavis voi päätellä laskettua aikaa...Vähän jännitti, jos alkavatkin alttarilla, mutta onneksi ei näin käynyt:)

Nyt sitten perstaina 13. päivä kauppareissulla kävi jännästi. Ikäänkuin olisin saanut jostakin ylemmältä taholta vinkin "osta raskaustesti". En siis enää pariin kuukauteen ole jaksanut hössöttää lapsen hankkimisesta, koska (sitäkin tehneenä) tiedän sen olevan aika raskasta, itselle ja kumppanille. Ostin testin, just in case. Seuraavana aamuna tein sen - ja kaksi vahvaa viivaa lurahti ruutuun - ja ikäänkuin vahvistukseksi lyhyt mutta ytimekäs yökötyskohtaus. Toistin testin sitten seuraavana aamuna - ja entistä vahvemmat viivat. Maanantaina marssin verikokeeseen, ja lääkäri onnitteli myöhemmin päivällä puhelimessa: "Olet raskaana!"

Ehdin tosiaan tehdä pari testiä ennen tätä plussaakin, koska menkkani heittelivät ja lopulta jäivät pois kokonaan. Negoja kaikki edelliset testit, mutta niillä ei ole nyt väliä, tällä uumenissani kytevällä minimiillä on. Eka neuvola 1.10., seuraavana päivänä täytän 31:).

Toivotaan että piskuinenriikkinen pysyy mukana ja kasvaa terveenä. Miehen kanssa ollaan oltu yksissä 4 v., joten tämä homma olisi aivan mahtava juttu. Molemmat toivomme kovasti vauvaa. Häämatka häämöttää sitten tammikuussa, olojen mukaan sitä/sinne lähtemistä mietitään vielä... B)

 Sannuli, veikkailee että rv 4/5, näli ja väsy mut häpi.