Sande00

Lumikiteelle peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin. Ja Verticiastakin oli kiva kuulla! Kyllä mäkin meidän häiden jälkeen itkeä vollotin, kun kaikki oli mennyt hyvin ja stressi alko helpottaa. Nyt vaan nokka kohti seuraavaa projektia "uutta työnantajaa odotetellessa". Pikaista paranemista kaikille flunssaisille.



Kommentoin vaan ihan lyhyesti minäkin sitä viestiä. Musta se oli ihan ok, herätteli vähän itseäkin, että positiivinen ajattelu on suotavaa, jopa toivottavaa. Mutta en tosiaan usko Verticia, että se pahalla oli tarkoitettu. Tämä nettikirjoittelu (on kivaa mutta myös vähän) sellaista, että monesti saattaa provosoida ja provosoitua ihan vahingossa. Mäkin työssäni oon saanu ties mitä palautetta (tyyliin Uskomattoman paska xxxx) eikä koko ajan arvostelun kohteena ole kiva tehdä töitä. Ikävä tietty pomolle selitellä noita paskoja palautteita. Niistä se on kiinnostunut, vaikka 95 % muusta palautteesta olisi hyvää. Mutta sitten sitä oppii, että toisesta sisään, toisesta ulos. Kun itse tietää mitä tekee, mikä on, niin on paljon varmempi olo. Kuten itsekin sanoit, niin eihän kukaan ulkopuolinen voi tietää tilanteesta koko totuutta.



Ja huippuhyvä, että Vertician mies toimi. Mä oon kanssa lopen kyllästynyt ottamaan kohtuuttoman huonoa palvelua vastaan. En ole mikään alati valittaja, mutta kyllä mä asiasta sanon - asiallisesti. Ja yleensä sitten hommat hoituukin. Mun mies ei lue näitä viestejä, mutta joskus Aihe vapaan puolen juttuja nauretaan yhdessä.



Tosta positiivisesta ajattelusta vielä. Mun mies tekee 12-tuntista päivää (ja ottaa kohta siksi lopputilin...). Mä nukuin su-ma yön todella huonosti eikä ollu kiva herätä, kun se alko äkäsesti tivaamaan, mihin olin laittanu sen partakoneen laturin (no mitä hittoa mä sillä tekisin) Olin tosi vihainen, kun se lähti (kyllä täs mullakin oisi ollu viime kuukausina juteltavaa, mutta onneksi te olette olemassa ;)), mutta sitten lähdin shoppailemaan (velaksi) ja sen sijaan, että oisin keränny voimia iltariitelyyn, tein/ostin meille ruokaa (hyvää punaviinia, italialaista maalaisleipää ja antipastoja, lampaan sisäfilettä ja valkosipulikermaperunoita sekä jäätelöä, kermavaahtoa ja Dajm-rakeita). Kun se ysiltä tuli, niin oli oikein mukava ilta. Eli ajattelin nyt rakastaa sitä, vaikka se ei aina ansaitsisikaan. Ja hyvä ruoka, parempi mieli.



Tulin just neuvolasta. Kaikki ok - hemppakin oli noussut jopa 114:een! Oon nyt vetänyt yöporeilla. Sf 29, rr 125/88, syke 135. Paino oli vähän laskenu. Jotain pimpsatulehdusta epäilen, mutta se tutkitaan. Neuvolantäti oli uusi ja kiva, tosin tuntui kovin nuorelta.



Se sanoi, että sitä liikelaskua kannattaa tehdä viikolta 36 alkaen. Eli jos ei ole tuntenut liikkeitä, juo esim. appelsiinimehua (tai syö jotain makeaa) ja menee 1 tunniksi makuulle. Tunnissa pitäs olla 10 liikettä, jotka usein tulee ekan 15 min. aikana.



Kiva kun vähän vilkkaampi viikko,



Sande ja Nyytti 34 + 0

se piti vielä sanomani, kun on ollut puhetta noista kertis- ja kastovaipoista. Oon siis päättäny, että en ainakaan alussa ala kestoilemaan. Nyt on tutustumisvaihe tollaseen vaipattomuuteen.



Tietoa esim. tosta linkistä.

http://www.kestovaippa.fi/vaipaton.htm



Eli aluksi meinasin kertiksillä mennä, ja pissattaa aina vaipanvaihdon yhteydessä.



Sande

löysin vielä Vauva-lehden sivuilta tollasen listan.



http://www.perhe.fi/artikkeli?content-id=37a1592c-1948-4041-bb55-531cde…



Meinaan varmuuden vuoksi hankkia minäkin melkein kaikkea käyttötavaraa valmiiksi kotiin, että voidaan miehen kanssa vaan nautiskella vauvasta. Tuskin nyt esim. vaipat ja perusvoiteet pääsee vanhentumaan.



Ruokaakin meinaan tehdä pakkaseen, kun en tiedä, miten kiirus loppukeväästä tulee. Lähes naapurikerrostalossa yksin asuva isäni aloittaa sytostaattihoidon syöpään, ja voi olla, että sitäkin pitää vähän auttaa. Mutta elämä on.



Nukkumisjärjestelyt meillä menee varmaan niin, että isyysloman aikana ollaan kaikki makkarissa, sitten mies nukkuu makkarissa ja me vauvan kanssa olkkarissa. Vauvalle on riippukeinusänky, mihin yritetään totuttaa alusta alkaen. Mä oon nukkunu sohvalla jo pari kuukautta, kun toi käsi särkee enkä saa unta ja mies puolestaan on erittäin herkkäuninen. Iltahalit toki halitaan.



Todistettavasti seksi onnistuu edelleen, kun mennään mun tahtiin ja esim. sohvalla istuen, mä sylissä. Vähän hirvittää, mutta ei mulla mitään kovia suppareita tms. siitä johtuen ole tullut. Ja on se vaan niin kivaa. Siis anteeksi nyt tää kuvaus...



Muita hurjuuksia. Tänään leffaan katsomaan Putoavia enkeleitä. Varmuudeksi reunapaikat, jotta voin könytä pissalle, jos tarvis. Ja laskinpa siskonlasten kanssa pulkalla siellä Himoksella muutaman kerran (en jaksanut kavuta enempää). Mutta kyllä tässä on kävelylenkit lyhentyneet. Toisaalta huomenna menen katsomaan, voinko auttaa siskon miestä rempassa. Kai sitä ainakin voi työnjohtajana olla ;)



Verticia vissiin meni jo aiemmin aiemmin naimisiin maistraatissa ja nyt oli juhlat kavereille ja sukulaisille. Olikohan niin riehakkaat, että se kerää vielä voimia. Olis kyllä kiva kuulla, miten meni. Huhuu?



Pötsi-Pamelan (se oli se kaksosten odottaja) kohtalo on arvoitus. Ei kai tässä voi muuta toivoa kuin että kaikki on hyvin. Voihan se olla esim. sairaalassa tarkkailussa.



Nyt lounasta laittamaan,



Sande

eikös ne ole hyviä kaikissa teknisissä jutuissa?



Kävin äsken katsomassa meidän täpötäyttä kellarikomeroa. Miksi ihmeessä kaikki kummallinen pitää säästää? Nyt pitäis saada meidän pariskunnan ryhtiliike aikaiseksi ja kellarista kaikki turha pois (tyhjät (!) pahvilaatikot, vanhat remppakamat, hyllynpalaset yms.). Sitten ylhäältä voisi viedä alas lisää (turhaa) tavaraa ja tänne tulis tilaa vauvan tavaroille. Mies lienee edelleen siinä luulossa, että puoli metriä riittää...



Kävin myös katsomassa niitä meidän rattaita. Voi hyvänen hevonen. Mä oon niin antitekninen ihminen, että en ymmärtänyt ollenkaan, miten ne ois pitänyt kasata, siis kankaat yms. Siellä oli varmaan kahdet pyörät ja viisi kangaspalaa. Kuin ihmeen kaupalla sain itse rattaat ylös ja kasaan. Jihuu! Onhan sekin jo alku. Mutta siis, inssille ois ollut hommia. Ahdistuin vielä siitä soheltamisesta niin vietävästi, että jos tilanne ei olisi tämä, olisin menny paikalliseen päiväoluelle.



Kävin myös kokeilemassa, mahtuuko ne hissiin. Eikös siihen sitten joku täti sattunut tulee ja katseli kummastellen, kun tulen hissistä, joka ei tule mistään, ulos tyhjien rattaiden kanssa, joissa roikkuu vaan kankaat päällä. Mä siihen änkytin, että testasin vaan, että mahtuuko nää tähän hissiin. Se oli sitten, että testaile vaan, hänellä ei ole kiire. Ei siinä mitään, mutta se nainen ei varmaan tiedä, että mä asun tässä yhtiössä, toisessa rapussa vain. Mahtuivat kuitenkin hissiin - ja vieläpä meidän pikkuautoon! MIes on varmaan suruissaan, kun uutta autoa ei ole ihan satapakko ostaa.



Nyt pesen koneessa vauvan vaatteita, että kerkeen ne silittämäänkin. Vihaan silitystä, mutta mitäpä sitä ei rakastava äiti lapsensa puolesta. Huoh. No tän ekan kerran saakoon sileää päälle.



Pikkuäiti kyseli pilke silmäkulmassa viime viikolla: "Joku tuolla kertoi pitävänsä seksistä. Mietin mitä se oikein on? Syödäänkö sitä lusikalla vai haarukalla?"

Kai sen voi nauttia monella tapaa, mutta varmaa on, että meikäläistä ainakin tuntuu kovasti lihottavan. Lyhyessä ajassa tullut varmaan 14 kiloa.



Laiskiaispullia odotellessa,



Sande ja Nyytti 32 + 6



ps. Siksi en nainut insinööriä, kun rakastan hulluna Wagner-tyyppistä vesseliäni, olkoon nyt sitten vaikka tradenomi.

kiitos tsili ja sailori käsivinkeistä ja kokemuksista. Lääkäri ei oikein osannut auttaa, teki kaikki hassuja kokeita ja selvitti, että ongelma ei ole selässä, vaan vain ranteessa, jossa sekä keski- että kyynärhermo jumissa. Helpottaa todennäköisesti synnytyksen jälkeen... Kävin sitten hakemassa särkylääkkeitä lisää. Kotona on helpompi olla, kun pidän koko ajan kylmää ranteessa (laskee turvotusta ja vie kipua pois. Ehkä tämä tästä. Mietin, että voisin akupunktiota kokeilla seuraavaksi. Off topic, oli muuten söde lääkäri ;)



Nauratti Izan viesti. Mä olen kanssa ihmetelly, millainen sottapyttynen olen, kun tuntuu, että tossa masulla on koko ajan kaikkia roiskeita. Oonko aina tiputellut ruoat ja juomat lattialle, vai pitäsköhän skarpata.



Kävin myös varastossa tsekkaa systerin vanhat vaunut. Näytti olevan Teutonian Timmyt, mitkä kaiketi on ihan ok. Nyt multa puuttuu enää vaipat, rintakumit, itkuhälärit, varanannit, rintasuojat, tutit, koliikkituttipullo, puhdistusliinat, omat siteet ja tietty "santerialkio". Pari kuukautta vielä.



Jos en ehdi täällä piipahtaa, niin oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille,



Sande + Nyytti 32 + 1



Ps. Halaus Sirpulle ja jaksamista.