Sande00

tulin just neuvolasta ja lääkäristä. Olin ajatellut, että lääkäri sanoo: "Nyt hyvä rouva, kävelkää rauhallisesti kotiin hakemaan tavaranne ja menkää sitten iltapäivästä Kätilöopistolle synnyttämään." Mutta ei. Kaikki oli kunnossa, Nyytti painoi nyt 2800 g, painoarvio 3,5 kg, sydän sykki ja muutenkin keskiarvotapaus.

Mun kaikki arvot oli ok, hemppa vieläkin vain 114. Kaveri on ollut samassa asennossa jo 15.1. lähtien (raivotarjonta), ja tuskin se nyt enää kääntyilee. Nyt muuttu noi neuvolakäynnit ainakin Helsingissä jokaviikkoisiksi, kun joku sitä kyseli.



Lekuri kun kysyi, miten menee ja mä sanoin, että hyvin, mutta oon tylsistynyt, niin se vaan hekotteli...sanoi, että mene ulos haistelemaan kevättä ja shoppailemaan. No, kävelystä ei meinaa tulla mitään, rahaa ei ole, joten kävin nyt kuitenkin hakemassa pari naistenlehteä. Toisessa oli mukana DVD ps. I love you, jota meinaan katsoa ensi yönä, jos uni ei tule.



Viime yönä unta 00-03, 03-05 levotonta pyöriskelyä, 05-08 luin, nettailin, katselin telkkaa ja sitten nukuin vielä 08-09. Jotenkin rasittavaa, varsinkin kun pitää olla hiljaa, ettei toinen herää.



Mä kanssa lopettanut esim. Tehiksen katsomisen, kun ei tee mieli nähdä ylim. verta.

Jos haluan itkeä, luen sitä ketjua noista synnytysrunoista; jos nauraa, luen ketjua miesten möhläyksistä synnytyksessä.



Naisethan eivät koskaan möhli... tuli tosta leipomusjutusta mieleen, kun muutama vuosi takaperin keitin munia. Menin olkkariin kattelemaan telkkaa ja havahduin ihmeelliseen napseeseen joskus tunnin päästä. Silloin muistin munat! Vesi oli jo aikaa sitten kiehunut pois ja ne munat hassusti hyppeli kattilassa. Tuli ainakin kovia....



Ja vielä autoilusta. Mä ajan enää raskaana valoisaan aikaan ja mieluusti tuttuja reittejä. Oon ihmetellyt noita miesten ns. putkiaivoja. Kaiken muun ymmärrän, mutta miten ne pystyy ajamaan autoa? Siinähän on miljoona asiaa, mitä pitää huomioida: oma auto, muu liikenne, opasteet, vauhti jne. jne. jotkut uskalikot vielä pystyvät puhumaan samaan aikaan kun ajavat, mutta ei esim. samaan aikaan kun katsovat futista telkkarista. Ei ymmärrä pieni ihminen ei.



Sain muuten kutsun työhaastatteluun tän kuun vika päivä. Käyn ehkä katsomassa jutun, vaikka kyse ei olekaan seksipuhelimen huohottajan hommista. Tietävät kyllä, että voisin aloittaa vasta 1.1.2010., kun meillä mies jäänee sitten kotiin. Sinänsä kiva, että pyysivät haastatteluun, en silti usko olevani ihan parhaimmillani viikkoa ennen laskettua.



Voimia ja kärsivällisyyttä meille kaikille, ja erityisen paljon niille, joilla on ylimääräisiä huolia ja niille, joilla synnytys lähenee.



Sande + Nyytti 36 + 2

äitiyslomalla täälläkin ollaan! Oltu jo viikko.



Ihanaa kuulla Pötsipamelasta - oltiin tosissaan jo huolissaan. Ja Adeliasta myös! Emmiselle tervetuloa munkin puolesta. Jos joku puuttuu listalta, niin lisätkää rohkeasti oma nimi ja tulkaa kirjoittelemaan. Myös taustalukijat ;) Ainakin täällä tuo odottajan aika tuntuu välistä melko pitkältä.



Viime viikolla en jaksanut kirjoitella, kun olin ihan alamaissa. Synnytystä edeltävää masennusta vissiin. Pimppaa juilii, kädet on kipeät ja puuduksissa kaikki päivät. Eli ei pysty niillä oikein tekemään mitään ja liikkua voi maks. 1 km. Tämä paikoillaan olo meinaa viedä järjen. Ja sitten oli kaverin avioeron selvittelyä, isän syöpähoidot, miehen työstressi, rahahuolet, nukkumisvaikeudet ym. shittiä. Oli pakko välillä lomailla Leelian lepotuoli -hommista ja olla itsekkäästi vain itsekseen, syljeskellä kattoon. Sitten vielä huono omatunto, kun ei jaksa olla iloinen.



Onneksi tällä viikolla vähän parempi fiilis, taitaa ne hormonit siellä vaan keppostella vähän. Toisaalta mä en koskaan ole ollu sellanen raivotar-tyyppi vaan kerään itselleni paskoja fiiliksiä ja pyörin niissä aikani. Kivaahan sekin ois puhista ne pihalla, mutta en vaan osaa huutaa (*noloa*) kaks kertaa olen raivoissani huutanu siskolle, mutta se on vaan saanu kauhean hepulin, koska olin niin koominen.



Kävin kyllä lukemassa teidän juttuja - ja täällä myös jännitetään Jo-hannan puolesta. Ihanan kauhean ihanaa, että kohta meillä kaikilla uusi pikkuihminen kotona ;) Mulla torstaina lääkäri + neuvola, toivon, että jotain olis tapahtunut, mun puolesta kun Nyytti sais tulla jo tän kuun lopussa.



Hmmmm. seurapiirirakko, mikä se on? Mä herään 2-5 kertaa yössä pissalle ja kyllä sitä kuulkaa tulee. Taidan olla läpipissijä. Toisaalta juonkin kyllä paljon, niin eikä tuo ihme ole. Turvotusta on taas tullut ja nenäkin on ihan tukossa. Mutta ajatella, nämä vaivat kaikki vaivat pitäs helpottaa synnytyksen jälkeen :)



Meillä on maaliskuun vikoina päivinä paljon synttäreitä. Yksi kummityttö täyttää 2 vuotta 29., toinen vuoden 30. ja mies 36 sitten 31. päivä. Ehkä aprillipäivä olis hyvä Nyytille? Noh, luultavasti täällä ollaan vielä pääsiäisen jälkeen kasassa.



Sairaalakassiin on pakattu jo liivinsuojat ja irtokarkkia, muutaman jutun saatan vielä lisätä... Kättärille mennään tutustumaan ensi viikolla.



Palaan loppuviikosta kertomaan lääkärikuulumiset



voimia kaikille valaille



Sande + Nyytti 36 + 0



ps. Olkaapa varovaisia ainakin täällä Etelä-Suomessa ulkoillessa. Pari kertaa olen meinannut vetää hyvin ikävät lipat, toinen jalka vaan lähtenyt jäällä karkuun ja meinannu paikat revetä. Ei kiva.

no niin, sitten alapää-/ulosteosastoa...



Voi olla virtsis oireetonkin. Toisaalta taas, mäkin kattelin viime virtsanäytteestä, että mitä ihmettä mä kusen, kun oli sen verta tummaa. Eli voi olla kyl jotain hormonaalista sekin. Mun pissa oli puhdas ja kaikki kokeetkin, vaikka epäilin itse jotain tulehdusta. Toisaalta meillä ainakin tarkistavat kunnolla heti, jos itse jotain epäilee.



Mulle ei se obsidan sopinut. Aluksi oksensin aamulla ja vatsa ihan ribellä.

Kaikeksi riemuksi ei edes nostanut hemppaa. Nyt "nautin" rautani nestemäisenä poreena, jota voi kyllä suositella. Juon yöllä vessareissun yhteydessä (yöstä riippuen 1-2) tablettia veteen liuotettuna, röyhtäilen hetken hyvinkin miehekkäästi (myös ystävämme närästys on liittynyt tähän mun odotusvaivaseurueeseen...) ja painun takaisin sänkyyn, joko nukkumaan tai tuijottamaan kattoon. Aamulla olo suht ok, aamukakka...no, sanotaan nyt niin, ettei tartte pinnistellä. Ja toi nosti musta melko tehokkaasti hemppaakin.



Sitten huomasin myös, että rinnat alkaa valmistautua imetykseen. Niistä tihkuu sitä esimaitoa tms. iltaisin. Jee, mä oon NIIN onnellinen, että kroppa toimii (no, tossa nyt ehkä vähän sarkasmia).



Kivat viikonloput, lähen nyt Samuli Putron keikalle Elämä on juhla Aleksanterin teatteriin ja sitten karonkan jatkobileisiin.



Sande



ps. Muuten pk-seudulla asuville vinkiksi. Mä oon löytänyt paljon todella hyvää, hyväkuntoista ja käyttökelpoista kamaa viikonloppuina tosta Vallilan Valtterin kirppikseltä. Ihan uudenveroisia vaatteita alle eurolla ja esim. ehjät ja siistit makuupussi oli 2 e, Legon talvihaalari 2 e. Just viikonloppusin siellä on vielä paljon lastentavaramyyjiä.

unohdettiin sitten mennä sinne synnytysvalmennukseen. Luulin, että se alko kuudelta, mutta alkokin jo puol viis. Se siitä sitten. Tuskin Nyytti kuitenkaan sisään jää, enköhän mä saa sen puhkuttua ja puhistua maailmaan vähemmälläkin valmennuksella.



Ihme kusipäitä lääkäreitä on liikkeellä. Pistää oikein teidän puolestanne vihaksi. Itse olisin varmaan sanonu, että kiitos nyt t'' ropeltaminen riittää, laittanu pikkarit jalkaan ja sanonu hyvästit.



Meillä mies tekee aika laiskasti kotihommia. Toisaalta mä kun olen täällä himassa notkunu päivät pitkät kuukausitolkulla ja se on tehny hirmu pitkää päivää töissä, niin varmasti luonnollista, että kotirouva tekee kotihommat.

Mies osaa kyllä kaikki, jippii! Eli pyykkää, tekee ruokaa, imuroi jne. Mä esimerkiksi olen kieltäytynyt pesemästä ikkunoita (kun pelottaa, että tipun 6. kerroksesta tohon kadulle) ja silittämästä sen paitoja (kun en omiakaan lumppuja silittele). Lisäksi tietää, että vihaan vaatehuoltoa ja on suht ahkera pyykkääjä. Remppahommat yms. tehdään yhdessä. Mä luulen, että kun se jää himaan, ne pärjää täällä mainiosti. Jotkut laskujutut yms. mä yleensä hoidan, kun oon vähän skarpimpi (mutta vain siinä suhteessa). Ainoa mikä ehkä snadisti häiritsee, on miehen hitaus. Se tekee kaiken niin pieteetillä, että kaikki aina kestää. 15 minuuttia on lyhin aikayksikkö, jonka se tuntee - ja sekin menee silmien räpäyttämiseen. Joten jos Nyytti tulee isäänsä, mä kirjoittelen täällä varmaan itsekseni vielä kesäkuussa.



Huomennahan on jo - pitsaperjantai ;)



Sande + Nyytti 34 +3

piti vielä palata katsomaan, mitä sitä itse kirjoitti. Se unohtu, että todellakin saa myös manata, ähistä, puhista ja päästellä höyryjä tänne palstalle. Jos on koko päivä vittuajapaskaa, niin hyvähän sen on ulos purkautua tätä kautta. Sekinhän on just parhautta kun saa vertaistukea.



Mun liikelaskut meni poskelleen, kun torkahdin ;) Sain vasta yhden liikkeen, ja sitten heräsin 45 min päästä laskeakseni taas yhden liikkeen ja nukahtaakseni uudelleen. Ehkä 1,5 tunnin päikkärit on poikaa, kun illalla on vielä synnytysvalmennus.



Mulla tuli eka kovempi ja kipeä suppari viime yönä. Se oli vähän pelottavaa (juu-u, olen ekan odottajana hysteerinen).



Olen kuitenkin katsonu huippulaatusarjaa (!) Povipommin päiväkirja, josta sain sellaisenkin viisauden, että nyt mun on aika olla ÄITI, kestää nää kivut ja kolotukset, koska ne on tosiaan vauvan parhaaksi ja valmistelee synnytykseen, kuten Pikkukeiju sanoi.



Nyt yritän pysyä hereillä,



S