Sande00

Huh hah hei, himassa ollaan. Takana 2100 km autossa. Käytiin Torunissa, Krakovassa, Zakopanessa, Wroclavissa ja Berliinissä.



Reissu meni oikein hyvin. Urho istui autossa kiltisti takapenkillä kaukalossa, nukkui tai leikki (oltiin laitettu kaukalon kahvaan Libero-kukka, nalle ja peili). Välillä olin sitä viihdyttämässä. Kun heräsi nälkään ja sai itkuraivarit, me ajettiin seuraavasta liittymästä ulos ja lähimpään mahdolliseen syöttöpaikkaan, esim. huoltsikan pihaan. Muutenkin tuli imetettyä vaikka missä, esim. Auswitzin keskitysleirin vessassa. Joka päivä annettiin pari desiä nannia, muuten mentiin nännillä.



Ajomatkat hoidettiin parisuhteen henkistä puolta, juteltiin menneestä ja tulevasta. Parisuhteen fyysisen puolen hoitaminen jäikin sitten vähemmälle, kun Urho oli "maissa" (liian) paljon hereillä. Eli ei vielä pikkusisarusta.



Vinkkejä reissuun.Hmmm. Me mentiin kuin oltais muutenkin menty. Hotellit oli ehkä vähän hienompia ja huoneet isompia ja keskeisillä paikoilla, kamaa oli enemmän ja aikataulut piti suunnitella lapsen mukaan. Esim. museoreissu heti syötön jälkeen ennen seuraavaa. Joissain paikoissa mies kävi yksin, jos rattailla oli vaikea mennä tai alue/aika ei ollut soveltuva lapsille :) ja me hengailtiin Uken kanssa.



Ei mulla siis mitään ihmeellisiä vinkkejä ole: seuraavalle reissulle otan kaikki ruoat Suomesta mukaan, nyt ei löydetty Saksasta (saksalaisten tekemää) Nan-maitoa, vaan puljattiin jauheella. Ja leikkimatto/-alusta on ehdoton, ties mitä pöpöjä noiden euroopanelävien rakastamissa kokolattiamatoissa on. Ja kantoreppu on kätevä. Ja kertikset.



Urho on edelleen ahnas syömäri ja huono nukkuja. Yöunta on 5 tunnin pätkä kerran viikossa, muuten hereillään 2-3 tunnin välein. Väsymys oireilee välillä äidin sekavuutena ;) Urho myös syö 2 tunnin välein - ja oon ihan kypsä imettämiseen. Toisaalta kattelen nyt himassa, miten menee. Reissussa saattoi hakea lohtuakin, kun oltiin vieraassa paikassa. Toisaalta oli kyllä hyväntuulinen ja nauravainen itsensä koko ajan, joten mitään sen suurempia traumoja tuskin jäi. Sen ääneen hekottelu on ihan ykköstä - tuntuu, että vauvahan melkein kuolee nauruun! Parhaimmat leikit on, kun äiti/isä hassuttelee ja puhuu siansaksaa.



Luulen, että tohon yöheräilyyn ja syömiseen vaikuttaa sekin, että Urho on ihan koko ajan liikkeessä, jollei nuku. On nyt tehnyt kolmisen viikkoa raivopäisiä ryömimisharjoituksia, mutta taidot ei vaan vielä riitä. Pystyy kyllä esim. "ryömimään" selällään ja etenemään vatsallaankin TODELLA hitaasti. Tajuaa myös, että pyörien pääsee toiseen paikkaan. Eli on pelkästään lattialla ja jos käyn vaikka pesemässä hampaat, on jo toisessa paikassa. Pari kertaa pilkotti vaan pienet varpaat sängyn alta...



Koitan laittaa kuvan rauhallisesta Urhosta lelujen kanssa. Libero-kukka on ihana, samoin leikkikaaren nalle. Kuvassa on Ihaa-uniriepu, jota on ihana rutistella. Pusukonna, joka tekee pusuhyökkäyksiä ja helistin, jota on kiva katsella, kun äiti soittaa rokkia.



Ja siitä väsymyksestä. ollaan kaikki vähän pihalla, kun nukuttiin kokonaista kolme tuntia viime yönä. Menomatkalla näin Estonia-painajaisia ja tein unissani turvasuunnitelmia, miten saan Urhon mukaan, jos laiva uppoaa. Takas tullessa rupesi pelottamaan (ihan turhaan), ja kai Urhokin sitten vaistos, että äiti ei ole ihan ok. Ihmeellisiä pelkoja tää äitiys tuo tullessaan...



Päkkänälle tsemppiä töihin ja kaikille kotiin. On tää elämä vauvan kanssa niin antoisaa, mutta välillä kovin rankkaa. Ensi viikolla paluu arkeen, kun mies menee töihin, snif.



Sande ja Urho 3 kk 3 vko

Urhon kakkalakko loppu mun kaverilla, kun päästiin maalta sivistyksen pariin - ja neljän päivän panttaamisen jälkeen jälki on sen näköistä, heh ;) Olin shortsit jalassa ja pa**aa valui Mun reisiä pitkin polviin asti...



Kamaa olin reissuun osannut pakata paljon mutta sopivasti, vaikka kahdesti jouduttiin pyykinpesuun. Kaikki lääkejutut olin ostanu jo valmiiksi retkiä varten (supot, nenä-friida, nenätipat, kuumemittari) Samat pakataan mukaan Puolaan lauantaina, plus vielä vauva ribbelääke molosan tms.



Urho nukkuu tosi vähän/pätkissä, ei malttais kun koko ajan pitää harjotella. Toisaalta kaikki miehen perheen miehet on samanlaisia. Miehen velikin vielä parikymppisenä saattoi valvoa koko yön (selvinpäin) ja mennä sitten töihin. Urho heräilee vielä 3-5 kertaa yössä, mikä on aika syvältä. Sen(kin) takia annetaan iltaisin usein nannia 2 dl (kun sulaa hitaammin). Soseita ei vielä anneta, kun mua on peloteltu, että tulee allergioita. Mutta se voi olla ihan höpöhöpöä. Sitä paitsi ollaan miehen kanssa ihan superallergisia molemmat, joten tuskin se omena kauas puusta putoaa. Imetän vielä noin 80 %, mutta mä en kyllä nauti siitä edelleenkään yhtään...ajattelin kuitenkin puolivuotiaaksi osittain-imettää.



Passikuvista. Mä otatin Hakaniemen Tunnin Kuvassa Samilla. Mutta se sanoi, että Ateneumin kujalla niiden liikkeessä otetaan yleensä vauvakuvat, niillä on sellainen valkoinen alusta, johon vauvan voi laskea. Meillä tuli kuitenkin huippuhyvä kuva, jota kytätkin kehui...Herätin Urhon unilta ja se oli niin pihalla, että tuijotteli puolinukuksissa (silmät auki) vakavana kameraan.



Paljon oli vielki asiaa, mutta unohtui kaikki. Päkkänän kanssa iloiten! Elämä voittaa oli hyvä sarja! Tuttikakun resepti olisi kiva saada. Tervetuloa uusill, mukaan mahtuu kyllä!



Seuraavan reissun jälkeen alan taas siirrellä kamoja eli muuttaa koko kämpän järjestyksen. Annetaan varmaan makkari Urholle ja siirrytään nukkumaan olkkariin. Suunnittelin sellaista puoliparvea liukumäellä pitkätossustyyliin, mutta ekaks parven alle pinnari ja hoitopöytä, parvelle muu lapsisälä...mutta suunnittelu on vielä kesken...



Sorppa omat navat. Aurinkoisia kelejä odotellen,



Sande ja Urho (33 v ja 3 kk)

...läjöittäin likaisia vaatteita Ikean kasseissa ympäri kämppää, kaikki kukat kuivuneina, äijä syöttää Urhoa ja mamma nettaa ja juo valkoviiniä jäillä. Chic!



3 kk:n neuvolan mitat: 5,760 kg, 62,5 cm, pää 40 cm. Molemmat rokotukset annettiin (tavis + tutkimus). Neuvolassa tuli raivohuuto ja sitten oli äreenä pari päivää. En antanu suppoja enkä mitään muutakaan kuin syliä. Sitten ilo voitti. Oli kyllä 4 päivää kakkalakossa ja ehkä siitäkin kiukkuinen.



Neuvolatäti vihjaili, että Urho olis ylijäntevä, ja mä en tajunnu/tajua vieläkään, että semmonenkin voi olla. Täti anto jotain jumppaliikkeitä, ja mä huolestuneena esikoisen äitinä mietin, mitä mä oon tehnyt väärin, huoh. Jumppia ei ole tehty, kun Urho on aloittanut ihan omat harjoitukset. Ensin kääntyili masulta selälleen, nyt menee molemmin päin myös selältä masulleen...eli oleskelee lähinnä lattialla. Iloinen veikko on muuten, mutta harmistuu, kun ei pääse enempää liikkeelle.



Oltiin neuvolan jälkeen koko perheen voimin mökillä pari päivää, sitten käytiin moikkaamassa mun mummia (88 v) hoitokodissa, sitten lähettiin kaksin reissuun, minä ja mun reissupoika; mies meni veneilemään 5 pv:ksi kavereiden kanssa. Me majailtiin pari päivää mun lesbotädin ja sen kumppanin möksällä ja peloteltiin kissoja (ne ei oikein tiennyt, MIKÄ Urho on...) ja juhlittiin kisujen 1 v synttäreitä, sitten mentiin mun kummitädille (60 v) Simpeleelle ja kaverille Mikkeliin ja sieltä takas anopin mökille kattomaan serkkuja. Ajettiin varmaan jotain 500 km. Mä kehityin aika hyväks yksikätiseksi: huoltissämpylät, -kahvit ja vessassakäynnit hoituu kyllä. Mutta kylläpä Itä-Suomessa on kaunista!

Onnea Verticia kämppähommasta!



Me haistaan kyllä niin pahalta. Urho kakalta ja nesteoksulta, mä oksulta, maidolta ja hieltä, hiuli hei! No onneksi täällä Kalliossa on totuttu haisuleihin.



Urholla on taas joku läheisriippuvaisuusylisosiaalisuusjakso. Koko ajan pitää leikkiä tai seurustella, muuten alkaa huuto. Eilen riideltiin kaksi kertaa. Ensin kävin suihkussa ja sitten vielä laittamassa itselleni ruokaa.Hyi mua. Tää täällä kyyneleet silmissä, pää punasena huutaa huomiota. Nyt lepäilee tossa sylissä. Oon ollu nyt taas niin pitkään kiinni siinä, että huomenna täytyy hilppasta terdelle tai fillaroimaan, kun isä hoitaa. Tällä viikolla se on ollu niin paljon töissä ja ajelemassa ja nyt FNM:ssa. Kyllä me pärjätään, mutta mulla meinaa välillä hermo haljeta ton rakkaan riippakiven ja tissitakiaisen kanssa.



Hampaita voi kuulemma olla jo syntyessä! Vaikka se aika harvinaista on. Mä ostin Urholla myös sellaisen imeskelylelun/viilentäjän. Siinä luki, että EI saa missään nimessä laitta pakastimeen, vaan siis jääkaapissa viilennetään.



Nyt täytyy mennä vissiin vaihtamaan kakkavaippa kolmannen kerran 1,5 tunnin sisällä. Jaa että miksi en kestoile, huoh.



Kesätontuilta toivon lapselleni ja itselleni malttia.



S

oltiin kyllä Töölönlahdella tänäänkin. Mä oon se, joka yleensä kävellä lompsuttelee (Urhon) kärryjä lykkivän papparaisen (mun isä) vieressä ja näyttää väsyneeltä ;) Tule vaan nykäsee hihasta jos törmätään. Välillä mennään myötä-, välillä vastapäivään.



Mä oon kanssa mukana mahdollisilla huhtitreffeillä. Nyt loma-aikaan ollaan kyllä paljon reissussa, mutta elokuu voisi käydä meille.



Kiinnostavaa kuulla, mitä refluksilääkäri sanoo. Mä oon välillä miettyny, onko meilläkin.



Meillä on lämpimällä ilmalla Urholla hellevaatteet (shortsit ja t-paitabody + hattu + arskat). Välillä kokeilen niskasta lämpötilaa terkkarin neuvon mukaan. Kädet on kylmät välillä sisälläkin. Silloin tällöin laitan hanskat.



Kävin viime viikolla läpi KAIKKI kirjoitetut jutut raskauden alusta, kun laitoin omat jutut word-dokkariin. Meinasin tehdä itselleni odotuspäiväkirjan ja Urholle sitten valokuvakansion, johon otan parhaita lauseita. Mutta katsotaan, milloin ehdin.



Hieno blogi, Verticia! Mites teidän kämppäasiat muuten? Ette vissiin kuitenkaan vietä sillan alla vauva-arkea?



Kiitos onnitteluista. Meidän skumppa jäi juomatta!!! Mutta saatiin kyllä skumppaa ja viiniä ja olutta ihan tarpeeksi. Ei sitä anopin luona viitsi ihan tillin tallin olla. Kokko oli kyllä komia! Urho myös kääntyi mahalta selälleen, joten nyt en enää viitsi jättää millekään tasolle valvomatta.



Eilen käytiin moikkaamassa serkkuja. 4-vuotias on iso tyttö jo, 2,5-vuotias poika ihan yhtä pihalla kuin aiemmin ja 5 päivän ikäinen tyttö näytti jo lempeämmältä hänkin. Tänään kävin mutsilla ja nähtiin toiset serkut. Se trio oli ihastuksissaan Urhosta ja sylitteli ja viihdytti Urhoa, kun mä ahdoin jäätelöä ja pullaa kitaan supervauhtia. Heh, näistä kiloista en luovu.



Urho on ollu tosi rasittava tänään ja eilen. Mun poikani ei halua nukkua ollenkaan. Ihan minipäikkäreitä ja yöllä mennään kahden aikaan nukkumaan ja kukutaan hereillä 1,5 tunnin välein. Tissillä ihan koko ajan ja känisee. Hhhmf. Tänään rauhoittu, kun annoin nannia päivällä ja 2 dl meni hetkessä. Jos sillä olikin jano??? Kaikenkaikkiaan ihana jampesteri kyllä on.



Oon muuten huomannu, että jos annan nannia illalla, nukkuu paremmin ja pidempiä pätkiä, kakkaa harvemmin...Ehkä se sulaa hitaammin ja kaveri saa enemmän hyödynnettyä...tiedä häntä.



Ensi viikolla 3 kk neuvola jo!



Aurinkoa koko Suomeen,



Sande ja Urho