Sande00

...enää on jäljellä Pena Pikkuräyhä. Kiitos tsempeistä.



Niinhän se kai on, jos noi huutaa, niillä on nälkä, jano, kuuma, mahanpuruja, hammaskipuja (tai muita kipuja), väsymys. Tai sitten on vaan vaikea totutella uuteen tilanteeseen - mutta elämässä siihenkin pitää varautua, että tilanteet muuttuvat, Frank.



Eilinen oli vaan horroria. Lisänä vielä kämpän kuumuus (meillä sisällä + 27). Lisäksi mulla oli (kai) menkat ja viikon sisään hirveitä rintaraivareita joka syötöllä. Että se siitä imetyksestä. Mä tosiaan sanoinkin neuvolassa, että imetän jos yhtään hyvää fiilistä, mutta en ala pimeässä vessassa susiasennossa keskellä yötä kyykkimään. Muutenkin hirmu kuumuus sisällä ja tuo lämpöpatteri sylissä hiki päässä huudetaan...vähän armoa äipälle, kiitos.



Huonohan tuo on nukkumaan ollut aina, mutta onneksi sentään nukkuu noin 24-08 (välissä 3-5 herätystä syömään ja sit suht nopeesti nukkumaan).



Menkat oli perin kummalliset, pari päivää tuli niin, että pikkarit likaantu, sitten nada. Ennen vanhaan vuosin kuin seulan ja kärsin sellasista kivuista, että piti olla kaksinkerroin ja oksu lensi. Kaksi kertaa pomo lähetti töistä kotiin, kun olin niin kalpea. Mitä tahansa voi kai niillekin tapahtua, sen verran omituista on naisen hormonielämä.



Imtyksestä, toisaalta vähän haikeaa lopettaa, toisaalta olen helpottunut. Meillähän on 7 viikon iästä annettu myös nannia, ja koko imetys ollut haasteellista pumppaamisineen kaikkineen. Siinä on se hyvä puoli, että mieskin pääsee osallistumaan ja luomaan vauvaan hyvän suhteen heti alkumetreillä. Nyt imetän öisin ja välillä päivällä, jos kelpaa.



Silti vähän liikutun Tynnin Silkkipäärunosta (osin)



Vaiti valvon pimeässä.

Rinnassani täyttyvässä

maito kivistää.



Ime, pieni sudenpentu,

ime, silkkipää.



Tähti loistaa pääsi yllä.

Susi, löydät tiesi kyllä.



Tietoasi ensimmäistä

ime rintojeni päistä,

ime, silkkipää.



Yhtä liikuttavaa on kyllä katsoa pieniä hamuilevia huulia, jotka nappaavat äidin tai isin sylissä pullon nokasta kiinni ja imevät niin että riittää.



Urholla on muuten aika napakat otteet. Kiva seurata, kun tutkii leluja. Se naaman ja kaulan nipistely ja silmälaseihin tarttuminen vois kyllä loppua, vai pitäsköhän opettaa se nyppimään äidin kulmat?



Anteeksi taas omanapaisuuteni, luen kyllä teidän juttuja Suurella Mielenkiinnolla Urhon olan yli!



Kiva nähdä to-treffeillä!



Sande

oltiin viikonloppu Saimaalla beachpartyissa kavereiden kansaa (20 aikuista ja 7 lasta). Urho käyttäytyi hienosti, mutta taisi kadota matkalle..

tilalle on tullut Urhoa etäisesti muistuttava Kaaleppi Räyhähenki.



Kaaleppi nukkuu öisin yhtä huonosti kuin Urho (viime yönä herättiin 5 kertaa), mutta Kaaleppi nukkuu huonosti päivälläkin ja rähinöi loppuajan. Mun on pakko pitää sitä sylissä ja leikkiä koko ajan...taitaa poika olla tylsistynyt. Kieltäytyi myös tänään rattaista, joten jouduin kanniskelemaan sitä kaupungissa. Lisäks Kale repii koko ajan mun lasit silmiltä.



Jos näätte Urhoa, lähettäkää tänne. Koitan sillä aikaa huolehtia tästä rasitusmaksimuksesta.



Hiio hoi, nyt kanniskelemaan, voi möhnä.

ja Verticialle tsemppiä! Soita lääkäriin/neuvolaan, jos yhtään epäilyttää.



Juliaana: Meillä kanssa suositeltiin kiinteiden aloittamista, kun Urho siis 4 kk 6560, 65,2 cm.



Hulinaa täälläkin. Viime yönä nukahdettiin klo 23.00 ja herättiin syömään 2.00, 4.00, 6.00, 7.00, 8.00 ja 10.00 sitten ylös. Huoh! Yöllä vielä syötöt kesti ja kesti eikä sitten nukuttanut. Aamulla otettiin vähän ilmaa, koska pippelin pää oli eilen äidistä vähän punainen (nyt ok) ja tehtiin kahden päivän paskat leikkimatolle ja oksut vastapestylle lattialle.

No, elämä on! Oon hyvällä tuulella, kun Urhon kummitäti tuli Lontoosta moikkaamaan meitä ;)





Löydäänkö lukkoon?



HELSINKIDEITIT:

Torstai 13.8. klo 13.00 Töölänlahti ks. paikka tarkemmin. JOS SATAA, paikka Sanomatalon Wayne's Coffee.



Paikka: Finlandia talon kohdalla, sen toisen kioskin (ei sininen kahvila) ja uimarannan kohta. Jossain kiskan takan ennen kukkaistutuksia.



Jos paikkaa ei tiedä, kannattaa keskutusta kävellä radan vartta pitkin eteen- eli taaksepäin. Elielinaukio, musiikkitalon monttu ja sitten onkin jo hoodeilla (sori, oli pakko ;)) Rautatieasemalta noin 500 m, jos sitäkään.



Mä ajattelin, että jos on nätti ilma, olis mukavampi tavata ulkona. Hereillä olevat vauvat vois myöhnätä maassa ja vois istuskella rauhassa (kahvilassa mulla tulee aina olo, että on pakko lähteä, kun kahvi on juotu). Ite ajattelin käydä hakemassa mansikoita ja herneitä ja limppaa ja nauttia vielä auringosta. Jos se uus teltta toimii (kokeillaan nyt vklna), niin voisin viritellä sen sinne, niin vauvat vois olla varjossa ja kaikki osaisivat oikea sakin luo.



Mutta nyt Porvooseen,



Iloa viikonloppuun ja muutenkin,



Sande

Ihania kesäkuvia! Ja voi miten suloisia lapsia! Lisää!



Käytiin hakemassa eilen miehen siskolta pinnis ja Urho nukkui ihan hyvin omassa sängyssään. Nyt sain jekutettua sen sinne päikkäreille!!! Jee! Vähän himottais kyllä sellainen "sivuvaunu", siis josta sais laidan pois, ja kapea malli, mutta katellaan nyt.



Suppo auttoi ehkä vähän, mutta kyllä eilinen oli yhtä huutoa, itkua ja kitinää. Saas nähdä, mitä tänään. Mua rupes jo kaduttamaan, että mentiin siihen rokotustutkimukseen - ei haluis omalle laselle yhtään ylimääräistä kipua. Mutta nöyränä ja kiitollisena täytyy olla elämän edessä, kun on terve lapsi.



Urhokin välillä lipsuttaa kieltään kuin pastori Silli konsanaan - naureskelen vaan, että tapa täytyy kitkeä ennen kuin täyttää 20 v, muuten ei saa tyttöjä ;)



Mä oon kanssa vähän ton imettämisen kanssa nykyisin, että melkein missä vaan (toki toiset huomioon ottaen). Urholla kun huuto kiihtyy nollasta sataan puolessa minuutissa. Reissussa kun heräs, mies alko katella kartasta, onko lähellä puistoa, jossa vois imettää. Mä tartuin rattaisiin ja röntgenkatseella kattelin "mitätahansamahollista paikkaa".



Viiden minsan päästä soitin miehelle, että ollaan 10 m katua eteenpäin Starbucksissa, tuotko latten tullessas, siellä se vielä tutki karttaa ja ihmetteli, mihin me häippästiin. Mentiin sinne kahvilaan ja ihmiset vaan teki tilaa, kun mä niiden hyökkäysvaunujen ja karjuvan lapsen kanssa tulin, lysähdin lähimpään vapaaseen pöytään ja Urholle tissi suuhun (liina olalla). Ne, joilla on lapsia, ymmärtää kyllä ja muista ei niin väliä.



Oon muuten ollu tosi yllättynyt, kun ihmiset on auttanut tosi kivasti esim. ratikassa. Joka paikassahan niitä k***päitäkin löytyy, mutta siis aina oon apua saanu ja usein vielä pyytämättä.



Mulla tuli mieleen tosta Sakun yökkimisestä, että tosiaan jos yöllä suoraan tissiltä makuuasentoon, niin helpommin maito tulee ylös. Mä oon yrittänyt torkkua hetken istualteen aina syötön jälkeen. Eikä tosiaan tunnin välein vältsyy kannata ruokaa antaa (voisko mies tutittaa?) Saattaa olla, että teettekin niin.



Mä kysyin eilen neuvolassa tosta takaisinvirtauksesta, kun Urhohan puklaa myös paljon. Se täti sanoi, että vähenee selvästi, kun aloitetaan kiinteät. Samoin suositteli aloitusta, kun meillä nukutaan kanssa aamuyöt tunnin pätkissä. Mä en haluis mitään tutkimuksia enkä lääkityksiä, jos aika parantaa. Mun kaverin lapsella oli lääkitys, mutta niissä oli sitten jotain sivuvaikutuksia tms. joten siinä mielessä luomuna niin kauan kuin mahdollista.



Sunnuntaina oli siskontytön ristiäiset ja olin niin ylpeä mun molemmista pojista. mies hoiti sylikummin osan hienosti ja Urho viihtyi mun toisen siskon kanssa (vaikka tietenkin puklas sen juhlavaatteille ja vähän piereskeli toimituksen aikana).



Helsinkitreffeistä. Ketkäs olis tulossa? Alustavasti voisin ehdottaa ensi viikon keskiviikkoa. Mites esim. ke 12.8. klo 13.00 jossain Töölönlahdella?



Nyt voisin koittaa laittaa valokuvat kansioon, kun eivät nuo näytä itsestään menevän.



Iloa viikkoon!

Sande

ja pissas vielä syliin. Kirjoitan lyhyesti uudestaan.



4 kk:n mitat 6,560 kg/65 cm. Sai rokotuksen ja nyt narisee ja kiukkuaa. Ryhdistäydyin ja laitoin supon, toivottavasti kohta auttaa.



Mekin oltiin Kalliolarockissa. Uke diggaili Reinoa sekä Tumppia ja Stefania, sitten nukahti. Edellisenä iltana sai "nauttia" Singstr-esityksistä yökahteen (nukkui tosin osan aikaa).



Nyt alan etsiä sille pinnistä. Haluisin sellaisen 70-luvun jatkettavan, koska on vähän kapoisempia kuin nämä nykyiset valtamerilaivat. Tähän astihan se on nukkunu riippukeinusängyssä.



Voi voi, miten lohdutonta itkua toi pikku räyhähenki vääntää. Meen paijaan sitä.



Joku meetinkin ois kiva. Sovitaan vaan päivä.



Sande ja rakas äkäpussi