Sande00

tuntuu niin tutulta, kun toisen siskon lapset on 10 ja 11 v. Täytyy aina kyleillässä käydä kattomassa, joko ovessa lukee EI YLI 20-VUOTIAILLE! Vielä on päässyt. Ihana myös, että olette saaneet nukuttua. Uni on parhautta.



Soseista vielä. Meidän syönnit siis aamupuuro, sose 12-13, sose 16.30-17.30, iltapuuro. Soseina menee usein joku kana-kala-liha + kasvis. Itse en ole vielä väkertänyt.



Urho kapinoi, kun laitoin sen vankilaan. Tällä kertaa matkasänkyyn, joka toimii nyt leikkikehänä. Kohta taas sylitellään. Toi on vaan niin hyvä, kun se on pehmeä: reunaa vasten voi seisoa eikä kupsahtaminenkaan koske.



Muuten ei uutta auringon alla,



Mukavaa viikkoa,



Sande ja Ähinä-Urho

olipa ihana, kun mies oli isyyslomalla. Mutta nyt loppui sekin huvi - ja kylmyys tulla tupsahti kaupunkiin.



Meillä on ollut vähän haipakkaa kämpän myynnin ja näyttöjen kanssa. Saatiin kuitenkin ekassa näytössä jo 5 tarjousta ja huomenna allekirjoitetaan paperit. Jee! Ja ihan ilman välittäjiä. Ei siis enää ainaista siivoamista. Tosin huomiseksi täytyy vielä vähän siistiä paikkoja, kun siskon hulinajengi (3 lasta) kävi kylässä ja nyt on paikat klähmäjälkiä täynnä.



Osansa on myös Urho tehnyt. Oksu lentää, kuten Sakulla ja Tompalla. Meinaan neuvolassa kysellä, onkohan tuo enää normaalia. Nyt illalla tullut ainakin kahdeksat lentolaatat. Joskus tosin parempiakin päiviä.



Täällä seisoskellaan nyt ihan koko ajan, mikä on aika pelottavaa, kun ei se raasu oikein osaa käydä siitä turvallisesti istumaan. Räplää keittiön vetolaatikoita, uunia, sähköjohtoja, millon mitäkin. Utelias pikku sammakko. Onneksi ostin kävelytuolin, vaikka siitäkin ollaan montaa mieltä. Urho kuitenkin tykkää huristella ympäri asuntoa ja kiljua riemuissaan, välillä ollaan Lintsiä ja pyöritän ympäri (siitäkös ne laatat johtuu, heh). Tossa kävelytuolissa (kirpparilta susiruma vain 5 e) on se hyvä puoli, että pyörät pyörii joka suuntaan, joten ei kun menoksi.



Joka päivä otetaan vähän osumaa jostain, mutta pahemmilta henkilövahingoilta on vältytty. Onnea vaan Nealle myös seisomisesta ja voimia Verticialle vipeltää pikku touhottajan perässä.



Päkkänälle voimahalit, kun nyt saisit yhden yön nukkua kunnolla!



Onpas teidänkin lapset kasvaneet! Nausikaakin näyttää jo isolta tytöltä. Ja Satuilijalle tsempit, välillä kannattaakin puhista paha mieli vaikka nettiin. Kyllä meilläkin välistä fiilis lähinnä, että "Vesa ei tajuu". Meidän vesa tajusi kuitenkin isyyslomalla hiukan paremmin, mitä tämä jokapäiväinen lastenhoito tarkoittaa.



Urhon yöt vieläkin aivan onnettomat. Tosin toivoa paremmasta on. Pari kertaa nukkunu 4 tuntia putkeen alkuyöstä, jippii. Tosin se tarkoittaa, että illalla on riehuttu vähintään puoleen yöhön.



Viikonloppuna kirppistä siskon kanssa ja yhdet ristiäiset. Nyt alan arvuutella nimeä...



Kivaa viikonloppua teille, mä laitoin shampanjan kylmään. Huomenna otetaan huikat.



Sande ja simahtanut seikkailija

vai johtuukohan se siitä, että ne vauvat on niin ihania, miettii nakupellen äippä.

eipä me sitten päästykään hesamiittiin. Höh. Mun piti näyttää kämppää parille tyypille. Ekaks niiden piti tulla 12:lta, mutta sitten siirsivät 13:een. Ja sitten mies olikin kadonnut Urhon kanssa torikahville. No, hyvähän se on, että äijäilevät nyt isyyslomalla. Tänään otettiin puolentoista tunnin perhepäikyt. Heräsin jossain vaiheessa ja katselin liikuttuneena nukkuvia miehiä. Ehkä maailman onnellisinta.



Ihana runo naiseudesta, Päkkänä. Kiitos siitä. Olipa hurja naarmu Sakulla, ja kelläs mulla samanmoinen.



Tsilille. Ai te saitte Nukkumatin? Mä himoitsin sitä kanssa DDR-museosta, mutta olivat loppu. Turvallista johtolelua vois Urhollekin harkita.



Oltiin tosiaan alkuviikko mökillä. Siellä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, mutta hyvin taas selvittiin myrskystä huolimatta. Äitikin pääsi sienimetsään ja keräsi parissa tunnissa 15 litraa suppinoita. Isi ja Urho oli scoutteina ja etsivät sieniä, mä panna napsuttelin koriin. Kiva sitten talvella syödä sienisoppaa.



Ihanan relaa tosiaan, kun mieskin on nyt lomalla. Ja toisaalta tosi kiva, että se näkee, miten päivät meillä menee. On kyllä välillä kauhuissan Urhon puuhastelusta...henkilövanhingoilta on nyt vältytty.



Meillä olis eka virallinen näyttö nyt sunnuntaina - ja näillä näkymin kiinnostusta tuntuu riittävän. Hyvä niin. Ei olis kiva olla kahden asunnon loukussa.



Kerroinkohan jo viimeksi sitä, että Urho on alkanut yöllä heräilemään "kauhuhuudolla" ts. kiljuu kuin olisi nähnyt pahoja painajaisia (ties vaikka olisikin). Rauhoittuu sitten 5-20 minuutissa tiukassa sylissä. Olen nyt muutaman kerran muutenkin nukuttanut syliin, kun omaan sänkyyn on vaikea rauhoittua, äskenkin seisoskeli pinnoista pidellen ja huusi kuin heikkopäinen. Mutta nyt hiukan paremmin nukkuneena teen niin kuin parhaaksi nään. vähemmän huutoa, parempi mieli.



Kukas siellä sairaalassa joutui ravaamaan? Hirveästi voimia, voin vaan kuvitella kuinka raskasta se on.



Palailen Pablo-asiaan ensi viikolla, kun miehen isyysloma loppuu, siihen asti nautin perheestäni. (ja koitan hoitaa tota asunnon myyntiä ja siivousta ja papereita ja laskuja ja opsikelukirjoja ja työnhakua).



Ilon pikku pipanoita teillekin,



Sande



Laitan vielä mökkiterkkukuvan "Kakkapyllyä pesemässä" ja toisen "Matkasänkypaketin ylityksen jälkeen tunnelma on korkealla!"

Yöllä tuuli ulvoi ja parvekelasit paukkui. Urholla sitkeää limaa nenässä, eikä anna ottaa nenäfriidalla. Pyörittiin kolmeen asti sängyssä, mutta sitten vedettiinkin kunnon setti yhdeksään yhdellä herätyksellä. Nyt olo on jotakuinkin sellainen, että uskallan lähteä auton rattiin.



Ollaan menossa mökille pariksi päiväksi. Kun illalla ollaan perillä joskus kasin aikaan, toivon, että mies on laittanut valkoviinin viilenemään ja blinit lämpimiksi...eilen puhelimessa lupasi, että voin vaan nukkua kaks päivää. Kiva kiva, meinaan kyllä nauttia pari lasia viiniä ja lukea ainakin yhden hyvän kirjan.



Matkalla käydään siskonpojan 5-vuotispäivillä. Ollaan Urhon kanssa harjoiteltu esitys. Mä laulan ja se komppaa helistimellä.



Kämppä on nyt myynnissä, joten pitää tulla loppuviikosta siivoilemaan.



Tsemppiä Verticialle, nostan kyllä hattua, että jaksatte toisen heti perään. Meillä on siskon kanssa vuosi ja kuukausi ikäeroa ja ollaan tosi läheisiä. Pidän peukkuja, että kaikki menee hyvin.



Mulla on ollut etomista ihan ilman raskauttakin... mitä väsyneempi olen, sen pahempi. Välillä kakotuttaa. Tai sitten johtuu liiasta kahvinjuonnista :) Ei ole kiva homma. Toinen ongelma on mun kädet. Aikaisemmin menee tosi huonoon kuntoon stressistä, talvisin ja välillä muuten vaan, eka sormet menee vesirakkuloille, sitten kipeille haavoille. Nyt kun koko ajan pesemässä jotain, niin ihan hirveässä kunnossa ovat. Onko jollain muulla? Mikä avuksi? Oon nyt kokeillut Bepaa ja Hydrokortisonia ja puuvillahanskoja.



Mutta sitten iloisempiin asioihin. Vähänkö noi kasvaa nopeasti. katsoin aamulla, kun Pikku-Urho luki asiantunteva ilme naamallaan Hesarin mainosliitettä juhlapaita päällä ja farkut jalassa. Se näytti jo niin isolta.



Toisaalta taas, kun puin sen (Remun) 74 cm haalariin, se näytti hukkuvan siihen. Kädet ja jalat mahtuivat hihoihin...Onneksi meillä on toinen 68 cm haalari.



Eilen mietin, mikähän Urhosta tulee isona. Urho on lähes sairaalloisen kiinnostunut tekniikasta, toisaalta... se tykkää järsiä kenkiä, seurailla mua ja eilen oli ahtautunut nojatuolin alle lootusasentoon. Lisäksi sillä on hyvin suloiset, mutta hiukan dumbomaiset korvat ja levoton luonne. Merkit siis viittaavat vahvasti siihen, että siitä tuleekin isona joogaava sirkuskoira. Mutta onneksi ei vielä tarvitse tehdä lopullisia valintoja jatko-opintojen suhteen. Nyt keskitytään siihen, että siitä tulee Hyvä Ihminen.



Torstaina olis Hesamiittipäivä, mites on. Onko joku tulossa?



Sitten me ollaan Urhon kanssa kovasti kiinnostuneita Pablo-sedän töherryksistä. Haluaisko joku lähteä meidän kanssa joku päivä vaikka ei tällä vaan seuraavalla viikolla katselemaan taidetta.



Kivaa viikonloppua ja ensi viikon alkua,



Satu ja Urkki