Sande00

Ekaks Tsilille. Siis aivan ihania kuvia taas! Nuhanenän "hoitoon". Ekaks ne keittosuolatipat, sitten Nenäfrida (meillä ei pikkuniistäjällä tehdä mitään). Toinen vanhempi pitää käsistä kiinni ja päätä paikoillaan (vaikka jalkoja hyväksi käyttäen, toinen laittaa fridan sieraimeen, imaiseen reippaasti ja yrittää itse olla yrjöämättä, kun knöölejä tulee. Jos yksin toimit, Sylvin pää haarojen väliin, kädet sun jalkojen alle ja imaisu. Lopuksi pienen potilaan lohduttelua.



Hih, Urho on aamun toistellut äitiäitiäitiäiti...leikkii itsekseen ja harjoittelee. Ihan oikeasti sanasta aloittaa. (Vaikka oiekassa yhteydessä osaa sanoa kyllä jo ei) ?



Joku kysyi, onko Urho jo rauhoittunut. Tavallaan ei ja tavallaan joo. Ainakin äiti on. Urhon liikkeet on nyt jotenkin hallitumpia ja se yleensä seisoessaan pitää ainakin yhdellä kädellä kiinni jostain, ja osaa jopa hiukan taivuttaa polvia, jos päästää molemmat irti ja ottaa kädellä välillä vastaan. Kypärä ei ole ollut kovinkaan ahkerassa käytössä viime aikoina. Sanotaan nyt niin, että jos aiemmin kopsahti kallo 20 x päivässä, nyt enää viis. Lisäksi oon tehny vähän turvallisuusjuttuja, laittanu pistokkeisiin tulpat, kulmiin kulmasuojia ja laskenut sängyn. Jos en vahdi hetkeen, on yleensä kävelytuolissa tai matkasängyssä, tai sitten rauhallisissa leikeissä. Tuolilla painaa hienosti ympäri kämppää. Itsetuhoisuus on vähentynyt.



On alkanu myös nostamaan käsiä, että haluaa syliin ja antamaan pusuja (limainen suu auki äidin/isän nenään). Suurimpana hupina jäystää toisten käsiä...musta se on eri inhottavan tuntuista ja kun pojalla on vaikka mitä puruleluja. Vaan ei siis vielä yhtään hammasta. Nukahtelee nykyisin yleensä syliin, kainaloon tai mun päälle (jos ollaan molemmat päikyillä). Ihan suloista, mutta aika ahdistavaakin.



Paska juttu tapahtui viime yönä. Urho pyöri ja hyöri meidän välissä 04-05, mä yritin siinä torkkua, ajattelin, että herään, kun kampeaa mun yli. Puoliunessa kuulin sitten hirveän turauksen, automaattisesti nappasin pojan kainaloon ja vein vessaan... niskakakkaripulit tai mitkä lie. Vaippa yhdestä turauksesta aivan läpi ja yökkäri paskassa. Siivottiin sitten jäljet ja katoin, ettei sängyssä mitään. Loppuyö nukuttiin ihan ok. Mietin vaan, että taasko se ripuli tuli, kun jo normipökälekin tuli välissä. Huoh. Ei auta muu kuin tarkkailla. Toisaalta taas, tolle ei nyt kelpaa muu kuin maito ja kaurapuuro, joten voi olla löysempää settiä senkin takia.



Ei se desinfiointi niin kauheaa ollut. Meillä on mietoa desinfiointiainetta suihkepullossa (hoitoalustan pesuun tarkoitettua). Kuljin meidän huikean 55 neliön kämpän läpi ja suihkutin kaikki kohdat, joihin yleensä käsin kosketaan. Sitten hetken päästä toinen kierros kertakäyttörättien kanssa. Urhon lelut pesin näin: Kaikki pehmikset koneeseen ja 60-ohjelma. Kaikki muut Urhon vannaan, desinfiointisuihketta joukkoon, hetken liotus ja sitten huuhtelu ja kuivaus. Amatöörit lukee pesuohjeita ? ihme kyllä, kaikista äänekkäistä leluista lähtee yhä ääntä ja vain pari nallea näytti turpaansaaneelta.



Mä oon miettinyt, kun Päkkänä ihmetteli Urhon maitomääriä. Paljon teidän lapset sitten syö/juo?

Meillä Urho normioloissa juo 8-12 dl maitoa päivässä, syö ehkä yhden annoksen verran puuroa (jaettuna aamuun ja iltaan) ja yhden liha-/kana-/kalasosepurkin, joskus lisäksi leipää, kurkkua, naksuja.



Nyt kun ollaan jumissa täällä kotona, oon saanu tehtyä vähän opiskeluja eteenpäin. Luen siis omaksi huvikseni erityispedagogiikkaa. Tossa kuvassa (jos onnistun sen laittaa), Urho auttaa mua.

Sitten vielä kysymys pulauttelusta. kuinka paljon teillä tulee ruokaa ylös? Meillä vaihtelevasti 5-20 pulautusta päivässä.



Oltiin muuten eilen valokuvauksessa leikkipuistossa. Hmmm...maanantaiaamu ja mamma ei oikein tajunnut, että eihän Urho ole tuolissa istunut. Laitoin sen vaan siihen tuoliin istumaan, se, kesken unien herätettynä kädet levällään, että syliin ja naamalleen siihen matolle 4 kertaa. Onneksi sain kiinni. Ei myöskään suostunut katsomaan kuvaajaan (ja siis kameraan päin). Mutta saa nähdä, mitä tuli. Mietin vaan myöhemmin, että olishan se voinu istua taljalla siinä maassa. No piuhat ne on pitkätkin piuhat.



Niin ja se hyvä (?) juttu. Hain joskus vuosi sitten yhtä etätyötä. Äsken soittivat, että oonko vielä kiinnostunut. Periaatteessahan se voisi hoitovapaalla olla ihan hyvä juttu, saisi vähän ekstraa.

Tuli vaan ihan hyvä mieli, kun sanoivat, että annoin itsestäni vuosi sitten hyvän kuvan tms. Kyseessä siis verkkuókurssin opetustyö.



Hyvä juttu oli myös, että sain kutsun ex-duunin (toisen niistä) pikkujouluihin. Jipii! On siis yhen kaverin kotona. Urho ja isikin on kutsuttu, mutta taidan jättää ne kotiin ja menen itsekseni nauttimaan aikuisesta seurasta.



Tämmöstä romaania, nyt taidan laittaa vielä yhden hakemuksen.



Hilirimpsistä hei



Sande

ehdotan Päkkänälle.



Kirjaatte ylös kämpän vaihdon hyvät ja huonot puolet, sitten äänestysoikeus jokaiselle yli 1-vuotiaalle (sori Saku). Saa äänestää uuden kämpän puolesta, vastaan tai en tiedä. "Salainen" lippuäänestys. Jos tulee tasapeli, niin arvotaan.



Tai sitten laitetaan hinta semmoiseksi, että "tällä myydään". Jos asunto ei mene helposti kaupaksi, jäätte siihen.



Sinänsä kiva tilanne, jollei ole pakko muuttaa. Ymmärrän kyllä tilanteen hankaluuden, kun mullakin asunnot on ollut pääasiassa koteja. Itse fiilistelin yksi ilta parvekkeella, join lasin viiniä ja katselin, kun lumitähtiä satoi taivaalta ja maa oli valkoinen. Lohduttauduin sillä, että lunta tulee uuden kämpän luonakin. Vaikka vaatiihan se totuttelua aina, ennen kuin saa kodin tunnun. Toisaalta "Koti on siellä missä sydän on" ja mulla se on näiden Pikku-Murun ja Ison-Murun luona.



Tsemppiä päätökseen.



Olo vielä hiukan hutera, mutta selvästi paranemaan päin. Viime yö oli isännän vuoro viihtyä vessassa. Isänpäivän aamupala oli sitten lasi limua.



Pikaista paranemista kaikille muillekin,



T: sande, joka on 5 tuntia desinfioinut leluja, kädensijoja, valokatkaisijoita, roskiksia, vessaa, pessyt vuodevaatteita ja lattioita sekä imuroinut.

pidettäis mekin mukana, vaan eivät Urhoa kiinnosta. Tuloksena nyt Urholla pikku masupöpö, joka tarttui äidille.



Nukuin viime yönä vessan lattialla, unta ehkä 1,5 h. Oli pakko soittaa mieskin kotiin baarista, kun tuntu, ettei ole ihan lapsenhoitokunnossa.



Kaiken suolentyhjennyksen (molemmista päistä) jälkeen olen yllättävän ok kunnossa. Raju mutta lyhyt tauti.



Kiitos Verticia vinkeistä! Tehdään varmaan jotain tollaisia tai sitten niitä leimajuttuja.



Lopuksi laitan tän päivän Hesarin SI-jutusta katkelmia:

"lapsen vointia voi seurata hengityksestä"



Hyvä mittari lapsen voinnin seurantaan on hengitystiheys, sanoo infektiotautiprofessori Olli Ruuskanen Turun yliopistollisesta sairaalasta.



Lääkäriin pitää lähteä, jos alle 1-v hengitystiheys levossa on yli 50 kertaa minuutissa. (1-5 v 30 kertaa minuutissa, 5-12 v 25 kertaa minuutissa) tai 5-12 v lepopulssi on yli 120.



Lisäksi jos lapsella 5-10 ripuliulostusta päivässä, kuivumista pitää tarkkailla.



Kuumeen nopeaaa nousua ei pidä pelästyä, koska kuuluu taudin kuvaan.



Mua ainakin helpottaa, kun on jotain konkreettista, mikä seurata.



Jutussa oli mhyös esimerkkiperhe, joiden vauvan hengitys alkoi vinkua kun hylkeellä tai koiralla. ensiavussa olivat kehottaneet laittamaan ulos viileään (että hkeuhkoputket supoistuvat, turvotus laskee ja henki alkaa kulkea).



Mun sisko lähti tänään perheineen etelään, ja kun ulos katsoo, en olisi pannut pahitteeksi, vaikka oisin saanut olla mukana. JOtenkin tutuu nää päivät niin lyhyiltä.



Heips taas,



perushäirikkö Sande

mä luulisin, että semikipeän lapsen voi vielä ulos nukkumaan tai siis itse ainakin laittaisin meidän lasitetulle parvekkeelle. Saman verran päälle kuin normaalisti.



Urho ainakin veti tänään partsilla 4 tuntia. Ja siis hyvähän kipeän on nukkua.



Ja muistelen, että vauvana kun olin kovassa kuumeessa ja äiti töissä (rippileirillä), niin täti ja isi oli riipinyt multa vaatteet ja laittanut alasti ulos nukkumaan - kultainen 70-luku.



Kivoja autoleikkejä Sakulle :) prr prr



Tuutille juu kiitos vaippasyöttövinkistä. Niin mennäänkin aamuisin. Pojat koittaa nakuilla niin paljon kun kerkee, mä pidän pääosan ajasta vaatteet päällä, edes jotain. Toisaalta mun kotivaatteet (eli kaikki) on jo melko tahrasia, että ei ehkä haittaakaan. Harvoin tänne kukaan yllättäen rynnii sisälle.



Ja juu, ei me nyt sitten ollakaan terveitä. toissayönä oksenteli, sen jälkeen suht ok kaveri. Nyt sillä on sitten ripuli, jee jee. Laitan yöksi tuplavaippiksen ja toivon, ettei tartu. Toisaalta jos ajattelen asiaa, niin kyllähän mua taitaakin heikottaa...



no, nys se löy naamansa lasipöytään,



hei

S

maailman menoa. Mutta siis pitikö muutakin? Tohon ekaan listaan tiedot vai? Eikö ole helpompi pitää viimeisimpänä uusinta listaa ja siirtää se sitten seuraavaan kuukauteen... tai niin siis luulin, että tehdään.



Ihanan reippaita poikakuvia. Näyttävät jo isoilta ihmisiltä.



Urho on taas terve. Ainakaan ei ole nyt vuorokauteen oksentanut ja nyt sain vähän puuroakin menemään, eilinen meni maidolla.



Me ollaan nyt päätetty, että vältellään muita kuin pakollisia menoja, kerhoja, kauppakeskuksia yms. ainakin viikon, että nähdään, mihin tää tilanne kehittyy.



Ja sitten se asia. Verticialle. Oisko sulla joku kiva joulukorttivinkki? Laitetaan kummeille kuvat mukana, mutta muuten ei haluta valokuvia. Eli jotain yksinkertaista ja suht helppoa?



Ja sitten haastan teidät kaikki mukaan HelsinkiMission ja Tiimarin joulumieli-kampanjaan, jossa kirjoitetaan yksi ylimääräinen joulukortti, joka lähetetään yksinäiselle vanhukselle. Korttiin ei tarvitse postimerkkiä eikä vastaanottajan osoitetta, viedään Tiimariin, niin toimittavat saajalle.



kivaa viikonloppua,



Sande