Sande00

Lyyti kirjoitti viisaita sanoja. Ja oli käyny kokouksessakin. Mä olisin niin kypsää kokouskamaa, mutta ehkä sitten loppuvuodesta. Nythän voi alkaa väsätä asialistaa valmiiksi, että tulee kaikki jutut puitua :)



Saaralle onnittelut! Ja äidille myös kadonneista kiloista.



Sailorille osanotto.

Oli kyllä mukava kuulla teistä. Seuraavalla kerrolla sitten iloisia uutisia, jooko?



Urho tietää kyllä sisaruksesta :) ei vaan tajua. Taitaa olla niin, että ton ikäsenä se elämä pyörii oman (ja äidin/isän) navan ympärillä. Niitä ollaankin tutkittu. Urhosta on hassua, että mahassa on reikä.



Kipeille pikaista paranemista! Mä en ole 100-varma, että toi pentu olisi vieläkään terve. Tosin sai sen neuvolarokotteen ja on siitä aina ennenkin ollu pari päivää kränkkä.



Hyväksyttekö mut FB-rinkiin? SK on oikeat nimikirjaimet. Laitoin pyynnön.



Neuvolamitat oli 9550 g ja 78 cm.



Pikkuäidille kaupunki/maaseutu-pohdintaa. Mun mielestä ihmiset on jotenkin pohjimmiltaan samanlaisia asuinpaikasta riippumatta. Kaupungeissa ollaan vähän pinnallisempia ja elämisen tahti on kiivaampi.



Mulla vähän kalskahti korvaan, kun jossain viestissä kirjoitit tyyliin ymmärrän, että kerrostalo on joillekin ainoa vaihtoehto. Me nimenomaan etsittiin kotia kerrostalosta, käytiin katsomassa myös rivareita, mutta ei missään nimessä haluttu ok-taloa. Eli (pien)kerrostalo oli meille paras vaihtoehto. Mä tykkään asua kerrostalossa. Jotenkin turvallista. Jos meinaa tukehtua vaikka karkkiin, voi juosta naapuriin :). Ainoa asia, mikä toisinaan häiritsee on se, että pitää välttää ääntä öisin. Mutta esimerkiksi eilen imuroin 23.00, koska Urho teki perinteisen pöytäliinajekun eli kulmasta kiinni ja kaikki kamat lattialle. Eipä onneksi tarvinnut miettiä, mitä tekisi ruoanjämille.



Muuten synttärit meni ihan jees. Mun isäkin löytyi (oli 1,5 vrk kadoksissa, mutta sitten puhelin olikin vain "rikki") ja Urhosta + 8 serkuksesta tietty lähti vähän ääntä. Laitan vielä kuvan sankarista ja sitten äidin lempparituolista (saakohan noita aikuisten kokoa?).



Auringonsäteitä



Sande (vanha) ja Urho 1 v



Ai niin, peppujuttu vielä. Meille yksi neuvolantäti sanoi, etti peppuun kannata välttämättä laittaa bepaa. Jättää kalvon, eikä iho välttämättä pääse hengittämään. Suositteli vaan talkkia ja ilmakylpyjä. Ja niitähän me otetaan! Tänäänkin aamulla 15 min., jonka aikana pissat matolle, pissat ja kakat (onneksi kylppärin) lattialle.

Meillä vaan levitellään tavaroita. Mies hoitanut poikaa koko päivän, ehdin vähän opiskella ja käydä tyttöjen kanssa tapastelemassa. Jee.



Nyt on kämppä siivoamatta - ja sienipiiraat uunissa. Huomenna hulinapäivä. Ja Urho 1 v.! ensimmäisiin kutsuihin tulossa 21 vierasta, lauantaina loput 9.



Käytiin neuvolassa. Oli kyllä ehkä ihmeellisin käynti ikinä. Kesti 45 minuuttia eikä tehty muuta kuin mitattu ja rokotettu. Juttelin välillä siskon kanssa puhelimessa. Tädillä oli harjoittelija ja täti lähti sitten itse huoneesta johonkin, piipahti kerran jonkun toisen tyypin kanssa ja tuli sitten puolen tunnin jälkeen kyselemään samoja kuin harjoittelija. Tuli todella tärkeä olo. Meinasin sanoa, että mä mittaan itte ja laitan vaikka piikinkin, niin homma on 10 minuutissa ohi.



Vähän hirvittää huomiset juhlat, kun mun tosi mukava täti kuoli toissapäivänä ja isä ottaa asian tosi raskaasti. Ymmärrettävää toki, huolestunut oon, kun se asuu yksin ja on höpötellyt siskolle jotain ihmejuttuja. Muutenkin puhelin soinnut asian tiimoilta. Ekassa ultrassakin käytiin ja kaikki hyvin.



Tämmöistä elämä nyt on, ilon ja surun vuoristorataa.



Nyt käyn hakee tortsat, etti käryä. Eikö juuri näin pidä toimia? Ekaa kertaa kokeilen kierto-ilmatoimintoa uunissa, ekaa kertaa teen piiraita ruiskuoreen ja muutenkin uusia makuyhdistelmiä. Ja eikun vieraille vaan. Miehelle sanoin, että saa niitä maistaa, mutta sen mielestä ei. Onneksi mä olen oikeassa.



Sande

Ensinnä taas pahoittelut keskenmenon kokeneille. Voimia eteenpäin.



Meillä oli äsken ultra ja kaikki oli ok. Laskettu aika siirtyi päivällä taaksepäin eli on nyt 12.10., siskon synttäripäivä.





Sande 11 + 6

Urho on nukkunut 22.45 asti - ja heräsi yöllä vain kerran. Sekin sen verran, että unissani paijasin molemmat jatkamaan unia. Nyt aamulla toisen kerran ja otti vähän vettä. Ehkä halusi herättää mut lukemaan rauhassa Hesaria.



Nyt tietysti mietin, onkohan se kunnossa. Kun nukkuu yöllä eikä syö tai huuda. Äidin logiikkaa... Mutta mutta, meilläkin on siis toivoa. Hymyili vielä aamu-unillaan, suloinen pikkumies.



Eilen sain katsottua ensi kertaa varmaan vuoteen yhden tv-ohjelman rauhassa, kun ei ollut mieskään häiritsemässä. Fitz ratkaisi.



Pikkuäitihän kuvaili mun luistelua :)Ollaankin sovittu, että mies on luitseluvastaava meidän perheessä.



Lyytin neuvo hyvä. Suosittelen lentosukkia kaikille, vaikka myös pitkille ajomatkoille.



Liityn myös FB-ryhmään, jos otatte.



Buu Sande, joka niin ikään unohti viettää Earth Houria.



Näin muuten unta, että mun kaveri oli meillä - ja sitten tuli virpojat. Olivat nuoria poikia, jotka kysyivät ensin kohteliaasti saako virpoa, sitten virpoivat kuvitteellisilla oksilla ja lopuksi löivät mun kaveria turpaan. Toivottavasti IRL vähän mukavampia, ainakin pari tutunoloista noitaa pitäisi olla tulossa.



Sande

1. Varrotaan, että äiti ottaa läppärin syliin

2. Tunkeudutaan syliin, pulautetaan kanapadat äidin rinnuksille

3. Kun äiti ottaa paitaa pois ja laittaa läppärin pöydälle, syöksytään sen kimppuun ja näpytellään niin nopeasti kun sielu sietää.



(Urho muuten luulee, että mun salasana on 66666 "how scary is that?")



No joo. Oikea asia.

Oli huippua nähdä Tuuti, Jupe, Päkkänä ja Saku sekä tietty Satuilija ja Aamu. Nopeasti käytiin piipahtamassa kahvilla lääkärireissulla. Lyyti ja Inka oli vissiin kerennyt jo häipyä, harmi.



Urho siis huutanut nyt 3 yötä, joista kaksi horroria, viime yönä oksensi sänkyyn ja aamulla toisen kerran, kakoillut on jonkin verran.



Lääkäri katsoi korvat ja kuunteli keuhkot. Niiltä osin poju on terve. Ongelma on tällä kertaa kurkussa. Kurkku on rakkuloilla eli joku virustauti jyllää. Ei voi oikein tehdä mitään kuin odottaa, että menee ohi.



Unihiekkaa ei saa reseptillä sen enempää kuin kärsivällisyystablettejakaan. :) jotta ei se suomalainen terveydenhuolto ehkä sittenkään ole maailman parasta...



Mutta nyt taidan syödä, kun pikkukaveri kuukahti.



Lyyti, opetan viestintää ja suomea aikuisille - ja niillähän on inessiivit hallussa, kiitos perus-, kansa- ja minkä lie koulun :) Mutta ei siis vapaa-aikana pilkunviilausta eikä ylimääräisiä attribuutteja.



Jee! Hyvä Laura Lepistö!



Palailemisiin...



Sande (joka on syönyt jo kaksi pikkunoitien kinderiä :))