sammukka

pidemmäksi ajaksi kuin vuodeksi ette varmasti Kelaltakaan kuntoutusta saisi - enkä usko, että terapian määrä olennaisesti kasvaisi.



Tottakai voit tehdä lisäselvityksen ja pistää anomukseen, mutta toisaalta voithan myös säästää voimiasi seuraavalle kierrokselle, puolen vuoden päästähän viimeistään pitää jo ensi vuoden terapiat pistää anomukseen!



Ja voit vaikka hioa sotakirvestä hoitavan tahon sekä lapsen terapeutin kanssa siitä, miten lapsen saisi papereille ensi vuodeksi " sopivan" vammaiseksi.



Tiedän monta hyvätasoista autistia, jotka eivät saa mitään terapioita Kelan kautta - juuri varmaan samoista syistä kuin tekin. Mutta kiva kun saatte Lastenlinnan kautta, mekin saimme tarvittaessa aina pätkiä sieltä silloin, kun lapseni ei vielä ollut näin vaikeavammainen, mitä hän nyt on.



Sehän on aina jotenkin niin, että marssijärjestyksessä " lievimmät" putoavat kaiken seurannan ja tuen ulkopuolelle - tai sitten sitä on lievimmästä vaikeimpaan päiväkodissa, tk:n kautta, keskussairaalan kautta TAI Kelan kautta - + sitten ne, jotka " toivottomina" eivät saa enää Kelankaan kuntoutusta.

ja sitten sairaalamatkat pitäisi anoa Kelalta - niissä on 9 euron omavastuu yhdensuuntaiselta osuudelta. Se sama kuin on ambussa. Lastenlinnaan me oltaisiin varmaan suinkin menty julkisilla, mutta ei ole sellaista linjaa, millä matka olisi kätevä. Toisaalta ne päivät nyt on muutenkin aika rasittavia :/



Mä olen vielä toistaiseksi ollut siinä herran pelossa ;) että ukaasi " väärinkäytöksissä otetaan kortti pois" toteutuu sillä siunaamalla, kun yritän käyttää kaupunkikorttia sairaalamatkoihin...

kypärämyssy:

Vai oliko ongelmana lähinnä tuo nostelu? Tarviiko teidän lapsi selkänojallisen istuimen? Meillä pyörätuoli osoittautui kärryjä kevyemmäksi ja sen saa palasiksi, niin mahtuukin paremmin. Mutta meillä pärjätään kevyellä itsekelattavalla pyörällä. Eli ei toimi varmaan järeimmillä pyörätuoleilla.

se ei budjetissa tunnu lainkaan :)

Yleensä me liikumme ihan kävellen, mikä onnistuu tällä hetkellä kun asumme suhteellisen keskustassa. Kuljemme myös metrolla, mikäli sopii matkaan. Raitiovaunuista ei käy kuin matalalattiat, yllätys - samoin busseista. Rattaat ovat todella painavat.

Siis ongelma on se, että rattaat mahtuvat tosi huonosti sinne takakonttiin ja pelkään joka kerta hajottavani selkäni niitä survoessa. Ei ole mikään pieni pelko, koska joudun nimittäin nostamaan ja tekemään kiertoliikkeen samalla. Selkäni ei ole " huono" , mutta nivelet yliliikkuvat, eli menevät paikoiltaan helposti.

Lapsi tarvitsee tulevaisuudessa aika massiivisen pyörätuolin, jossa tulee olemaan kaikki sivutuet ynnä muut, eli se tulee viemään tilaa autossa. Lapsi kun on täysin autettava, eli kannettava/nostettava, ei osaa käyttää käsiään lainkaan.

Olemme lisäksi muuttamassa keskustasta pois, eli tulevaisuudessa tämä kuljetuskysymys tulee olemaan vielä isompi pohdinnan aihe kuin nyt.

koska esim. veljeni tyttö on aina kukkunut, ährinyt, pyörinyt, kontannut - myöhemmin laulanut ja nykyään lukee itsensä uneen. Aivan kuten minä pienenä.



Sen sijaan veljeni poika - kuten veljeni - ovat niin väsyneitä illalla, että simahtavat jo yhdeksältä - vaikka lapsena viimeinen sana olisikin ollut, että " en varmasti nuku" .



Ehkä parasta on, että äiti tottuu siihen, että lapsi hakee unensa hyörimällä? Ainakin niin kauan, kun samassa huoneessa ei ole sisaruksia, jotka eivät möyrinnän/laulamisen/höpötyksen takia unta saa...

Varmaan aika pitkälle tottumiskysymys. Itse olen ottanut kotitalousoppini ravintolakeittiöstä, jossa ei kuivauskaappeja - yllätys, yllätys - ole, ja kuitenkin osa tiskistä ainakin osin pestään käsin, kuten patatiski.