sammukka

että itse muistan tosi elävästi sen tunteen, kun opin nousemaan vuorotahtisesti portaita (asuimme viidennessä kerroksessa!). Olin tosi ylpeä kun ei enää kestänyt niin kauaa nousta ylöspäin!



Toinen muisto on siitä, kun äiti otti tutin pois ja piilotti sen :)

Tosi säväyttävä kokemus voi palautua mieleen vuosienkin jälkeen. Esim isäni muistaa välähdyksiä sodan ajalta, jolloin oli vain 1,5v (lähinnä siis pommituksia ja evakkoon lähtöön liittyviä, dramaattisia asioita). Ne tulivat hänelle mieleen vasta kun hän palasi Viipuriin aikuisena.



Toisaalta joskus muisto voi tuntua hyvin aidolta, vaikka se olisi muuntunut ja värittynyt paljonkin vuosien varrella.

Älä nyt ota tätä tuomiona, mutta lapsi ei tuhoa mahdollisuuttanne normaaliin elämään. Te voitte sen tehdä. Kyse on kuitenkin viime kädessä valinnoista. Tietysti riippuu siitäkin, mitä normaalilla elämällä tarkoittaa. Tuohan erityislapsi aina tiettyjä juttuja elämään, mitä ei välttämättä haluaisi (kontaktit sairaalaan ja terapioihin).



Mutta noin muuten kannattaa ihan laittaa vaikka paperille, mitä asioita ette voi tehdä nyt juuri siksi, koska lapsenne on vammainen. Kannattaa myös miettiä, mitkä listassa olevista asioista ovat omassa päässä ja mitkä käytännön sanelemia.



Jos esim yksi juttu on " emme voi lähteä ulkomaille, koska pelkään, että lastani tuijotetaan ja minulle tulee paha mieli" , kyse on enemmän oman pään sisäisestä asiasta kuin mistään muusta.



Voit myös miettiä sitä, haluaisitko antaa lapsesi adoptioon. Asian pohtiminen käytännössä voi tuoda sinulle mieleen myös adoptiota vastaan olevia asioita. Jos et löydä silloinkaan lapsestasi yhtään mitään myönteistä, täytyy muistaa että maailmassa on niitäkin lasta odottavia vanhempia, jotka ovat valmiita vammaisen hyväksymään.



Saat myös suuttua viimeisestä kommentista. Asioita kannattaa joskus tarkastella sen mukaan, mitä valintoja ON mahdollista tehdä. Eikä vain miettiä " tämä on pakko juuri näin, eikä valintaa ole" . Tunne valinnan vapaudesta on helpottavampi kuin pakkorako.

Mulla on myös tosi paksu tukka, mutta en halua raitoja vain päälle sellaisiksi palkeiksi. Vaan siis joka puolelle ohuita nauhoja (näkyy esim kampauksessa). Tietysti jos ne ovat vain sisäosissa ja kovin " luonnollisen" värisiäkin, on ihan sama onko niitä edes laitettu.



Tiedän sen uusimman trendin otsatukassa eikä se musta näytä hyvältä kuin korkeintaan jossain lehtikuvassa.

Siis että sitten kun lapsi on virkeä ja jaksaa osallistua leikkeihin, sairaus voitettu. Onko sinulla mahdollisuutta palkata MLL:n hoitajaa, jos tilanne on tosi tiukka? Nimittäin lapsen uudelleen sairastuminen voi sitten viedä vielä enemmän resursseja...