sammukka

Isä kiinnostuu lapsestaan vasta sitten kun onkin riskinä, että (kamalaa, iik!) lapsen äidillä onkin joku...MIES!

MMka:

Toisaalta, olen lukenut tutkimuksesta (en nyt valitettavasti muista enää lähdettä), jonka mukaan reiät parantuvat sitä paremmin mitä nuorempana ne ottaa.

Liittyy muistaakseni siihen rustottumiseen ja sellaiseen.

Pojalleni en ole ajatellut korviksia ;) mutta itselläni on ollut 11-vuotiaasta. Musta on kiva käyttää nättejä korvakoruja juhlissa, vaikken arkena niin usein laitakaan mitään.

Mieluummin annan lasta hoitoon tasaisin väliajoin, mutta lyhyitä pätkiä, kuin tosi harvoin ja pidempään. Muutos ei ole niin suuri.

ainakaan isovanhempien kanssa. Isä on sitten eri juttu.



Lyhyempi aika tulisi kyllä kyseeseen, esim 3-4 päivää. Silloinkin mielellään niin, että lapsi myös tuntisi hyvin hoitajansa eikä vierastaisi häntä. Voisi olla vähän liian kova karaisu kerralla, " tiputtaa" lähes ventovieraan hoiviin. Kaikki isovanhemmathan eivät lastenlastaan niin hyvin tunne (saati toisinpäin). Vuotiaalle viikko on kuin ikuisuus.

Eli ei ole mitään " terapiapaikkaa" , minne lasta voisi viedä. Lisäksi, ihan sattumalta, meidän ft on ennen ollut LL:n oma terapeutti - lähes kaikki vanhemmat neurologit ja muut tuntevat hänet hyvin - eli hänen sanaansa luotetaan 100% ja " kaikki sujuu kuin tanssi" (kopkop!)