Sadehelmi

Hei!:) Täällä perheestä haaveileva parikymppinen ilmottautuu mukaan. 

Minulla todettiin aika vasta endometrioosi jota ei kuitenkaan alettu hoitamaan sen kummemmin. Diagnoosi saikin minut pohtimaan saisinko minä sitten "joskus myöhemmin" lapsia niin kuin olin alunperin ajatellut. Silloin joskus kun on työ, oma talo jne.. Olen kuitenkin aina ollut tietoinen siitä että haluan aikanaan perheen ja nimenomaan mieheni kanssa yhteisiä lapsia.

Ensin ajattelin että paras yrittää heti paikalla, mutta mitä kauemmin mietin asiaa, sitä enemmän se ahdisti. Olemmehan kuitenkin mieheni kanssa opiskelijoita eikä kodissammekaan ole kaikkia pieniä välttämättömyyksiä vaikka tähän asti olemme soveltaen tulleet toimeen. Lopulta sain pienimuotoisen hermoromahduksen ja päätin että Hiiiitaaaasti.

Onneksi mieheni (myös paras ystäväni) on aivan hirveän ymmärtäväinen asian kanssa. Luvannut tukea minua loppuun saakka kävi miten kävi. Päätimme siis antaa ajatuksen kypsyä rauhassa ja kun mahdollista, pikkuhiljaa "valmistautua" vauvan tuloon. Jos tulee vastaan jotain mukavaa niin sen voi ostaa ja lueskella vähän vauvakirjallisuutta yms. :D Ja etunenässä kaikkea tarpeellista kotiin!:)

Onhan tämä ehkä hieman hassu lähestymistapa, mutta en halua kiirehtiä asiaa liikaa tai tehdä lasta päähänpiston myötä, mutta toisaalta endometrioosin takia ei ihan hirveästi kannata vitkastellakaan. Tämä tapa antaisi aikaa totuttautua ajatukseen ja sitten kun lapsosta päätämme yrittää, ei ainakaan tule kriisiä varusteiden takia. 

Phuh! Tulipas kauhea romaani, anteeksi!:D nyt on ainaki tunnot purettu sydämeltä... :)