Sabiiina

Avocado kirjoitti:

Sabiiina kirjoitti:

Täällä yksi odottaja liittyy keskusteluun. Täytän helmikuussa 37 vuotta ja odotan esikoistani. Pelottaa ja hirvittää; Entä jos en osaakaan kasvattaa lapsestani kunnon ihmistä? Entä jos kaikki menee pieleen? Entä jos se ei saa kavereita? Entä jos? Entä jos..? Tuntuu, että kukaan muu ei ole raskaana tai ainakaan raskaana näin vanhana kuin minä. Neuvolatäti on ihan outo kun se "lässyttää" mun mahalle vaikka edes itse en tee sitä. Hirveä syyllisyys, kun tuntuu että kaikki muut on enemmän innoissaan kun minä. En itse osaa/uskalla vielä(kään) kunnolla fiilistellä tätä.. Mulla ei ole mitään pahoinvointia eikä väsymystä eikä mitään ikäviä fyysisiä tuntemuksia ja sekin aiheuttaa syyllisyyden tunteita..

Kokemuksia, varmaan kaikesta mahdollisesta, olisi kiva kuulla? :)

Tervetuloa porukkaan! En osaa itsekään vielä fiilistellä... jospa vaikka sit rakenneultran jälkeen vihdoin. Ei tunnu todelliselta, koska vointi on hyvä. Tuntuu lähinnä ihan huijarilta ku kertoo ihmisille raskaudesta, koska ite on tyyliin ”kai mie sit oon raskaana?!” 😁

Hyi, kylmiäväreitä tulee ku ajattelee mahalle lässyttävää neuvolahoitajaa! Tsemppiä sen kanssa!

Kiitos :) Joo rakenneultraa odotellessa (reilun kolmen viikon päästä) :)

Täällä yksi odottaja liittyy keskusteluun. Täytän helmikuussa 37 vuotta ja odotan esikoistani. Pelottaa ja hirvittää; Entä jos en osaakaan kasvattaa lapsestani kunnon ihmistä? Entä jos kaikki menee pieleen? Entä jos se ei saa kavereita? Entä jos? Entä jos..? Tuntuu, että kukaan muu ei ole raskaana tai ainakaan raskaana näin vanhana kuin minä. Neuvolatäti on ihan outo kun se "lässyttää" mun mahalle vaikka edes itse en tee sitä. Hirveä syyllisyys, kun tuntuu että kaikki muut on enemmän innoissaan kun minä. En itse osaa/uskalla vielä(kään) kunnolla fiilistellä tätä.. Mulla ei ole mitään pahoinvointia eikä väsymystä eikä mitään ikäviä fyysisiä tuntemuksia ja sekin aiheuttaa syyllisyyden tunteita..

Kokemuksia, varmaan kaikesta mahdollisesta, olisi kiva kuulla? :)