Runotyttö

Ei se tarina sitten ketään kiinnostanutkaan, Runotyttö unohdukseen jää.

Viimeisin runo kertoo aika paljon totuutta.

Kai siitä nyt jo selvää saa? :/

Kun mä olin lapsi, oli meitä kaksi.

Toinen parempi, äidille tärkeämpi.

Itkin itseni uneen, painoin pääni tyynyn. Yksin.

Harvoin sain nukkua, tarkoitukseni oli kukkua.

Valvoa ja vahtia, väkivallan mahtia. Ei saanut edes syödä, muuten alkoivat lyödä.

Ei saa olla ystävää, eikä mitään nähtävää. Elä tässä, tynnyrissä.

En sua koskaan rakasta, sydämesi jo pakasta.

Kukaan ei susta tykkää, tunteesi syrjään lykkää.

Sä olet virhe, mulle pelkkä murhe. Näin sanoi äiti. Näin sanoi isä. 

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 01:36"]

Miksi et kerro konkreettisesti mikä vaivaa? Silloin saisi enemmän keskustelijoita. Nyt ei tule kun höpön höpöä josta ei jaksa alkaa tulkita mitään.

[/quote]

Koska vaikeista asioista on vaikea puhua. Niistä tulee niin helvetin paha olo, että oksettaa. Menneisyys on aika karua paskaa. Ja olen väsynyt.

Olen opetettu siihen, että puhuminen on syntiä. Olen kasvatettu tynnyrissä. Jotenkin koitan kai runojen kautta huutaa hiljaa.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 01:39"]

Vettenterä - keksitty tarina itsemurhan tehneestä tytöstä. Kirjailija kirjoitti useamman henkilön puolesta keksittyjä ns. faktoja

vierailija 90/92 mahdollisesti vihjaa että Runotyttö ja stm ovat sama henkilö ? ja Runotyttö plagioi ?

[/quote]

Aito oma itseni. Käsi kylmän sydämen päällä! :)