rumaläski
Seuratut keskustelut
Kommentit
Eihän tuollaisessa ole kyse oikeasta yrityksestä saada seksiä. Se on nolaamista ja tietynlaista pelottelua.
Bautismo de Fuego kirjoitti:
rumaläski kirjoitti:
Muuten on riskinä että koira varoitussignaalit annettuaan näykkäisee lasta, mikä on kaikille tosi kurja juttu.
Miksi tuo on kurja juttu? Koiralle suu on kuin ihmiselle kädet, totta kai koira käyttää sitä ainoaa tartuntavälinettään myös ympärillä häsäävien ihmisten kanssa kommunikointiin.
Koska lapseen sattuu ja hän pelästyy. Koska vanhemmalle voi olla vaikea paikka olla menettämättä malttiaan siinä kohtaa kun omaan jälkikasvuun sattuu. Mitä muuta se on kuin kurjaa jos tilanne kärjistyy siihen pisteeseen että koiran on näykkäistävä?
Netistä löytyy resursseja ilmaiseksi. Koiranomistajan peruskurssi voi olla ihan hyvä lukea läpi, siinä on lopussa testikin. Kun valitsette rodun, saa myös rodun sivuilta rotuspesifistä tietoa. Kasvattaja antaa varmasti myös ohjeet mukaan, ainakin lapsuudenperheeni ensimmäisen koiran mukana tuli iso nivaska papereita jotka kaikkien perheenjäsenten tuli lukea läpi.
Yksi asia mitä haluaisin tähdentää on se että koira on yksinkertaisempi olento kuin luullaan. Koiran päättelyketjut ovat lyhyitä ja yksinkertaisia. Jos koira on järsinyt sohvatyynyt päivän aikana ja rankaiset sitä kun tulet kotiin, se ei todellakaan enää tiedä mistä oli kyse, ei vaikka painaisit sen naamaa tyynyjä vasten.
Meillä on toiminut tosi hyvin se että huono käytös jätetään täysin huomiotta ja hyvä palkitaan välittömästi. (Sana ei on siis kyllä opetettu niin että koira sai makupalan kun ei-käskystä pysähtyi ja kiinnitti huomion käskijään.)
3-vuotias ei minusta automaattisesti ole liian nuori, kunhan teette lapselle selväksi ettei koira ole lelu ja että sen on annettava olla rauhassa ellei se itse halua kontaktia. Muuten on riskinä että koira varoitussignaalit annettuaan näykkäisee lasta, mikä on kaikille tosi kurja juttu.
Pentu - ja esimerkiksi ahdistunut aikuinen koira - saattaa järsiä huonekaluja. Meidän koirat eivät tosin ole koskaan tehneet niin, mutta jos teillä on arvokasta tavaraa niin riski kannattaa ottaa huomioon. Kannattaa aidata huonekalujen ympäriltä tilaa niin ettei koira pääse niihin käsiksi. Itse koiraahan ei saa missään tapauksessa häkittää päivän ajaksi vaikka tämä valitettavasti on yleistyvä trendi.
Rotuvalintaan tosiaan vaikuttaa moni seikka. Aiempi vastaaja summasi jo hyvin isojen koirien miinuspuolet. Toisaalta isossa voi olla se hyvä puoli että kasvattajalla itsellään on parempi motivaatio tehdä alusta asti töitä. Meillä oli aikuisena 40 kg painava vahtikoira, ja vaikka se pieni nappisilmäinen karvakerä oli suloinen hyppiessään tai pureutuessaan lahkeeseen, pysyi kaikilla koko ajan niin sanotusti Herran pelko mielessä kun tiesimme että se on pennusta asti koulutettava jotta se isona aikuisena on hallittavissa. Ihana ja leppoisa siitä lopulta tulikin.
Reima Ratkaisu kirjoitti:
Hmm, varmaan kannattais ap:n tosiaan etsiä niitä aikuisia miehiä eikä niitä parikymppisiä koltiaisia. Nääs kun kaksikymppiset jätkät on yleensä sellasia bile-Daneja.
Riippuu kyllä ihan mistä piireistä etsii. Kun mietin kavereitteni mukavia ja kivoja poikaystäviä, huomaan että suurin osa heistä on ollut yhdessä parikymppisestä asti. Tavattu on kuka missäkin - kaverin kautta ja opiskeluiden kautta tavallisimmat - ja juttu on usein lähtenyt ystävyydestä ja syventynyt sitten.
Totta kai niitä bile-Danejakin on iso liuta ja moni alkaa kaivata parisuhdetta vasta myöhemmin, mutta näitä kilttejä, hauskoja, fiksuja ja luotettavia miehiä on kyllä tarjolla myös parikymppisissä.
Ei ole "minun sanani" vaan ihan yleisesti käytössä oleva termi. Näykkäiseminen voi sattua ja etenkin pieni lapsi todennäköisesti pelästyy pahasti, mutta se on kuitenkin voimakkuudeltaan eri asia kuin varsinainen pureminen.