rumaläski
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen. Mikä mielikuva sinulla on, arvostatko vai pidätkö b-luokan ihmisinä?
Arvostan siinä kuin ihan minkä tahansa muun ammatin ihmisiä, samaa luokkaa ollaan.
Mutta en ehkä seurustelisi sairaanhoitajan kanssa. Itse en voisi kuvitella työskenteleväni hoitoalalla, ja jollakin perustavalla tavalla tuntuu vieraalta ihmiset, jotka sellaiseen työhön ovat halunneet. Mutta tällä en tarkoita että pitäisin sinänsä huonompina, ovat vain henkisesti liian erilaisia.
Toivon ettet ota tätä riidan haastamisena vaikka av:lla ollaan, haluaisin ihan mielenkiinnosta tietää miksi ajattelet näin. Minkätyyppisiä ihmisiä uskot hakeutuvan hoitajiksi, mikä tökkii?
Minulle tulee mieleen että haluaa suht varmat työllisyysnäkymät ja tehdä ihmisläheistä työtä jolla on merkitys. En usko että kaikilla sairaanhoitajilla esimerkiksi mitään sen suurempaa hoivaviettiä on.
En kyllä ole sairaanhoitaja ja tunnen vain kaksi sairaanhoitajaa. Toinen heistä halusi pitkän kotiäitiyden jälkeen ammatin ja piti sairaanhoitajaa käytännöllisenä, toinen taas tykästyi hoitoalaan henkilökohtaisten kokemusten takia.
Täällä taitaa olla paljonkin taukotilavarkaita kun säännöllisesti syyttävät ap:ta siitä että jättää ne teet otettaviksi. Tulee mieleen kun minulta katosi lapsena huoneesta vaivalla säästetyt rahat ja kun kerroin asiasta vanhemmalle, hän pimahti ja sanoi että oma syyni kun jätän ne näkyville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtä miten lapsiperheet pärjäävät nykyisin. Minulla jo aikuiset lapset ja ei ole enää velkaa mutta silti tosi paljon menee pelkkiin pakollisiin menoihin joita ei 90-luvulla jolloin omat lapset olivat pieniä ollut samassa määrin. Kaikki maksut ovat nousseet mutta tulotaso ei. En ihmettele ettei perheillä jää rahaa jää säästöön.
Mitä pakollisia menoja nyt on, mitä ei 1990-luvulla ollut? Siis oikeasti pakollisia, kuten verot ja veroluonteiset maksut. Tietysti, jos jokatalvinen 2 viikkoa Thing Thungissa ja uusi 750 euron älypuhelin kerran vuodessa on "pakollista", niin sitten toki ymmärrän.
Etkö keksi mitään välimuotoa verojen ja tuhlailun välillä?
Yksi juttu olisi kyllä se, että ei minun lapsuudessani meillä tarvittu tietokonetta tai nettiä. Nykyään sellainen on vähän pakollinen työnhaun kannalta, vai kirjastossako sitä pitäisi työhakemuksia vääntää? Siinähän menee tuntikausia kun kustomoi hakemukset (muutenhan on oma vika ettei työllisty kun lähetti saman CV:n kaikille). Ainakin minun hakemani paikat ilmoittavat usein jo ilmoituksessa etteivät ota vastaan puhelin- tai paperitiedusteluita.
Myös työelämässä tarvitaan tietokonetta. Sen lisäksi että laitan tuntilaskelman pomolle kahdesti kuussa, on hän usein minuun yhteydessä sähköpostitse. Pitäisi siis ensin pyöräillä työpaikalta päiväkodille ja sitten kävellä lapsen kanssa kotiin. Jättää lapsi kotiin ja pyöräillä keskustaan kirjastoon tarkistamaan sähköposti. Samalla tietty toivoo että pomo on just nyt lähettänyt sen tärkeän viestin, eikä vasta illalla.
Kännykkä on myös ihan pakollinen, kuka palkkaa tyypin joka ilmoittaa ettei hänellä ole sellaista? Ei ainakaan ihminen jonka pitäisi saada yhteys työntekijäänsä vuoron aikana. Harvassa työpaikassa kaikille on mitään työsuhdekännykkää. 90-luvulla ei tarvinnut olla jatkuvasti tavoitettavissa, lankapuhelin riitti.
Elinkustannukset taas ovat nousseet nopeammin kuin palkkataso, voit tutustua indekseihin Tilastokeskuksen materiaalin kautta.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä. En viitsi alkaa halkoa hiuksia jostain parkkisakosta valittamisen palvelumaksun korotuksesta.
Pakko myöntää että odotin otsikon perusteella jotain ihan muuta, mutta tässä on kyllä tosi ystävällinen ja joustava aloittaja ja luonnevikainen työkaveri.
Mutta joo, työkaverilla ei siis ole oikeaa herkkyyttä, muutenhan tietäisi näkemättä tuotteita jos joku ap:n kosmetiikasta aiheuttaa hänelle oireita. Ei minunkaan tarvitse nähdä reseptiä tietääkseni jos olen tullut syöneeksi jotain mille olen allerginen, tiedän sen siitä että kurkkuni turpoaa ja saan ihottumaa.
Kun nyt kysyt, niin häiriintynyt ihminen voi uskoa omia harhojaan. Joku kontakti tosin olisi olemassa, mutta se nyt voisi olla vaikka se että ap:n mies on tehnyt remonttia ravintolassa jossa harhainen nainen on tarjoilijana.
Todennäköisyys tietenkin on häviävän pieni.