rodz
Seuratut keskustelut
Kommentit
Meillä se on parisuhteessa tapa osoittaa hellyyttä molemmin puolin. Mieskin saattaa tehdä leivät tms. herkkuja minulle tai sitten toisin päin. Eri asia, jos olisi aina sama ihminen, joka tekee toiselle, mutta eiköhän jokainen osaa itse tehdä leipänsä. (Etenkin, jossei lapsena äiti paapo ja tee leipiä valmiiksi, vaan opettaa itse tekemään. Siitä oisin enempi huolissani, jos lapselle täytyy jatkuvasti voileivät tehdä.)
Möhhöhhöö, ei mene kiinni rekisteröityneelle! :D
Itsekin ihmetellyt usein tuolla elämänasenteella elävistä ihmisistä, että mitä ihmeen tyydytystä nuo tuosta mökötyksestään saavat. Jonkinlaista teinimäistä huomionkerjuuta. Kaikista raivostuttavinta, että yrität ottaa ihmisen kanssa puheeksi, mikä on ongelma niin ei voi saada suutaan auki. Itselläni menee välistä hermot, jos mua kohtaan käyttäydytään noin ja annan mököttäjän kuulla kunniansa. (Tietty se ei aina auta, joten en voi suositella kuin tapauskohtaisesti. Omat hermot ei vaan kestä siinä kohtaa, jos jatketaan vain mökötystä...)
Yksi hyvä keino on myös jättää mököttäjä omiin oloihinsa ja ignoteerata mökötys tyystin. Kertokoon sitten, kun on valmis puhumaan, mikä noin suunnattomasti jurppii. Asian voi myös sanoa mököttäjälle suoraan ja olla sitten omissa iloisissa fiiliksissään, kunnes mököttäjä saa suunsa auki tai tukehtuu omaan märinäänsä.
En tiedä, itsepähän siinä jokainen oman elämänsä pilaa.
Olisi hauska sanoa, ettei tuommoista ihmistä kannata katsella, mutta jos on pitkä liitto takana ja lapset pieniä niin ymmärrän, että vähän hankalampi tilanne. Ei kannata kuitenkaan omaa elämäänsä alkaa toisen jatkuvalla mökötyksellä pilaamaan. Tavalla tai toisella saada toinen avaamaan, mikä nyt oikeasti jurppii.
Omaperäinen ja siisti tyyppi, joka pukeutuu, kuten itse tahtoo. Tai sit ihan tavallinen perusjamppa. En kyllä tunnista muotivaatteita, kun en jaksa seurata. Elämässä paljon tärkeämpiäkin asioita.
"No minkä tuolle mahtaa."
Teuvo Hakkarainen toimittajan kysymykseen "järkytyitkö pahasti?" kun hänen sahansa työntekijä löydettiin työpaikaltaan kurkku auki viillettynä. Ihanan myötätuntoinen esimies.
O_o
Minusta tuossa asiassa pitäisi kunnioittaa lapsen omaa toivetta, jossei hän halua uskontoa itselleen tuputettavan. Ennemmin pitäisi olla niin, että ihminen voi täysi-ikäisenä liittyä itse kirkkoon, jos haluaa. Uskontojen pakkotuputus lapsille on mielestäni jotenkin epätervettä touhua.
Elämänkatsomustiedossa käsitellään myös kristinusko ja muut uskonnot ihan asiallisesti, mitä kaikkea niihin liittyy. Tutustutetaan lapsi laajasti erilaisiin maailmankatsomuksiin ja opetetaan ajattelemaan omilla aivoilla. Paljon hyödyllisempää kuin satujen pakkopänttääminen.
Maailma olisi muutenkin parmepi paikka ilman uskontoja, niiden nimissä harjoitettua syrjintää, vainoja, sotia ja terrorismia.