Riikinkukko

Olen addiktoitunut työkaveriini, jo yli kymmenen vuotta. Muuten en koe olevani addiktoituvaa tyyppiä, en polta, juon harvoin, herkkuja menee maltillisesti, huumeet ei nappaa jne. mutta työkaverista en pääse eroon. Hän pyörii mielessä joka päivä, ei unohdu vaikka omassa elämässä tapahtuisi mitä normaaleja elämän tapahtumia kuten oman avomiehen tapaaminen, lasten syntymät, asuntolainat ja autolainat. Oma elämä siis rullaa eteenpäin mutta työkaveria en saa mielestä. Ei tämä ole enää ihastumista eikä rakastumista vaan addiktio. Nyt koronan aikana kun etänä ollaan, en ole häntä nähnyt, puhunut hänen kanssaan kylläkin ja vieroitusoireet on kovat...