Repale

Rellu_: Jeij! Jännät ajat koittavat siis teilläkin. :)

Täällä on menossa kp2, viimeinen tyhjennysvuoto ja sitten aletaan odotella luomumenkkoja, ellei mies sitten jatka tuota panikointiaan. Siinä tapauksessa otan keskiviikkona vielä yhden renkaan käyttöön ja katsellaan jos mies saisi kasattua itsensä ja yritys voisi alkaa sitten helmikuun puolella. Mikäli kaikki menee kuitenkin minun toiveideni mukaan niin seuraavaksi aletaan ihmetellä kuinka kierto renkaiden jäljiltä oikein tasaantuu ja palautuu. Ennen renkaita kierto heitteli jossain 24-33 päivän välillä ja saa nähdä miten nyt käy. Viimeksi kun lopetin renkaiden käytön mulle räjähti aivan hirvittävä hormoniakne, jonka takia jouduin käymään ihotautilääkärillä ja johon sitten jouduin syömään useamman kuukauden lääkekuurinkin. Pelottaa kieltämättä miten iho tällä kertaa reagoi. Mulla ei ollut edes teininä oikein minkäänlaisia näppyjä naamassa niin todella ikävää, että niistä on joutunut kärsimään nyt sitten päälle parikymppisenä.

Foolihappoa olen nyt syönyt reilun kuukauden verran. Lisäksi syön d-vitamiinia, magnesiumia ja omega-rasvahappoja. Ruokavalion monipuolisuuteenkin olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota. Olen ollut aina kovin huono syömään, mutta nyt kun on hyvä syy niin on selvästi paljon helpompi asennoitua syömiseenkin paljon terveemmällä asenteella.

Tänään mies sanoi aamulla, ettei hän malta odottaa, että mulle kasvaa iso pallomaha. Ota nyt sitten tuon mielalanvaihteluista selvää. :D

Rietukka: Täällä valvotaan yövuorossa, joten nukkumaanmenosta ei ole toivoa vielä moneen tuntiin.

Millimamma: Kovasti pidän peukkuja, että teille on tarttunut pieni kyytiläinen matkaan! :)

Tunnustan, että itsekin tunnen pienen kateuden vihlaisun aina toisinaan kun kuulen vauvauutisia. En niinkään silloin kun raskausuutisen kertoo joku kovasti lasta toivonut pari, vaan ennemminkin silloin kun kuulee vahinkoraskausuutisia. Tuntuu, että toiset raskautuvat jo pelkästään siitä kun vilkaisevatkaan miehiin päin ja itse vieläkin vain odotan, että päästäisiinpä yrittämään. On kyllä itsekin tässä vuosien varrella huolehdittua ehkäisystä toisinaan niin huolimattomasti, että olen monesti miettinyt, että miksi ihmeessä itselle ei ole sitä yllätysvauvaa tullut.

Aloitin uuden vuoden kunniaksi kunnon kuntokuurin ja nyt on tullut lenkkeiltyä vielä entistä ahkerammin ja lisäksi aloin käydä salilla. Järkeilin, että hyvä fyysinen kunto auttaa paremmin jaksamaan raskauden aikana ja timmimmästä kropasta on aina mukava haaveilla. :) Mites te muut? Onko tullut tehtyä elämäntaparemontteja tai onko jotain sellaista suunnitteilla kun vauvaprojekti käynnistyy?

Meillä miehelle alkaa selvästi iskemään jokin viime hetken ramppikuume. Mie kuulema puhun aivan liikaa vauvoista ja nyt pohdituttaa meidän rahallinen tilanne ja miten vauvan kanssa pärjätään ja miten kissat ja koirat vauvaan suhtautuvat ja jaksetaanko me sitä valvomista ja mitä jos sitä ja tätä ja tuota.. Ymmärtäähän tuon kun on näin isosta asiasta kyse, mutta myös turhauttaa. Viikko sitten mies kömpi viereeni yöllä nukkumaan ja supatti korvaani haluavansa monta lasta kanssani. Nyt tuo on sitten ihan paniikissa. Olen yrittänyt rauhoitella ja selittää, että raskautuminen voi viedä aikaa vaikka kuinka kauan ja vaikka tärppäisikin pian niin sitä lasta joutuu silti odottelemaan sen 9kk. Otin eilen e-renkaan pois, jonka piti olla se viimeinen, mutta nyt tuo yksi on sitä mieltä, että ehkäisyä pitäisi ehkä kuitenkin jatkaa vielä yhden renkaan verran. Huoh..

Tästä tuli nyt täysin oman navan ympärillä pyörivä avautuminen, mutta kun turhauttaa ja ärsyttää. Täytynee yrittää pitää suu supussa kaikista vauvajutuista nyt pari päivää ja ottaa sitten asia uudelleen puheeksi. Jos ei muuta, niin sitten lykätään asiaa muutamalla kuukaudella, sillä en halua miestä mihinkään pakottaa. Tuntuu vaan hölmöltä kun vielä viikko sitten tuo oli aivan intopinkeänä ajatuksesta ja tietenkin jo paljon ennen sitäkin. Itseäni taas pelottaa niin kovasti ajatus lapsettomuudesta, etten sen vuoksi haluaisi lykätä asiaa enää kovinkaan paljon.

Täällä ollaan ja usein käyn katsomassa onko kukaan mitään kirjoitellut, mutta ei ole vaan tapahtunut mitään omassa elämässä niin olen ollut hiljakseen. Olis kyllä mukava jos keskustelu lähtisi kunnolla käyntiin ja tästäkin tulisi vähän aktiivisempi ketju. 

Taivaanlaiva: Itselläni on ovisoireina ollut alavatsakipua ja ovislimoja (sori, ällöä). Tai ainakin kuvittelen noiden liittyvän ovikseen. Ovista en ole koskaan tikutellut. 

Tänään oli kunnon riita miehen kanssa, lähinnä rahasta ja kotitöistä, jotka tuntuvat  kasaantuvan lähinnä mulle. Aina välillä sitä miettii, että ollaanko me ihan järkeviä kun vielä vauvasta haaveillaan kaiken tämän keskelle. 

Rellu_: Mukavaa että täällä kirjoittelee myös ns. vanha tuttu. :) Lohdullista huomata, että muillakin on tullut vauvaprojektiin lykkäystä. Olen välillä käynyt tuolla vanhassa 2014-ketjussa lueskelemassa muiden juttuja, mutten ole mitään sinne kirjoitellut kun muilla on tuo yritys niin eri vaiheessa kuin itsellä. Osa porukkaa on näköjään myös päässyt siirtymään odottajien puolelle.

Reetukka: Meillä on näköjään lähes sama aikataulu. Itseltäni loppuu viimeisen e-renkaan käyttö keskiviikkona ja sitten alkaa tosiaankin se sama tyhjennysvuodon ja ekojen luomumenkkojen odottelu kuin sullakin.

Ihana päästä lueskelemaan muiden samassa tilanteessa olevien juttuja. Itselläni ei oikein ole lähipiirissä ketään kenelle puhua tästä kuumeilusta ja yrittämisen aloittamisesta. Miehelläkin alkaa pikkuhiljaa tulemaan vauvajutut korvista ulos, vaikka tuo kovasti perheenlisäystä toivookin. :D