Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa on aivan erilainen kyläily-ja vierailukulttuuri kuin Suomessa. Ulkomaille muuttaessa voi itsekkin muuttua, ja sitten ihmetyttää kun Suomessa asuvat ovat jurompia. Varsinkin jos on hämäläisistä kyse. 

Ihan loistava kommentti! Mun sujkujuuret on Hämeessä enkä todellakaan kaipaa omaan kotiini jotain wannabe-jenkkejä smalltalkeineen. Menkööt hotellin asumaan. Voidaan tosiaan tavata se pari tuntia kahvilassa tai ravintolassa, mutta tulisin ihan oikeasti hulluksi, jos koko mun hereilläoloaikani pitäisi lärpätellä jotain jonninjoutavuuksia, joita kumpikaan ei ota edes todeksi, mutta kunhan nyt kphteliaisuuden takia louskutellaan lekojamme. Työni puolesta olen joutunut leukojani louskuttelemaan ja myös USAssa, mutta niistä reissuista ja turhanpäiväisistä leukojen loksutteluista on sentään maksettu palkkaa ja päivärahat vielä päälle. 

Nro 161: "Ei ulkomaille muuttaminen tarkoita, että häviää ystävien elämästä, vaan se tarkoittaa, että on muuttanut toiseen maahan pidemmän matkan päähän. Onneksi omat Suomessa asuvat ystävät ovat edelleenkin elämässä mukana yli 30 ulkomailla asutun vuoden jälkeenkin. Läheisiä ovat myös ne toiset ulkomailla tavatut suomalaiset, sillä ulkosuomalaisuus yhdistää. "

No juuri näin. On ihan sama, muutatko Helsinkistä Ivaloon, Juupajoelle, Moskovaan, Tukholmaan tai New Yorkiin. Sen muuttajan - jos haluaa säilyttää ysrtävyyssuhteensa - tehtävä on tehdä kaikkensa, jotta ystävyyssyhde säilyy. Sinne kotikulmille jäänyt hankkii elämäänsä uusia ihmisiä ja muutakin sisältöä kuin se muuttanut ystävänsä.. Jokainen normaalijärkinen ihminen ymmärtää, että jos joskus aikoinaan ihan toisenlaisisdsa olosuhteissa olisitkin ollut ystävällesi maailman tärkein ihminen, niin 20 vuotta myöhemmin 10 000 km päästä et enää olekaan. Ihan joka ainoa Suomesta ulkomaille muuttanut pystyy säilyttämään ystävyyssuhteensä ihan yhtä läheisinä kuin jos asuisivat edelleenkin Suomessa. Kyse on vain siitä, haluavatko he säilyttää. Jos eivät, niin ei pidä sitten itkeä ja parkua sen perään, että kun ei entisillä ystävillä olekaan enää kuin pari tuntia aikaa tavata. Olisivat kiitollisia siitä, että on edes se pari tuntia. 

Nro 154: "Tämäkin on niin suomalaista. Ei sitä majoittujaa joka paikassa katsota loisena ja arjen häiritsijänä vaan elämään kuuluvana asiana. Olenko joka kerta riemuissani, kun miehen kuka mikäkin kaveri tai sukulainen majoittuu meidän sohvalle? Kun tulen myöhään töistä ja haluaisin löhöä ja katsoa sarjoja? Ei se siinä hetkessä aina yhtä juhlaa ole, mutta kokonaisuutena tällaiset tavat antavat enemmän kuin ottavat.

Todellakin majoitan kaukaisempiakin tuttuja ja sukulaisia, kun pyytävät. Ja kutsun mukaan spontaaneihin illanviettoihin täkäläisten kanssa. Siitä syntyy iloa ja elämää, kullannuput.

- yksi ketjun ulkosuomalainen"

Sun kotisi on majatalo, mulle taas mun kotini on mun kotini. Mulla on sen verran iso suku ja lisäksi ystäviä, kavereita ja tuttavia, että jos mulla olisi aina avoimet ovet kenelle tahansa, niin meillähän majailisi ihan joka ainoa päivä joku muukin kuin minä. Jos haluaisin perustaa kotiini majatalon, perustaisin sitä varten yrityksen. Tosin kukaan niistä, jotka haluaisi meille majoittua, ei olisi valmis maksamaan senttiäkään asumisestaan. Mulla on oikeasti tosi iso suku, mutta kukaan ei mene konkurssiin siitä, että maksaa hotellihuoneesta. En mä itsekään soita serkulleni Turkuun, että tarttisin yhdeksi yöksi majoituspaikan. Varaan huoneen jostain Turun hotelleista. Omaan kotiini majoitan ihmisen vain silloin, jos hänellä ei kertakaikkiaan ole mitään muuta vaihtoehtoa majoittua minnekään muualle..



Mutta tähän nyt lisään vielä sen verran, että kasarilla oli ihan tavallista, että tietty vantaalaiset majoittaa yhdeksi yöksi Rovaniemeltä, Pihtiputaalta tai Lieksasta tulevat pikkuserkutkin, kun nämä olivat matkalla parin viikon lomareissulle Teneriffalle tai Rhodokselle. Mutta silloin ei lentokentän läheisyydessä vielä ollutkaan hotelleja. Nyt on. 

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko joku oikeasti, että ulkomaille muuttanut olettaa, että Suomessa aika pysähtyy kun hän poistuu maasta, ja hän palaa lomillaan siihen samaan mistä lähti? Ei kai aikakäsitys katoa kun ihminen vaihtaa maata? 

Ei pitäisi luulla, mutta mä kylä tunnen ihmisiä, jotka ovat hävinneet ystäviensä elämästä maailmalle ja sitten ihmettelevät, kun eivät satunnaisista Suomessa käynneistäkään huolimatta olekaan enää ystävilleen se top 1 ihmissuhde, jonka takia otetaan palkatonta vapaata, jotta voidaan nähdä. Eikä läheskään kaikista työpaikoista nykyisin edes saa palkatonta vapaata sen takia,että joku vanha koulukamu 20 vuoden takaa sattuu olemaan pikavisiitllä Suomessa.Jokaisen, ihan jokaisen meistä kannattaa miettiä, miten tärkeitä me ihan oikeasti ollaan niille ihmisille, joille kuvitellaan olevamme kovinkin tärkeitä. Realismia peliin eikä jotain vuosikymmenten takaista haavemaailmaa. 

Nro 146: "Minun vanhemmat kuolivat jo 20 vuotta sitten eikä ole sisaruksia. Ystäviä tulen vain Suomeen tapaamaan. Serkkujen kanssa en ole koskaan ollut tekemisissä. En ole ap. "

Mutta sä varmaan jo ennen Suomeen tuloasi sovitkin ystäviesi kanssa tapaamiset? Jos eivät halua tavata sua, et edes tule. Ap olettaa, että ystävät, jotka hän aikoinaan jätti taakseen, yks kaks - kun ap haluaa - muuttaisi oman elämänsä ap:n haluamalla tavalla. Normalijärkinen ihminen ymmärtää, että vain ne, joilla on jokin verisuhde, saattaa tavata, vaikka ei oikeasti haluaisikaan tavata. Ne tapaa ihan vaan jostain ikiaikaisesta velvollisuudentunnosta. Muut ihmiset kuten ystävät ja kaverit, tapaavat vain josd oikeasti haluavat tavata. Ja ap:n ystävähtän ovatkin tavanneet, mutta ap:lle se ei riitä vaan hän haluaa enemmän. Ei silä ole mitään väliä, muutatko Los Angelesiin, Moskovaan  vai Ivaloon. Kun muutat tarpeeksi kauas itsellesi tärkeistä ihmisistä, niin SUN tehtäväsi on pitää huolta näistä ihmissuhteistasi. Muussa tapauksessa käy niin, että he löytävät sun tilallesi jonkun toisen.