Reipas ja tunnollinen lammas

Väsyttää. Eilen oli sytostaattipäivä ja nyt vaan yritän pysytellä hereillä. Sain nyt kuitenkin vähän mielenkiintoista ajateltavaa. Toisessa ketjussa puhuttiin vanhusten yksinäisyydestä sekä turvattomuuden tunteesta. Joku ehdotti, että omaiset voisivat vuorotellen soitella vanhukselle ja jos vanhus ei vastaakaan, menisivät paikan päälle katsomaan. Tai ainakin hälyttäisivät jonkun, joka menee. Mä vähän luulen, että mun isäni ei varsinaisesti tunne mitään turvattomuutta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin alkaa tuntea. Olen työkseni tehnyt jo vuosikausia ohjelmia, jotka hälyttää. Tosin nämä mun ohjelmat valvoo laitteiden toimintaa enkä ollut edes älynnyt, että niitähän voisi soveltaa muuhunkin. Ens maanantaina voisin tehdä ohjelman, joka tiettyyn kellonaikaan lähettää mun isälleni tekstiviestin. Ja jos vastausta ei tule esim 15 minuutin sisällä, niin lähettää tekstiviestin mun siskolle. Sitten isä ja mun sisko voi sopia, mihin kellonaikaan haluavat tämän tarkistuksen tapahtuvan. Eihän tuollaisen tekemiseen mene kuin max tunti. En osaa sanoa, joko tällaisia on tuotteistettu sote-puolelle. Voi ollakin, mutta jos ei ole, niin mähän voisin vaikka eläkepäivieni ratoksi tehdä sellaisen vähän hienostuneemman version, jossa ohjelma soittaa annettuihin puhelinnumeroihin. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Oman vanhuuteni osalta toivon, että teknologia kehittyy siten, että kun sydämenlyönnit lakkaa, siitä lähtisi välittömästi hälytys jonnekin. Vaikka sitten turvapalveluun. Voisivat lähettää Monosen pojat noutamaan eikä tulisi ainakaan asuntoon mitään isoja vaurioita sen takia, että mun ruumiini mätänisi täällä. Vielä hienompaa olisi, jos se laite pystyisi mittaamaan myös kipua. 

Nytpäs kehittelen tätä vielä lisää. Itseasiassa mähän osaan jo nyt tehdä softan, joka säännöllisin väliajoin lähettää teksitiviestin annettuun numeroon. Eiköhän onnistuisi myös se, että softa soittaisi annettuun numeroon. Ja jos ei tule vastauskuittausta, lähettäisi viestin johonkin muuhun numeroon. Tässähän voisikin olla mulle eläkepäivien projekti. Eihän niihin tarkistussoittoihin ihmistä tarvita. 

Oman vanhuuteni osalta toivon, että teknologia kehittyy siten, että kun sydämenlyönnit lakkaa, siitä lähtisi välittömästi hälytys jonnekin. Vaikka sitten turvapalveluun. Voisivat lähettää Monosen pojat noutamaan eikä tulisi ainakaan asuntoon mitään isoja vaurioita sen takia, että mun ruumiini mätänisi täällä. Vielä hienompaa olisi, jos se laite pystyisi mittaamaan myös kipua. 

Nro 706: "Voisitte ehkä sopia jonkun kellonajan, milloin soittaa. Tai sitten niin, että sun isä soittaa vuorotellen  itse sulle tai siskollesi. 

Ja kun sun isällä on se turvaranneke, niin voit komentaa siskosi soittamaan sinne turvarannekefirmaan, jos sun isä ei vastaa jonain päivänä ollenkaan. Ei sulle. "

Ajatustasolla ihan hyvä idea, mutta edellyttäisi sitten, että sekä isä että siskoni tekee just niinkuin minä käsken. Mun isä ottaa useammat päikkärit päivän aikana ja saataa valvoa tuntikausia öisin. Mun isä ei suostuisi siihen, että käskisin hänen soittaa mulle esimerkiksi joka ainoa päivä klo 11:30. Tai että käskisin hänen olla hereillä puhelimen ääressä joka päivä klo 11:30. Ja että se puhelu kestäisi maksimissaan minuutin. Eilen illalla soitti mulle kertoakseen, että olikin saanut tilattua talkkunajauhoja Cittarista. Puhui talkkunajauhoista 20 minuuttia. Siis pelkästään talkkunajauhoista :D Sen sijaan, että olisi vaan kertonut saaneensa talkkunajauhot eikä mun tarttekaan seuraavalla kauppareissulla tuoda hänelle niitä. Mun siskoa en voi myöskään komentaa tekemään yhtään mitään. Hän elää omaa elämäänsä ja tekee mitä haluaa ja milloin haluaa. Fakta on, että jos edes ehdottaisin jotain tuollaista heille, lopputulos olisi se, että kaikki kaatuu kuitenkin mun niskaan. Niin kaatui äidistä huolehtiminenkin, vaikka siskoni kymmenet kerrat lupasi tehdä oman osuutensa. 

Mulle riittää nyt se, että mä kerran viikossa tiettyyn kellonaikaan käyn isän luona kahvilla. Joskus isä on päikkäreillä, kun menen sinne. Se on ihan ok. Joskus taas on keittänyt kahvin jo valmiiksi. Mä pistän aina iltaisin kännykänkin äänettömälle, jotta kukaan ei enää soita mulle keskellä yötä. Jos jollain on jokin oikea hätä, silloin ei soiteta mulle vaan 112:een. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kamala ajatus, että joku joutuisi olemaan päiviä löytymättä kuolleena. 

Mun tuttu asui yksin ja kuoli kylpyhuoneeseensa. Kaikki luulivat hänen olevan sairaalassa edelleen, mutta oli ollut viikkoja kuolleena. 

Iäkkäällä on riski kuolla äkkiä kotiinsa. Esim. Mieheni täti, mieheni isä, mun isä. 

Mä pistän pääni pantiksi, että mua ei kuolleena kiinnosta tippaakaan, löydynkö tunnin vai kuukauden päästä :D Se toki ajatustasolla harmittaa, jos osa lasteni perinnöstä menisikin tän asunnon remontointiin, kun täällä olisi ollut mädäntynyt ruumis. Jo pelkästään otsonointi maksaa aika paljon ja siihen sitten kaikki muu remppa.