Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 955: Tottakai musta tulee vanhanakin sairas, kun ei esim nivelreuma, johon sairastuin jo 34-vuotiaana, tule koskaan paranemaan. Se on etenevä sairaus siinä missä moninivelrikkokin (joka mulla myös on, polvissa jo tekoniveletkin) ja selvää on, että päivä päivältä tässä toimintakyky heikkenee. Vaikka en ole vielä edes eläkkeelläkään, alin eläkeikä tulee täyteen vuoden päästä.Ja juuri sen vuoksi olen jo aikoja sitten todennut, että jos en jotain pysty itse tekemään, en voi juoksuttaa lapsiani enkä muitakaan sukulaisia tekemässä puolestani vaan mun pitää maksaa jollekin, joka tulee tekemään. Ruokakauppojen kotiinkuljetuspalveluitakin käytin jo vuonna 2016 sellaisina päivinä, kun käveleminen oli kyynärsauvojenkin kanssa liian kivuliasta edes lähikaupalle. Mun on tähän ja moneen muuhunkin asiaan pitänyt varautua jo vuosia sitten eikä olettaa, että kun jotain tarvitsen, jostain ilmestyy ilmaista palvelusväkeä tekemään mun puolestani. Kuolinsiivous ja muu asunnon järjestäminen sellaiseksi, että pärjään täällä mahdollisimman pitkään, on ollut mulla projektina jo kolme vuotta. Äidin muistisairaus sitten sotki kuvion eli hommat jäi kesken. Ja yksi syy siihen, miksi irtisanoinkin itseni töistä jo nyt eli 11 kk ennen eläkeikää on se, että voin käyttää ne 11 kk kuolinsiivouksen asunnon järjestelemisen loppuun saattamiseen. Täältä pitää viedä ihan julmettu määrä tavaraa sorttiasemalle tai jonnekin kierrätykseen ja just eilen sovin sen firman kanssa, joka kävi asentamassa mulle lamppuja kattoon, että syksymmällä otan yhteyttä ja he hoitaa tavaroiden kantamiset ja pois kuljettamiset. Kummallakaan lapsistani ei ole autoa, joten sitten pitäisi vaivata siskoni lapsia. Heilläkin on omat elämänsä enkä tosiaankaan halua sitten kulkea laatikkopinojen ja pois lähtevien huonekalujen  välissä kolmea 3-6 kk odotellen, milloin heille sattuisi sopimaan. 

Mulle mun lapseni ovat aina olleet mun lapsiani ja tulevat aina olemaankin. He eivät ole mun ystäviäni eikä heistä sellaisia koskaan tulekaan. Mä olen heidän äitinsä ja se haluan ollakin. En mä ole koskaan kertonut heille yhtään mitään mun sairauksistani tai mitä lääkäri on sanonut tms. Tai no sen verran, että tietävät mun sairastavan nivelreumaa ja tietävät, että mulla on tekonivelet polvissa. Jälkimmäinen tieto ihan vaan sen takia, että jouduin pyytämään poikaani hoitamaan koiran sen ajan, kun en itseleikkauksen jälkeen pystynyt. Ja miksi just poikani enkä vienyt jonnekin koirahoitolaan? Koska toi koira ei tykkää vieraista ihmisistä eikä vieraista paikoista  ja stressaantuu helposti. Muista mun sairauksistani heillä ei ole aavistustakaan eikä tarvitsekaan olla. Ysätävät on sitä varten, että heidän kanssaan sitten jaetaan sellaiset asiat, joilla ei haluta huolestuttaa omia lapsia. Puolin ja toisin.  

Mitä tulee joihinkin "Jeesuksen aikaisin" muisteluihin mun elämästäni ajalta ennen mun lapsiani, niin en mä ole tähänkään mennessä, vaikka esikoinen täyttää jo 40v, niistä lasteni kanssa koskaan puhunut. Miksi ihmeessä kokisin tarvetta puhua jatkossakaan? Toki, jos jonain päivänä olen niin muistisairas, että en edes muista yhtään mitään muuta kuin lapsuuteni ja teinivuosieni asioita, niin ehkä mä sitten höpötän niitä silloin. Mutta silloin olenkin "syyntakeeton" ja koska en silloin muista edes sitä, että mulla lapsia on ikinä ollutkaan (kuten äidille kävi muistisairauden pahennuttua), niin se nyt on ihan sama, onko se kuulija kotihoitaja, joku SPR:n vapaaehtoistyyppi tai mun peilikuvani. Vanhuskerhon Maija ei tietenkään vastaa mun omaa lastani, mutta hyvässä lykyssä Maijasta tulee mun ystäväni, jos mun kaikki muut ystävät puskee silloin jo horsmaa tai ovat kykenemättömiä käyttämään edes puhelinta. 

Vierailija kirjoitti:

Johan oli kirjoitus. 

Samaa mieltä. Mä teen 3-päiväistä työviikkoa ja lisääntynyt vapaa-aika on ollut pelkkää plussaa. Tekemistä kyllä riitää. 

Vierailija kirjoitti:

Pystyisikö täällä nämä vihaa uhkuvat kohtaamaan  työssäänkään vanhuksia olematta vmäinen?  Näitä näin vanhana oikeasti kohtaa eri tilanteissa.

Mietin myös jos liki 60-vuotiaalla on raivokas viha vanhempiaan  ja boomeri-ikäluokkaa kohtaan vahvasti yleistäen onko se ollut aina vai onko se tullut vanhetessa.  Sisarella alkoi 50-vuotiaana näkyä alkava alz vihamielisyytenä, vainoharhaisuutena.

Laskin myös, kyllä tosiaan 80-vuotiaalla voi ihan hyvin olla jo vaikka -67 syntynyt lapsi eli nyt 58. 

Mä en ole vielä niin vanha (olen syntynyt 1961), että olisin missään kohdannut ikäni vuoksi vihamielistä asiakaspalvelua. Ehkä sitten 10-20 vuoden päästä?  Mutta just tuossa edellisessä kommentissani kysyin, onko sillä mitään väliä,  mitä asiaskapalvelija päässään ajattelee, jos kuitenkaan ei sano sitä ääneen ja palvelu on asiallista. Ja eihän vanhukset ole ainoa ihmisryhmä, joista osa ei tykkää- ollenkaan. Ylipainoiset, maahanmuuttajat jne kohtaavat varmasti useinkin tilanteita, jossa asiakaspalvelija inhoaa tai ainakin halveksuu asiakastaan, mutta näyttävätkö nämä työntekijät inhonsa tai halveksuntansa asiakkaalle, onkin sitten toinen juttu. Veikkaan, että ainakaan suurin osa ei näytä. Tekevät vain duuninsa. 

Nro 91: "Itselläni ei ole sisaruksia, mutta luulisin, että tuo ei ole mikään uusi asia, vaan vanhemmiten ei enää jaksa niitä juttuja, jotka ovat toisessa aina häirinneet. Itsekin olen siivonnut pois elämästäni ne ihmiset, joista ei oikeasti edes pidä ja joissa on aina ollut häiritseviä piirteitä. Tuo tapahtui jo nelikymppisenä. Sukulaisten kanssa oletetaan, että kestää enemmän kaikkea häiritsevää, joten ehkä se sitten tapahtuu vanhemmiten, että ottaa heihinkin etäisyyttä. Jäljellä olevan ajan haluaa käyttää ihmisiin, joista oikeasti pitää?"

Uskoisin, että monilla miellyttämisenhalu vähenee iän myötä. Ei jakseta enää esittää, että joo, oot tosi ihana, jos todellisuudessa mieluummin ei edes tapaisi koko ihmistä. Mistä tulikin mieleen, että työelämässä joudutaan sietämään kaikenlaista porukkaa, vaikka hampaita kiristellen, joten vaikuttaisiko asiaan jotenkin se, että kun työelämä on ohi, niin se on helpotus eikä haluta sitten muutenkaan enää sietää ja esittää? 

Vierailija kirjoitti:

Aika vanhusvihamielinen kommentointi.  Paikalla myös boomereihin yleistyneet.  

Mietin taas kerran jos käyn vaikka apteekissa onko henkilökunta porukkaa joka pitää vanhuksia tyhminä ja toivovat heidän pikaista kuolemaansa. 

Mietin joitain kohtaamiani ammattilaisia. Jalkahoitajan kanssa meillä on yhteinen harrastus, dekkarit.  Muiden yleisten juttujen lisäksi. Kampaajan kanssa puhumme pintajulkkiksista, tosin mun tietoni on vähäiset mutta nettiotsikoiden takia pystyn small talkkiin siitäkin.

Tottakai olen rajoittunut, vanhinta ikäluokkaa boomereista.  

Onko sillä jotain merkitystä, mitä apteekin henkilökunta ajattelee, jos eivät sano sitä ääneen ja jos palvelu on kuitenkin ihan asiallista? Kysehän on kuitenkin lyhyestä ja ohimenevästä kohtaamisesta tuntemattoman ihmisen kanssa?