Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 14646: "Voi, kunpa joku tietäisi täällä Espoossakin jonkun Handyman-systeemin. Nyt tänne tulee joku virolainen mies, yhdistämään tietsikan ja tulostimen. Ottaa siitä 300 euroa. Tiedän, että on kiskurihinta, mutta ketään muuta en löytänyt. Pitäisi siirtää pakastin toisen paikkaan ja kiinnittää palovaroittimet. Yksin en 86-vuotiaana näitä osaa ilman porakonetta. Näistä ottaa eri hinnan.

Olen köyhä, invaliidi eläkeläinen.  "

Jos et asu omakotitalossa vaan taloyhtiössä, niin palovaroittimet siirtyy lakisääteisesti taloyhtiöille ensi vuoden alussa. Meidän taloyhtiössä tullaan laittamaan palovarottimet kahden viikon päästä. Omat nykyiset palovaroittimensa saa pitää, jos haluaa, mutta taloyhtiön varoittimet laitetaan silti. Omista huolehditaan itse, taloyhtiön varoittimista huolehtii taloyhtiö. 

Mä en tarvinnut tänään lapsiani tänne juttuseuraksi enkä asentamaan lamppuja kattoon. Reipas nuorimies kävi tekemässä homman ja juttelikin samalla mun kanssani. Tuli ihan sovitusti eikä tarvinnut alkaa säätämään, milloin muilta hommiltaan mahdollisesti ehtisi.  Eikä ollut edes kallis. Sovittiin jo, että syksymmällä otan taas yhteyttä, kunhan oloneuvospäiväni alkaa ja pääsen jatkamaan kuolinsiivoukseni tekemistä. Mulla tulee olemaan monenlaista hommaa hänelle enkä edes harkitse, että pyytäisin lapsiani tekemään ne hommat. Saan kaiken paljon nopeammin valmiiksi, kun maksan palvelusta. 

Nro 853: Kyllä, olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja. Ja juuri sen ansiosta jaksankin käydä kuuntelemassa isän jorinoita. Mutta ymmärrän silti, että kaikki eivät jaksa. Kaikilla ei ole myöskään sairaanhoitajan koulutusta. On ihan selvää, että kun ihmisen elinpiiri pienenee, kerrottavaa on enää paljon vähemmän. Mutta itse mietin, eikö silloin olisi ihan virkistävää kuulla jostain, mitä tapahtuu niiden oman kodin seinien ulkopuolella? 

Mä myös korostin aiemmissa kommenteissani, että monologien kuunteleminen on rasittavaa, olipa monologin pitäjä nuori tai vanha. Se että on vanha, ei suinkaan tarkoita, ettei tarvitsisi lainkaan huomioida sitä, joka kuuntelee. Normaalissa ihmissuhteessa puolin ja toisin kuunnellaan, mitä toisella on sanottavaa. Kiinnostipa sen toisen sanottava tai ei. Kummankaan ei pidä "täyttää koko tilaa" vain omilla jutuillaan. Jos näin tekee, niin takuulla käynnit harvenee. Tai ainakin toinen osapuoli alkaa kokea käynnit raskaaksi.  Vanhuskin voi ilmoittaa sille 50+ lapselleen, ettei jaksa/halua tavata.  En mä isän juttuja aina edes oikeasti kuuntele, kunhan istun vaan sohvalla ja koitan olla nukahtamatta. Mutta mä en suhtaudukaan isän luona käynteihin millään tunnesiteellä vaan ajattelen sitä enemmänkin "duunina". Josta ei tosin makseta mitään. Kasarilla olin töissä kotisairaanhoitajana ja silloin asiakkaille olikin vielä aikaa ja monet kerrat tuli kuunneltua vanhusten juttuja. Mutta se kuuluikin mun työnkuvaan. Mä suhtaudun täysin samalla tavalla nyt isän luona käynteihin. Ymmärrän, että monelle muulle on vaikeaa, kun haluaisi kyseessä olevan läheinen ihmissuhde eikä toista kiinnosta palaneen puupennin vertaa, mitä sulle kuuluu. Tosin...tämänkin voisi kääntää omassa ajatusmaailmassaan siten, että tässä nyt luovutaan vähitellen läheisestä ja aiemmin niin tärkeästä  ihmissuhteesta. Tehdään ajatustasolla työtä, jotta on myöhemmin helpompaa hyväksyä toisen poismeno. 

Nro 850: "Onko yli 50 v niin lapsi että hän tahtoo vielä äidilleen kertoa työkamujensa nimet? Toiselta paikkakunnalta suurelta asiantuntija-työpaikalta."

Entä, jos ne työkaverit ovat hänelle tärkeitä? Ihan samoin kysymyksen voi esittää, miksi 96 v tahtoo kertoa tyttärelleen entisten työkavereidensa nimiä?

Ohitit kuitenkin mun edellisen kommentin pointin. Vastavuoroisuus EI OLE sitä, että toinen puhuu ja toinen kuuntelee. Ihan sama, onko se monologin pitäjä nuori vai vanha. Jos ei ole mitään sellaista puheenaihetta, joka kiinnostaisi molempia, sitten kumpikin kertoo vaan kuulumisensa (olipa ne mitä tahansa) ja sitten sanotaan heippa. 

Nro 843: "Jos ei jaksa vuorovaikutusta kanssani voi pysyä poissa."

Mä voisin omalla kohdallani sanoa tähän niin, että "Jos ei jaksa vuorovaikutusta kanssani voiN pysyä poissa." Sä syyllistät nuorempia, jotka puhuvat vain omista asioistaan. Asioista, jotka ei vanhusta kiinnosta tippaakaan. Kuitenkin mielestäsi niiden nuorempien pitäisi jaksaa kuunnella vanhusta, joka myös puhuu vain omista asioistaan, vaikkei ne kiinnosta nuorempiakaan tippaakaan. Ei se ole mitään vuorovaikutusta, että yks puhuu ja toinen kuuntelee. Olipa se puhuja sitten vanhus tai se nuorempi. Sua ei kiinnosta lastesi työkavereiden nimet, mutta mua pitäisi kuitenkin kiinnostaa mun isäni entisten työkavereiden nimet?

Tiedätkö, mä alan oikeastaan tuntea itseni lähes täydelliseksi tyttäreksi, kun käyn kuuntelemassa isän monologeja enkä lähetä edes laskua perään :D Siitä huolimatta mä ymmärrän niitä, jotka eivät jaksaisi.