Reipas ja tunnollinen lammas

Lisään tähän nyt vielä sen, että kyllä jo 1970-luvulla oli jengejä ja jengien välisiä tappeluita. Olin silloin teini ja asuin Vantaan Myyrmäesssä. Viereinen lähiö oli Martinlaakso. Molemmissa omat jenginsä. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa seukkaamaan jonkun martsarilaisen kanssa ja aika ajoinhan noi jengit ottikin yhteen. Sillä erolla tosin nykypäivään verrattuna, että nyrkein ja pesäpallomailoin eikä teräaseiden eikä varsinkaan ampuma-aseiden kanssa. Ja sekin ero siihen aikana kyllä oli, että 10 ihmistä ei käynyt yhden kimppuun. Oli yksi yhtä vastaan ja ne 9 muuta seurasi sivusta. Reilu meininki sikäli. Mutta ei näistä kahakoista koskaan missään lehdissä tai muuallakaan uutisoitu. 

Ymmärrän, mitä ap aloituksellaan hakee, mutta eihän me suomalaiset 200 vuotta sitten edes oltu mikään yhtenäinen kansa. Pikemminkin väestömäärään nähden isoa maata asuttavia erilaisia "heimoja". Se oli ehkä joku kaupparatsu, joka Joensuusta meni Pietarsaareen, mutta noin muutoin elettiin aika erikseen toisistamme. Ja jos miettii ihan perinteitä, niin saako virpojat palkkansa samalla kuin virpovat vai vasta pääsiäisenä? Tämäkin nimittäin riippuu ihan siitä, missä päin Suomea asuu. Ja sitten on ollut alueita, joissa ei virpominen ole kuulunut perinteisiin ollenkaan. Mun äitini oli Keski-Suomesta ja isäni on Hämeestä eikä heilläkään kaikki perinteet osuneet ihan yksiin. Vaikka maantieteellistä etäisyyttä oli vain alle 130 km. Mutta koska sattumoisin nuorina toisensa kohtasivat ja rakastuivat, sitten yhdessä tekivät kompromisseja. Äidilleni Kekri oli aina ollut tosi tärkeä, isän suvussa sellaista ei oltu koskaan vietettykään. Mutta meillä sitten vietettiin. Vietetään edelleenkin niin mun kuin osan äitini lastenlasten perheissä. Ei kaikkien, mutta jotkut haluavat jatkaa suvun ikivanhaa perinnettä ja jotkut taas eivät pidä sitä tärkeänä. 

Monet vanhat suomalaiset perinteet ovat kadonneet ihan vain siksi, että niitä ei ole haluttu jatkaa omille lapsille. Eikä lapsenlapsille. Ei kyse ole siitä, että joku aavikkokansa olisi rantautunut tänne ja sanonut, että nyt lakkaatte viettämästä kekriä, juhannusta jne. Itse pidän vähän surullisena sitä, että todella monelle suuomalaiselle meidän suomalaisten perinteiset juhlapäivät ei merkitse yhtään mitään. Ei merkinnyt ennen aavikkokansojen saapumistakaan. Vähiin on jo kauan sitten käyneet ne suomalaiset perheet, joissa laskiaisena vietiin lapset pulkkamäkeen ja sieltä sitten kotiin syömään hernekeittoa ja pannukakkua. Kuinka moni ihan oikeasti mitenkään juhlistaa itsenäisyyspäivääkään enää? Tai helatorstaita? Kalevalanpäivää?  Loppiaista? Kuinka moni Jaakon päivänä käy heittämässä kylmän kiven järveen? Tai kenen nimipäiväkahveilla enää kukaan käy? Luin nimittäin ihan hiljattain yhdestä muualla asuvien, mutta juuriltaan suomalaisten, ryhmästä, että suomalaisuuteen kuuluu viettää nimipäiviä. En viitsinyt korjata, että no ei todellakaan enää moniin vuosikymmeniin, mutta kyllä täällä jo Halloweenia osa viettää. Me suomalaiset ollaan ihan itse luovuttu jo vuosikymmeniä kaikista meidän alkuperäiseen kulttuuriin kuuluvista jutuista. 

Ei tämä kuitenkaan mitenkään muuta sitä tosiasiaa, että maailma on muuttunut ja monenlainen rikollisuus ja väkivalta on tullut lähemmäksi. Tai ainakin tuntuu siltä, koska kaikesta uutisoidaan nykyisin enemmän. Sanotaan pikemminkin niin, että kyllä kaikenlaista kamalaa tapahtui ennenkin, mutta siitä ei kirjoitettu kaikkiin lööppeihin heti parissa minuutissa. Mun hyvä ystävä tapettiin juhannuksena 1979 ja siitä löytyi sitten viikon päästä  Hesarin keskisivuilta 3 lauseen uutinen. Tänä päivänä olisi mediassa ainakin viikon ja haastateltaisiin ihan kaikki, jotka on edes asuneet samassa taloyhtiössä kuin vainaja. 

Eilen koiran kanssa iltalenkille lähtiessäni taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja yksi naapurini oli mittailemassa naapurin pihan kaatoa. Vai miksi sitä nyt kutsutaankaan, kun halutaan selvittää rinteessä korkeuseroja? Manitsin omasta pihastani ja siitä, että tuo kivituhka valuu sateella rinnettä alas. Puheenjohtaja olikin asian jo aiemmin huomannut ja sanoi, ettei se kivituhka olekaan kovin hyvä ratkaisu mun pihaan. Naapurilla on liuskekivilaatat kuten mullakin oli aiemmin ja niitä sielläkin ollaan nyt poistattamassa, koska ovat jo pelkästään sateella liukkaat. Tasaisella maalla olisivatkin ihan ok, mutta ei edes kohtuullisen loivassa alamäessä. Ja varsinkaan sitten, kun on nk mustaa jäätä, johon ei auta edes nastakengät. Ilmeisesti vielä ennen lumia nämä pihat laitetaan uusiksi. Jotain kestävämpää materiaalia, mutta kuitenkin karkeampaa kuin liuskekivi. 

Tänään pitäisi tehdä tehoimurointi. Normaalisti riittää huoneiden imurointi varsi-imurilla tai robotti-imurilla, mutta pari vuotta sitten jouduin hankkimaan koiraa varten portaisiin liukuesteet. Niihin porrasmattoihin tarttuu kissan ja koiran karvat kuin täit tervaan. Perinteisen pölynimurin kantaminen portaissa on mulle vähän haastavaa, mutta pitää kulkea varovasti. 

Huomenna ravintolaan syömään siskoni 70v synttäreiden kunniaksi. Eilen viestittelin tyttäreni kanssa ja hänkin on jo pidemmän aikaa syönyt paljon pienempiä annoksia. Sanoi, että ravintolassa syöminen on nykyisin vähän noloa, kun jättää yli puolet annoksesta syömättä. Jokainen saa tietenkin syödä vain sen verran kuin haluaa eikä ole kenellekään siitä tilivelvollinen, mutta saattaahan siitä tulla tarjoilijalle mielikuva, että ruoka ei ollutkaan hyvää. Lähetettiin toisillemme täsmälleen samalla sekunnilla viestit, joissa kumpikin ehdotti, että syödään joku kalaruoka puoliksi :D Hän syö pääasiassa kasvisruokaa, mutta tällaisissa poikkeustapauksissa voi syödä kalaakin. Mä taas olen pyrkinyt lisäämään kalan määrää ruokavaliooni ja vähentämään lihan määrää. Syön kyllä edelleenkin myös lihaa, mutta kalaa voisi syödä enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisöllisyydellä tarkoitin, että lähimmäisestä pidettiin huolta ja lapsia kasvatti koko kylä. Nyt ei kukaan enää edes uskalla puuttua vieraiden lasren toilailuihin, kun haistattelevat ja hyökkäävät kimppuun, teräaseitakin on.

Ap

Milloin tällaista on ollut? Ei ainakaan omalla lapsuudenkylällä 80-luvulla.

Minäkin mietin, milloin ja missä? Elin lapsuuteni 1960-luvulla helsinkiläisessä kerrastalolähiössä eikä silloinkaan muut kasvattaneet kuin omat vanhemmat. Aikuiset harvemmin edes olivat lastensa mukana pihalla lukuunottamatta ihan taaperoita. Ei kukaan naapuri tai edes kaverin vanhempi antanut sen paremmin luunappia, tukkapöllyä kuin selkäsaunaakaan muille kuin omille lapsilleen. Talonmiestä pelättiin ja häntäkin vain sen takia, että menee kertomaan lapsen toilailuista tämän vanhemmille. "Rikoksen" vakavuuden perusteella sitten tuli omilta vanhemmilta joko luunappi, tukkapölly tai kunnon selkäsauna. 

"Hauska kutsu, mene ihmeessä. Veri on vettä sakeampaa:).

Tulin just töistä, oli työvuoro täynnään kommelluksia, yksi sairaana, eikä tuuraajaa saatu lyhyellä varoitusajalla. Sit vähän 'sävellettiin'...

Huomenna taas töitä. Juhlatalkoot. Eiköhän suju jo vanhalla rutiinilla.

Doris"

Sain pojan hoitamaan noi karvakorvat, joten huomenna alan varaamaan hotellin ja junaliput :)

Joko sä lasket työaamuja?