Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Nrto 166: "Kipulääkkeet kuitenkin auttaa ainakin osin, jolloin kivusta voi tulla sen verran siedettävää, että loput voi hoitaa pelkästään mielen avulla.
itselläni korkea kipukynnys, joten kipu ei kuolemassani tule olemaan pahinta. Pahinta on, jos joku on koko ajan vierellä hyysämässä ja voivottelemassa"
Mullakin on ihan lääkäreidenkin mielestä korkea kipukynnys. Mikä on sun kokemistasi kivuista pahin ja jos ajatellaan vaikka asteikolla 0-10? Ihan mielenkiinnosta kyselen, koska aika harvoin kohtaa missään sellaista ihmistä, joka ei tarvitse edes luunmurtumiin Buranaa. Suuremmista kivuista puhumattakaan.
Mutta tuo sun toinen kohtasi onkin jo vähän eri juttu. Eli et edes halua, että kun olet tekemässä kuolemaa, joku olisi vierelläsi hyysäämässä ja voivottelemassa. Tässä asiassa olen samaa mieltä kuin sinä. Kun mun aikani tulee, mieluiten vetäytyisin jonnekin kallioluolaan yksi tai tunturin juurelle ja siitä sitten susien syötäväksi. Yllättävän moni kuitenkin pelkää kuolevansa yksin. Sinä ja minä ei pelätä, mutta moni pelkää. Ja valitettavan moni omaisistakin kuvittelee, että kun tuuppaa sen vanhuksen hoivakotiin, niin se ei kuole siellä yksin. Kuoleepas, jos se omainen ei ole niinä viimeisinä minuutteina just silloin paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, täytyy ihmetellä, miksi suomalaiset äänestivät nykyisen hallituksen valtaan? Ja miksi tutkimusten mukaan suomalaiset identifitoituvat oikeistolaisiksi enemmän kuin koskaan historiassa?
Voiko olla niin, että iso osa äänestäjistä ei ymmärrä, mitä oikeistolainen politiikka pohjimmaltaan tarkoittaa?
Perinteisesti armeijan tarpeiden huomiointia, sosiaalitoimen ja terveyspalveluiden alasajoa, työnatajien etujen priorisointia työntekijöiden kustannuksella.
Tavallaan Orpo ja Purra ovat tarjoilleet sitä, mitä suomalaiset tilasivat.
Mä veikkaan, että "boom boom boomer" , "get over it" ja "jauhojengi" yms sai ainakin osan kansalaisista kääntymään oikealle. Eikä kyllä kaikki boomerit tykänneet siitäkään, että Marin käski kaikkia 70 vuotta täyttäneitä pysymään kotona. Edes mökilleen ei saaneet ikäihmiset lähteä. Eivät tätä olisi halunneet, mutta kun ei ollut muita kuin vieläkin huonompia vaihtoehtoja. Demareiden kannatus on jo vuosikymmeniä maannut suurten ikäluokkien eli boomereiden varassa, joten joskus tuollaiset harkitsemattomat aivopierut pääministerin suusta voi vaikuttaa yllättävän paljon kannattamisaeen. Je eihän viime vaaleissa demarit mitenkään huonosti pärjänneet, mutta ilmoittivay ihan itse, että eivät lähde hallitukseen kokkareiden ja persujen kanssa. Koska Kokoomus sai eniten ääniä ja sinipunahallitus ei demareiden takia ollut mahdollinen, niin sitten piti kasata sellainen hallituus, minkä saa aikaan.
Mutta siis ihan kaikkialla länsimaissa poliitttinen kannatus kääntyy häränpyllyä slloin, kun siihen edelliseen tapaan hoitaa asioita aletaan olla totaalisen tyytymättömiä. Oikeiston kannatus on lisääntynyt kaikkialla länsimaissa.
Pitkis: Aikoinaan, kun mun povikivut vaan paheni ja ortopedi sanoi, että olen liian nuori (silloin 58v) tekonivelleikkaukseen, yks hoitsuystäväni ehdotti, että varaan ajan kivunhoitoon erikoislääkärille. Ja sanoi, että kirjoita joka ainoa - ihan pienikin asia paperille - ja anna se paperi vastaanotolla lääkärin luettavaksi. Mä sitten kirjoitin kaksi A4:sta, jossa kuvasin, miten kivut vaikutti mun työntekoon, mun kotitöistä selviämiseen, mun nukkumiseen, mun mielialaan, mun ihmissuhteisiin jne jne. Ranskalaisin viivoin vaan listasin kaikki asiat. Lääkäri luki sen listan, katsoi mun röntgenkuvat, vähän väänteli polviani ja sanoi, ettei tässä nyt enää ole muuta tehtävissä kuin laittaa tekonivelet. Ja tämä lääkäri ei ollut edes ortopedi vaan kivunhoitoon erikoistunut fysiatri. Niin laittoi lähetteen HUS:iin ja muutaman kuukauden päästä mulla oli jo toisessa polvessa tekonivel. Puoli vuotta myöhemmin toisessakin. Pointtini on, että kannattaa kirjoittaa ihan kaikki ylös ja antaa se paperi lääkärin luettavaksi eikä yks kerrallaan alkaa listalla olevista asioista puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin, että jokainen loppuvaiheen saattohoidossa oleva saisi tarvitsemansa hoidon lääkityksineen. Mun mielestä olemme epäonnistuneet silloin, jos kuoleva kuolee kovien tuskien ja levottomuuden saattelemana. On olemassa hyviä lääkkeitä saattohoitopotilaan hoitoon, rauhoittamiseen ja jopa hyvää mieltä tuottamaan. Harmi, ettei niitä joka paikassa käytetä, tai ymmärretä pyytää/antaa potilaalle.
Minä en haluaisi tai tarvitse mitään hyvän mielen lääkkeitä kuollessani. Kivut on hoidettavissa kipulääkityksellä, jos siihen on tarvetta, mutta kuoleman haluan kohdata silmästä silmään enkä lääkittynä.
On joitain kipuja, joita ei nykylääketiede kykene hoitamaan. Muuten kanssasi melko samaa mieltä. Olen tosin jo kertaalleen käynyt kättelemässä Kuolemaa, joten en sitä pelkää. Hyvä tyyppi ja vie pois kivuista ja kärsimyksestä. Sen sijaan punaviinistä voisin tykätä viimeisinä hetkinäni. En koe mitään pakottavaa tarvetta poistua tästä elämästä täysin selvinpäin.
Millaisia luunmurtumia sulla on ollut? Isojen luiden vai pienten luiden? Mullakin on ollut useampikin nilkamurtuma ja myös varpaissa (vähintään kerran vuodessa ja silti täytyy 3 kertaa päivässä viedä koira lenkille) ja sormissa murtumia ja kyynärvarressa kerran värttinäluukin haljennut. Ja silläkin kyselen, kun olen synnyttänyt ilman mitään kivunlievitystä, hampaiden juurihoidoissakin ennenkuin lekuri ehti edes puuduttaa, mä jo nukahdin ja olen ollut useammankin kerran koekaniinina niin tutkimustyötä tekeville lääkäreille kuin lääketieteen kandeillekin. Monenlaisia toimenpiteitä, joissa normaalisti käytetään aina puudutusta, mutta mun kohdalla ei. Koska mulla on korkea kipukynnys ja sen vuoksi olen ollut arvokasta testimateriaalia tutkijoille.
Toisaalta me, joilla on korkea kipukynnys, ollaankin aika helppoja potilaita myös silloin kuoleman kynnyksellä. Ja toki riippuu siitä, mihin kuolee, onko niitä kipuja ylipäätään ollenkaan. Jos hyvin käy, mitään kipuja ei ole, kunhan vaan kukaan hyvää hyvyyttään ei niitä kipuja aiheuta. Mulla on kroonisia kipuja ollut jo 30 vuotta ja jos en syöpään sairastu, en oikein usko, että mulle tulisi mitään muitakaan näitä nykyistä pahempia kipuja. Siis joista en selväisi ihan vaan hammasta puremalla ja ilman edes Buranaa. Me, joilla on korkea kipukynnys, ollaan vanhuutemme suhteen onnekkaita.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/