Reipas ja tunnollinen lammas

Suomalaisten empaattisuus on sitä, että annetaan muiden ihmisten olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Lopun ajat. Kaikkea ulkomailta tulevaa, kuten i s l a m, pidetään jotenkin hienompana ja parempana kuin omaa kulttuuriperinnettä ja luterilaista uskoa

Ottamatta muuhun kantaa, niin myös kristinusko tuotiin Suomeen ulkomailta. 

Doris: No sanopa muuta. Parisen viikkoa sitten turhauduin ystäväni tilanteeseen ihan totaalisesti. Ensin siellä sanottiin, että no ei varmaan ennen vuodenvaihdetta pääse kotiin. Sitten alettiin puhua, että jospa jäisikin vain vuodepotilaaksi ja alettaisiin etsiä jotain hoivakotipaikkaa. Siis alle 60-vuotiaalle, joka vielä ennen tonne "kuntoutukseen" joutumistaan pystyi kuitenkin ison leikkauksen jälkeen seisomaan lyhyitä aikoja omilla jaloillaan!!!!!!! Ja nyt sitten pääseekin huomenna kotiin, mutta siitä joutuu sitten rahalla maksamaan. Kela tai sossu ei vähävaraisellekaan noita kotona tarvittavia juttuja maksaisi.

Väsynyt, mutta onnellinen. Sytoväsymys siis ja tunnin päästä taas isän luokse kahville, mutta sain just kuulla, että ystäväni pääsee huomenna sairaalasta kotiin. Yli 3 kuukautta on jo sairaalassa ollut. Vieläkään ei olisi päässyt, jos olisi jätetty kaikki asiat vain julkisen sektorin varaan. Nyt sitten tarvittavat apuvälinet sekä kotona jatkuva kuntoutus hommattiin kaikki yksityiseltä. Vaan kyllä tässä miettii, miten eriarvoisessa asemassa kansalaiset on :( 

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla aikaa viettäneenä kadehdin heidän kirkkokulttuuria. Siellä tavataan yhteisöä, osallistutaan omien taitojen mukaan auttamaan muita ja luomaan yhteenkuuluvuutta. Suomessa on nykyään vahva individualistinen kulttuuri, jota karsastan. Luterilaisessa kirkossa ei vastaavaa yhteisöllisyyttä koko kylän kesken enää ole, eikä oikein missään muuallakaan. 

Tämä johtuu vain siitä, että tehtävät, jotka aiemmin hoiti yhteisöt (suku, naapurit, kyläyhteisö, seurakunta jne), on jo vuosikymmeniä sitten siirretty yhteiskunnalle. Yhteisöjä ei enää tarvittu. Suuri syy muutokselle oli kaupungistuminen. Maaseudulla ei ollut töitä eikä opiskelupaikkojakaan sille määrälle nuoria, mitä siellä syntyi, joten oli pakko lähteä. Ja koska ne "luonnolliset" yhteisöt tällä tavalla hajosi ympäri maata ja jopa muihin maihin, yhteiskunta otti kopin hajonneiden yhteisöjen tehtävistä. Nyt ollaankin sitten vähän pulassa, kun yhteiskunta ei voikaan enää hoitaa kaikkia sille nakitettuja hommia. Kaivattaisiin taas yhteisöjä, mutta mistä sellaisia löytää? Mä kävin viime sunnuntaina poikkeuksellisesti jumalanpalveluksessa (en kuulu edes kirkkoon, mutta kun äitini on haudattu satojen kilometrien päähän enkä sinne haudalle pääse, niin ajattelin sitten käydä jumalanpalveluksessa). Tosi vähän porukkaa ja kohta 64-vuotiaana koin olevani ihan kakara muiden joukossa. Sellainen yhteisöllisyys, jossa olisi kaikkia vauvasta vaareihin, ei suomalaiset kaipaa.