Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tehneet dna-testiä, "sukuselvitystä? Minä ja myös muut perheenjäsenet on sen tehneet. Itse olen 92% suomalainen, 8% Keski-Aasiasta (ehkä jotain jurttakansaa). Paljastui paljon samaa perimää olevia, ihan työkavereita olivat. Ilmankos tulin heidän kansssan kaikista parhaiten juttuun :D Lähisuvun juuret vievät pääosin rannikolle, sekä Etelä-Pohjanmaalle. Itä-Suomessa samaa perimää olevia ei löytynyt. Yksi venäläinen, pienen pieni osa samaa dna:ta Suomessa asuva löytyi ja itse osasinkin jotenkin jäljittää miten se on mahdollista. Muita yllätyksiä ei löytynyt.

Joo, tehtiin mun siskoni kanssa loppuvuodesta 2019. Mun tyttäreni oli tehnyt jo vähän aiemmin. Testin perusteella siskoni on mun siskoni ja tyttäreni mun tyttäreni :D On sitten serkkuja ja muitakin tehnyt tuon testin, mutta ei läheskään kaikki. Moni ei edes halua tehdä ja ymmärrän hyvin, miksi ei. Nuohan on sitten kauppatavaraa noi meidän DNA:t. Mä kuitenkin olen lahjoittanut DNA:tani jo muutenkin. Kun mulle tehtiin eka polven tekonivelleikkaus, niin jo silloin kysyttiin, saako sen mun poistettavan polvinivelen ottaa tutkimuskäyttöön. Ja mainittiin siinä kyselyssä myös DNA:n käyttö. Annoin luvan. 

Tuon testin mukaan olen 92,4%:sti suomalainen, 3,9%:sti irlantilainen (arvaa, miksi olen lähdössä ensi kuussa Irlantiin ja miksi aloin viettää heti maaliskuussa 2020 Pyhän Patrickin päuvää :D) , 1,5% skandinaavi, 1,2% japanilainen ja korealainen sekä 1% malesialainen. Noh, tuolta kaukaa idästähän meidän sukujuuret täällä on pitkälti peräisin. 

Kun mulla umppari puhkesi, otin mukaani vain käsilaukun. Tiesin, että terveyskeskuksen päivystyksestä joudun menemään sairaalan päivystykseen ja sairaalassa sitten saa vaatteet ja lääkkeet. Käsilaukussa mulla tietty aina lompakko ja kotiavaimet. Kännykän laturi unohtui ottaa mukaan, mutta siskonpoikani toi sen mulle sitten sairaalaan seuraavana päivänä. Nykyisin mulla on käsilaukussa myös varavoimalähde, jolla voin ladata kännykkäni akun. 



Toki aikoinaan, kun olin raskaana ja synnytys alkoi lähestyä, mulla oli kassi pakattuna valmiiksi. Siihen aikaan tosin ei vielä ollut kännyköitä. Muistaakseni mulla oli kassiin pakattuna vauvalle kotiintulovaatteet plus vaippa sekä pari kirjaa luettavaksi. En mä synnärilläkään muuta tarvinnut, talon puolesta tuli kaikki muu. Ja siis kotiavaimet ja lompakko oli silloinkin käsilaukussa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuolinsiivous?

Kenen mielestä kuuluu tehdä itse?

Kenen mielestä saa jäädä jälkeläisille?

Ai niin, tähän mun piti vastata jo aiemmin. Minusta kuolinsiivous tarkoittaa sitä, että luopuu niistä tavaroista, joita ei enää elinaikanaan tarvitse. Ja siten kuolinsiivouksen tekee se, jonka tavaroista on kyse. Periaatteessa kuolinsiivouksena voisi pitää sellaistakin tilannetta, missä vanhus joutuu hoivakotiin eikä kaikki omaisuus mahdu yhteen pieneen huoneeseen. Tällaisessa tapauksessa joku omainen voi ehkä joutua päättämään, mitä vanhus ottaa mukaansa hoivakotiin ja mikä heitetään pois. Varsinkin, jos vanhus itse ottaisi sinne ompelukoneen, sukset ja monot, edesmeneen puolisonsa vaatteet tms. Mutta ehkä tämä olisi kuitenkin muuttosiivous eikä kuolinsiivous? Tulkintakysymys. Sen sijaan mun mielestä kuolinsiivous ei ole enää se tavaroiden karsiminen ja hävittäminen, mitä tehdään sitten, kun tavaroiden omistaja on jo kuollut, koska vainaja ei tarvitse enää yhtään mitään tavaraa. 

Palaan vielä tuohon tavaran tarpeellisuuteen eli kuolinsiivouksessa ei suinkaan tarvitse hävitttää kaikkea sellaista, mille ei ole enää konkreettista käyttöä. Koriste-esineille esimerkiksi ei ole koskaan mitään käyttöä, ne on vaan ilo silmälle. Sitten vielä sekin, että kuolinsiivous ei tarkoita sitäkään, että tavarat, joista luopuu, pitäisi ihan itse kuskata roskiin tai sorttiasemalle. Mulla ei ole autoa eikä ajokorttiakaan, joten kun tätä kuolinsiivousta nyt sitten oloneuvospäivinäni tulen jatkamaan, niin se "handyman", josta olen aikaisemmin jo kertonutkin, tulee sitten sovitusti pakettiautonsa kanssa hakemaan ne ja vie minne viekin. Jos ikääntyvä ihminen muuttaa pienempään asuntoon, tulee automaattisesti tehtyä tavaroiden karsiminen. Mä olen aina muuttanut vain isompiin asuntoihin, joten karsimista ei ole tarvinnut tehdä. Monella vanhuksella on kodissaan sellaista tavaraa, joka on oikeastaan jo omilleen muuttaneiden lastensa tavaraa, mutta joita nämä lapset syystä tai toisesta eivät ole hakeneet omiin koteihinsa. Siis vaikka eivät enää asukaan missään opiskelija-asunnossa vaan jo itsekin perheasunnoissa. Mäkin säilytin kotonani toistakymmentä vuotta tyttäreni monia tavaroita. Kun niistä kysyin, niin sanoi, ettei saa heittää pois. Että hän hakee sitten, kun on isompi asunto. Isompi asunto oli ollut jo monta vuotta, mutta vasta, kun mulla oli se iso vesivahinko ja asunnon alakerta oli viikossa pakko saada tyhjäksi, sanoi, että no heitä pois. Eli ihan turhaan täällä säilytin lähes 15 vuotta hänen tavaroitaan :D Mä näen kuolinsiivouksen merkityksen myös siinä, että kun tavaraa on vähemmän, on helpompaa siivota. Lisäksi käyttötavarat voi olla kaapeissa sellaisella korkeudella, että ei tarvitse kyykistyä eikä kiipeillä tikkailla. Myös se, että jos liikuntakyky heikkenee, asunnossa mahtuu paremmin liikkumaan vaikka kyynärsauvojen tai rollaattorin kanssa. Kuolinsiivouksella voi siis tehdä kodistaan myös mahdollisimman esteettömän. Jotta voisi asua siellä mahdollisimman pitkään. 

Nro 167: "Taidat olla joku turkulainen ihmisvihaaja. :) Ainakin meillä päin on ihan tapana autella nimenomaan perheenjäseniä, mutta toki myös kavereita, naapureita ja muita tarpeessa olevia. Se on vaan se raaka totuus, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos ei auta muita, tuskinpa hekään vuorostaan auttavat sinua. Ja vaikka vanhustenhoidossa toki työskentelee paljon ihania ihmisiä, eivät he ehdi seurustella tai muutenkaan mitään ylimääräisiä asioita hoidella."

Kun mun äidin muistisairaus paheni niin, ettei hänestä ollut enää isälle juttuseura, isä alkoi soitella mulle milloin mistäkin pikkuasiasta. Ja aina, kun menin sinne sitten auttamaan, niin oli kahvi valmiiksi keitetty ja pöytä katettu. Asiat, joissa tarvitsi mun apua, olivat sellaisia, että ihan hyvin olisi voinut ne itsekin tehdä. Tai ainakaan niiden tekemisellä ei olisi ollut mikään kiire.  Kun tajusin, että isä kaipaa juttuseuraa eikä suinkaan mua vaihtamaan kaukosäätimeen paristoja tms, aloin käydä vain tekemässä sen homman. En jäänytkään kahville. Monestihan nuo soitot oli keskellä päivääkin eli pidin töistä vaan tauon ja kipaisin hoitamassa asian. En käyttänytkään enää lounastauokani siellä kahvilla istumiseen. Ymmärsin kyllä isän yksinäisyyden, mutta jos hän juoksutti mua tekemässä milloin mitäkin pikkuasiaa, niin sitten mä en käynyt enää lainkaan kyläilemässä ja seurustelemassa. Nyt äiti on jo poissa ja mä käyn kerran viikossa isän luona kahvilla. Istun siellä 1,5-2 tuntia ja kuuntelen, kun isä haluaa kertoa kuulumisiaan. Vien lähteissäni roskat ulos, mutta en juuri muuta. Isällä käy joka toinen viikko ulkopuoliset siivoojat, joten ei mun tartte siellä siivota tms. 

Mä en ole vielä edes eläkkeellä, mutta käytän silti erilaisia palveluita. Ihan jo senkin vuoksi, että en jaksa sitä veivaamista, milloin läheisilläni olisi aikaa tulla apuun. Ja sitten, jos ovatkin sairaana, pitää jäädä ylitöihin, lapsilla onkin vanhempainilta tms, niin apu siirtyy taas jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Kun käytän ostopalveluita, homma hoidetaan just sinä päivänä ja just siihen kellonaikaan, mitä on sovittu. 

Kyllä meilläkin on pienimuotoista auttamista puolin ja toisin eli mäkin otan taas ensi viikolla siskontyttöni koiran mulle hoitoon. Heillä täytyy kuitenkin aina olla myös plan b, jos mä en voisikaan ottaa. Mä koen pääseväni paljon helpommalla, kun mulla ei tartte olla mitään plan b:tä vaan homma hoituu just sovitusti sen firman kanssa, mistä minkäkin palvelun olen tilannut. Ja mm just huomenna tulee yks ammattilainen leikkaamaan mun omenapuuni oksia. Joo, varmaan joku nuoremmasta sukupolvestakin voisi ne käydä sahaamassa, mutta milloin...joskus vai jouluna?

Vierailija kirjoitti:

Risto Murto ilmeisesti odottaa, että kaikki hoivatyö tulisi keski-ikäisten hoidettavaksi nykyisten töiden lisäksi. Ei tule tapahtumaan. Jo nyt meillä on huomattava määrä uupumusta, eivätkö töissäkäyvät jaksa toista työpäivää iltaan ja vapaa-ajalle.

Murto saisi laskea mallin, jossa hoivotyö vähentää nykyisin tehtäviä ansiotöistä. Olisiko se sillloin kannattavaa? Luulatavasti ei.

Ja tämä ei ole mikään sukupuolikysymys, vaan koskee kaikkia, joilla vanhemmat ovat 

Mä just laskin, että siskoni on 98v, kun poikansa pääsee eläkkeelle, ja 107v, kun tyttärensä pääsee eläkkeelle.  Mä tein lapset vähän nuorempana eli olen 92v, kun tytär pääsee eläkkeelle ja 98v, kun poikani pääsee eläkkeelle. Ja näissä laskettu siis sen varaan, että jäävät eläkkeelle heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen. Työnteon ja omaishoitajuuden yhdistäminen onnistuu vain harvalle.