Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse huijaan. On sovittu suihkuttamisesta, siivouksesta ym. Silloin hän sanoo "ai niin tosiaan". Teen niin säästääkseni meitä riidoilta ja toisaalta äidille tulee tunne, että on päättämässä asioistaan. Moraalin olen näissä tapauksissa heittänyt romukoppaan. Mitä arvoa on raivorehellisyydellä, kun tilanne on mikä on? 

Entäs kun vänkää, että ei olla sovittu mitään? Tai että kerran toimii, mutta ei enää seuraavalla kerralla. Tää on niin raskasta..

Vastaanvänkäämisvaihe on kyllä pahin. Vaikka joku jekku toimisikin yhden kerran, ei välttämättä toimikaan enää toista kertaa. Kun aikoinaan isä lopulta suostui siihenm, että ulkopuoliset kävi siellä siivoamassa, muistisairas äitini taas ei sitä hyväksynyt. Joten mä jouduin aina hakemaan äidin meille siksi aikaa, kun siivoojat kävi. Tietenkään työnteostani ei tullut äidin meillä ollessa yhtikäs mitään ja ajattelin, että ei tämä näinkään voi loputtomiin jatkua. Sitten keksin. Mun äitini on aina tykännyt ajatuksesta, että olisi joku hienostorouva. Ehdotin isälle, että kun siivoojat seuraavan kerran tulee, isä ostaa leivoksia ja kattaa hienoimmat kahvikupit pöytään. Ekalla kerralla istuttiin siellä fiinisti leivoskahvilla, kun siivoojat tuli. Olin kertonut juonesta näille ihmisille etukäteen ja kun saapuivat, sanoin äidille, että herrasväellähän käy AINA palkolliset siivoamassa. Nämä kaksi naista tulivat vielä tervehtimään äitiä, niiasivat ja sanoivat "Hyvää päivää rouva". Meni äitiin täydestä  kuin väärä raha ja seuraavilla kerroilla isä pärjäsi "hienostorouvansa" kanssa ihan kahdestaan :D 

"Ne tiskit ja siivoukset sitten vain odottaisi minua seuraavaan kertaan. Jos en kävisi kaupassa, niin sitten olisi vain syömättä. No oma valinta tietysti.

ap"

Siis olisiko tuo hänen vastauksensa vai se, mitä tapahtuisi? Sanoisiko hän hoitavansa nuo asiat itse, mutta todellisuudessa ei hoitaisi? Ja totta, on hänen oma valintansa. Muistisairastakaan ei voi pakottaa ottamaan apua vastaan, mutta se ei tarkoita, että sun pitäisi sitten auttaa. On selvää, että hän voi kieltäytyä tarvitsemastaan avusta, mutta hän ei voi päättää, kuka häntä auttaa. Jos kieltäytyy avusta, kieltäytyy sitten myös sun avustasi. Joskus joutuu olemaan tiukkana tai muuten saa juosta vanhuksen luona jatkuvasti. Pankkiasiat on sellainen, jossa on järkevämpää omaisen auttaa, mutta siivoamisen yms voi tehdä joku muukin. 

Mitä tapahtuu, jos sanot, että näitä ja näitä asioita et enää hoida vaan joko hänelle kelpaa ulkopuolinen apu tai sitten ne asiat jää kokonaan hoitamatta? Ei siinä ole mitään outoa, että vanhus haluaa tavata mahdollisimman usein omaa lastaan ja jos sen lapsen saa käymään useammmin, kun kieltäytyy ulkopuolisesta avusta, niin silloin vanhuksen näkökulmasta tietenkin hänen kannattaa kieltäytyä ulkopuolisesta avusta. Jos taas sitä vaihtoehtoa ei ole, että sinä kävisit siellä auttamassa kaikissa asioissa, niin vanhuksen mieli saattaa muuttua. Varaudu kuitenkin siihen, että aluksi vanhus saattaa suuttua sulle. Mun isäni ei varmaan vieläkään tilaisi ostoksiaan kotiinkuljetuksella eikä siellä vieläkään kävisi ulkopuolinen siivooja, jos mä hoitaisin nuo hommat. Mutta kun en hoitanut, niin isän oli pakko hyväksyä ulkopuolinen apu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä sairaalassa ollessa toivoit että olisit pakannut mukaan?

Mä saatan joutua jossain vaiheessa lähtemään pikavauhtia sairaalaan joten kyselen vinkkejä.

ap

Puhelin, laturi, mahd. avaimet, lompakko mutta kaikki turjat kortit ym. kotiin ja vaatteet siinä tapauksessa että joudut lähtemään vailkka yöpaidassa.

T.Muilme useasti ammatin puolesta pakkaillit

Lompakkokaan ei ole ehdoton. Kelakortti yleensä riittää. Ehkä henkkarit varulta.

Toki, jos on sitten joku, joka tuo lompakon sinne tai vaihtoehtoisesti tulee hakemaan sairaalasta. Muussa tapauksessa lompakko on aika tärkeä, koska jollain pitää kotimatkakin maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tehneet dna-testiä, "sukuselvitystä? Minä ja myös muut perheenjäsenet on sen tehneet. Itse olen 92% suomalainen, 8% Keski-Aasiasta (ehkä jotain jurttakansaa). Paljastui paljon samaa perimää olevia, ihan työkavereita olivat. Ilmankos tulin heidän kansssan kaikista parhaiten juttuun :D Lähisuvun juuret vievät pääosin rannikolle, sekä Etelä-Pohjanmaalle. Itä-Suomessa samaa perimää olevia ei löytynyt. Yksi venäläinen, pienen pieni osa samaa dna:ta Suomessa asuva löytyi ja itse osasinkin jotenkin jäljittää miten se on mahdollista. Muita yllätyksiä ei löytynyt.

Joo, tehtiin mun siskoni kanssa loppuvuodesta 2019. Mun tyttäreni oli tehnyt jo vähän aiemmin. Testin perusteella siskoni on mun siskoni ja tyttäreni mun tyttäreni :D On sitten serkkuja ja muitakin tehnyt tuon testin, mutta ei läheskään kaikki. Moni ei edes halua tehdä ja ymmärrän hyvin, miksi ei. Nuohan on sitten kauppatavaraa noi meidän DNA:t. Mä kuitenkin olen lahjoittanut DNA:tani jo muutenkin. Kun mulle tehtiin eka polven tekonivelleikkaus, niin jo silloin kysyttiin, saako sen mun poistettavan polvinivelen ottaa tutkimuskäyttöön. Ja mainittiin siinä kyselyssä myös DNA:n käyttö. Annoin luvan. 

Tuon testin mukaan olen 92,4%:sti suomalainen, 3,9%:sti irlantilainen (arvaa, miksi olen lähdössä ensi kuussa Irlantiin ja miksi aloin viettää heti maaliskuussa 2020 Pyhän Patrickin päuvää :D) , 1,5% skandinaavi, 1,2% japanilainen ja korealainen sekä 1% malesialainen. Noh, tuolta kaukaa idästähän meidän sukujuuret täällä on pitkälti peräisin.