Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 154: "En halua tyrmätä ilmeisen hyvin alkanutta projektiasi, mutta kai olet tietoinen siitä, että ikäisillesi naisille suositellaan painoindeksiä 23-29. Mikäli paino on alempi, riskejä ovat lihaskato ja osteoporoosi, ja tilastollisella tasolla tulevien vuosien toimintakyky on selvästi heikompi. Näitäkin kannattaa miettiä tavoitteita asettaessa."

Tuo on kyllä ihan hyvä pointti. Mä olen aika tyytyväinen tähän nykyiseen painoonikin ja koska tällä ruokavaliolla laihtuminen nyt koko ajan hidastuu, niin ei se mun tavoitepaino 51 kg mikään kiveen kirjoitettu ole. Kuitenkin BMI yli 25 katsotaan jo ylipainoksi ja tuo BMI 29 oli just se, mistä lähdin painoa pudottamaankin, joten en oikein usko, että ylipaino olisi ikääntyneenäkään hyvä asia. BMI 23 voisi olla ihan passeli eli vielä 5 kg pois. 

Isä soitti äsken ja sanoi, että hänellä olisi tarpeeton kirkasvalolamppu. Sellainen, jonka voi ajastaa syttymään vaikka tuntia ennen kuin herätyskello soi. Jos siis tarttisin, niin voisin käydä hakemassa. Mua rupesi naurattamaan ja sanoin isälle, että kuule kun mä en viikon päästä tarvitse enää edes herätyskelloakaan :D Joten isä tarjoaa sitä lamppua nyt nuoremmille, joilla työelämää vielä pitkään edessä.

Vuosi sitten syyskuussa päätin, että olen tavoitepainossani (51 kg) sinä päivänä, kun pääsen eläkkeelle (1.8.2026). Lähtöpaino oli 72,9 kg. Tarkoitus oli myös, että muodostan sellaisen ruokavalion, jolla en sitten tavoitepainossani sen paremmin liho kuin laihdukaan. Ruokaavlion, jota jatkan elämäni loppuun asti. 

Koska mulle ruoka ei ole vain polttoainetta vaan siitä täytyy myös voida nauttia, ainoa ruoka, mitä ilman voisin olla koko lopunelämääni, on silakkalaatikko. Sen vuoksi mulla ei onnistu mikään "ei koskaan enää suklaata/kuohuviiniä/pastaa/paahtoleipää/appelsiineja/jne jne" -systeemit. Käy pikemminkin niin, että mulla ei sitten tee mitään muuta mieli kuin just sitä kiellettyä. Aikani mietittyäni totesin, että mun pitää vaan alkaa syömään sen verran (mitä sitten ikinä syönkään) kuin jos jo nyt olisin tavoitepainossani. En siis kieltäytynyt yhtään mistään, mutta määrälliasesti söin vain sen verran kuin jos olisin jo painanut vain sen 51 kg. Annoskokojen pienentäminen siis. 

Eka kuukausi oli vähän haastava. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin annos näytti lautasellani surkean pieneltä. Ratkaisin ongelman vaihtamalla lautasen huomattavasti pienempään. Toinen ongelma oli sama kuin oli aikoinaan, kun lopetin tupakoinnin. Nimittän tapa. Silloin piti keksiä röökitauon tilalle jotain muuta ja nyt piti keksiä jääkaapilla käynnin tilalle jotain muuta. Se oli sitten ensin laisllinen vettä ja sitten  vaikka pyykkien laittaminen pesukoneeseen, roskien vienti ulos, koiran kanssa kävelylle, imurointi tai vaikka viestin laittaminen tai soitto ystävälle. Nopeasti vatsa tottui pienempiin annoksiin eikä jääkaapillakaan tullut enää käytyä kuin ateria-aikoina. 

Pari viikkoa sitten painoin 61 kg eli melkein 12 kg on pudonnut. Olen just ja just alittanut ylipainon alarajan eli olen taas normaalipainoinen. Tavoitteeseeni on vielä 10 kg, mutta niin on vielä vuosi eläkepäiviinkin. Punnitsen itseni kerran kuukaudessa ja riittää, että suunta on alaspäin. Tai ei ainakaan ylöspäin. Hitaasti, mutta varmasti paino putoaa. Sen olen huomannut, että on täysinäisempi olo, kun ruokavaliosta suurin osa on jotain muuta kuin nk höttöhiilareita. Mutta kyllä mä voin vaikka sunnuntaiaamuna syödä paahtoleipää ja marmeladia päälle, kunhan syön sitten myös jotain kunnon proteiinejakin. Ja ei paahtoleipää joka aamu vaan vain silloin tällöin. Ikää mulla on lähes 20 vuotta enemmän kuin ap:llä, joten ei ole enää mitään hormonimyrskyjä mihinkään suuntaan. Ap:n iässä olin vielä normaalipainoinen ja mun lihomiseni alkoi oikeastaan silloin, kun edellinen koirani kuoli ja samaan aikaan sitten aloin tehdä 60-80 -tuntisia työviikkoja. Lounastauolla oli vähän pakko vetää vatsa täyteen, jotta jaksaa iltaan asti, ja kotona oli silti ihan järjetön nälkä, mutta ei oikein enää aikaa eikä varsinkaan voimia laittaa mitään kunnollista ruokaa. Suklaapatukoita sekä pizzaa ja muuta roskaruokaa. Äkkiäkös niillä lihoo.

Vierailija kirjoitti:

Lampaalle kysymys. Kerroit, että omenapuusi leikataan. Mieleeni tuli, että mikähän lajike kyseessä? Olen nyt kiinnostunut kaikesta omenoihin liittyvästä ja eri lajikkeista, kun itsekin olen istuttanut niitä. 

Tuo on nk perheomenapuu eli samaan runkoon on istutettu 3 eri lajia. Valkea kuulas, kaneliomena ja sitten joku kolmas, mitä en enää muista. Vain valkeasta kuulaasta ja kaneliomenasta on tullut satoakin, siitä yhdestä ei koskaan mitään.

Kekristä kysyjälle: mun äidin suvussa on kekriä juhlittu jo satoja vuosia. Ei ole ollut tapana pukeutua mitenkään erityisesti ja oleellista on just se ruoka. Sulla vielä vähän vieraampi tämä kutsuja, joten ymmärrän hyvin, että et oikein tiedä, miten toimia. Mutta...jos olet nyt tehnyt tän kesän marjoista, hedelmistä tai vihanneksista itse jotain säilykettä (hilloa, mehua, etikkakurkkuja tms) , niin voit hyvin viedä purkin/pullon sitä tuliaisina. 

Kekrihän eroaa sadonkorjuujuhlasta siten, että kekri on satovuoden päättymisjuhla. Kekrin vietto alkaa siis siitä, kun kaikki sato on kerätty JA säilötty. Ennen kekriä on myös aikoinaan laitettu lihoiksi ne possut, lampaat yms, joille ei talveksi olisi riittänyt ruokaa. Tehty makkaroita, kuivalihaa jne. Meidän suvussa on ollut tapana sanoa: "Kell' ei kekriä, sill' ei joulua". Tällä tarkoitettiin, että jos et ollut kekriin mennessä tehnyt sitä kaikkea, jouluna ei sitten olisi ollut enää perheelle ruokaa.