Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuka vuokraa sun putkiremontti asunnon? Työttömän vuokra saa olla 480 kelan mukaan.
Mistä olet saanut päähäsi, että kaikki vuokralla asuvat olisivat työttömiä? Vuokralla asuu ihan työssäkäyviäkin ja myös eläkeläisiä. Eikä läheskään kaikki vuokralla asuvat saa asumistukea.
Niin, ja kukaan ei halua maksaa isoa vuokraa.
Kaupungin asunnot on hyviä, ei myydä kotia alta.
Mä olen aikoinaan työssäkäyvänä asunut vuokralla enkä saanut minkäänlaisia tukia. Eikä ollut kaupungin asunto.
Vierailija kirjoitti:
Ja kuka vuokraa sun putkiremontti asunnon? Työttömän vuokra saa olla 480 kelan mukaan.
Mistä olet saanut päähäsi, että kaikki vuokralla asuvat olisivat työttömiä? Vuokralla asuu ihan työssäkäyviäkin ja myös eläkeläisiä. Eikä läheskään kaikki vuokralla asuvat saa asumistukea.
Nro 1078: "Aika erikoista että kotona onnistutaan lahjakortti hukkaamaan.Ja jotkut vielä puolustelee."
No minä taas ymmärrän. Täytän tässä kuussa 64 vuotta enkä ole kertaakaan elämässäni hukannut lompakkoani. Sen sijaan mulle on muutaman kerran käynyt Kela-kortin ja pankkikortin kanssa niin, että käsilaukkuun korttia laitatessani se ei olekaan mennyt lompakon korttikoteloon vaan tippunut käsilaukun pohjalle. Lisäksi mulla on käynyt niin, että lompakon setelilokerossa on ollut paljon kuitteja ja niiden välissä onkin ollut myös 50€ seteli. Kela-kortin ja pankkikortin tietenkin tiedän omistavani ja jos ne ei ole omalla paikallaan lompakossa, niin ne ovat jossain käsilaukun pohjalla. Sen sijaan setelin löytyminen on tullut yllätyksenä. En yleensä pidä mukanani käteistä rahaa kuin max 20 € enkä aina sitäkään, joten sen 50€ setelin löytyminen saattoi olla vähän samaa kuin tällä Marialla sen lahjakortin löytyminen.
Nro 1410: "No eipä tainnut kovin hääppöinen olla, kun päiväkodeissa oli vielä vauvalat. 1988 olin päiväkodissa harjoittelijana ja nuorin lapsi oli seitsemän kuukauden ikäinen päiväkodissa "
Niin, kyseessä olikin nimenomaan tuki eikä mikään palkka. Läheskään kaikki eivät halunneet tuota oikeuttaan hoitovapaaseen ja kotihoidontukeen käyttää vaan palasivat mieluummin töihin tienaamaan. Minä silloin käytin. Kuopuksen aikana tein aina välillä sairaanhoitajan keikkahommia viikonloppuisin ja arkipyhinä. Kasarilla ei ollut vielä sitä kuntalisääkään, se tuli vasta ysärin alussa. Tilanteeni ei kuitenkaan silloin ollut sellainen, että pärjätäkseni olisin tarvinnut kokopäivätyön.
Nro 19853: Osanottoni! Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Vaikka mun äitini poismeno olikin jo odotettu tapahtuma ja armollinen hänelle itselleen, aika ajoin kaipaan äitiä sellaisena kuin hän oli ennen muistisairautensa pahenemista. Vaikka äidin kuolemasta onkin jo yli vuosi, mulla on aika ajoin tunne, että äiti on täällä. Siis täällä mun kodissani. Ikäänkuin katselemassa, mitä mä puuhailen. Lähes koko ikäni mulla on ollut samanlainen tunne mun äitini äidistä. Hän kuoli, kun olin 9-vuotias. Mutta mä olin paljon lapsuuteni kesinä hänen luonaan. Mummu sai mut rakastamaan luontoa ja metsän hiljaisuutta. Monet kerrat, kun kauppa-auto tuli, serkut juoksivat innoissaan kauppa-autolle, kun tiesivät mummun ostavan heille jätskit. Ja mä vaan makasin selälläni metsässä sammalmättäällä ja katselin puiden latvoihin. Outo mikä outo :D Mutta mä olin mummuni lapsenlapsista ainoa, jolle mummu kertoi vanhoista suomalaisista uskomuksista ja perinteistä sekä sen sukuhaaran historiasta. Joskus olen miettinyt, että kun mun tulee aika lähteä, niin nekin tarinat ja kertomukset katoavat ikiajoiksi. Olen myös miettinyt, pitäisikö alkaa kirjoittaa ne tarinat ylös, jotta ne jäisivät jälkipolvillekin. Mutta sitten taas olen ajatellut, että jos mummu olisi halunnut niiden jäävän jälkipolville, olisi varmaan kertonut myös mun serkuillekin. Siksi ajattelen, että ehkä ne on mun ja mummun salaisuus ja niiden on tarkoituskin kadota ikiajoiksi.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/