Reipas ja tunnollinen lammas

Luin eilen illalla vielä tätä ketjua, mutta kello oli jo yli 23 enkä päässyt enää vastaamaan. Jäin kuitenkin miettimään yksinäisyyttä. Yllättävän moni ihminen ajattelee, että yksinäisyys ja yksin oleminen olisivat sama asia. Totta on, että monen kohdalle osuu noista molemmat, mutta yksinäisyys on kuitenkin tunne ja yksin oleminen taas fyysinen olotila. Ihminen voi tuntea yksinäisyyttä, vaikka ympärillä olisi paljonkin ihmisiä. Joskus jopa suurempaakin yksinäisyyttä kuin ollessaan yksin. Ihminen voi myös olla viikkokausiakin yksin tuntematta itseään yksinäiseksi. Uskoisin, että yksinäisyyden juurisyy on tunne siitä, ettei kukaan ihan aidosti välitä. Ettei ole kenellekään arvokas ja tärkeä omana vajavaisena itsenään vaan korkeintaan, jos kykenee olemaan tavalla tai toisella hyödyksi toiselle. Tällaiseen tilanteeseen päätymisen huomaa helposti silloin, jos muut ottavat yhteyttä vain, jos tarvitsevat tai haluvat sinulta jotain. Rahaa, muuttoapua, lapsenvahtia, kukkien kastelijaa lomareissun ajaksi tms. 

Usein sanotaan myös, että mene jonnekin, missä on ihmisiä. Ei kukaan tule ovikelloasi soittamaan. Tottahan tuo. Tavallaan. Viimeisen 20 vuoden aikana olen tutustunut moniin ihmisiin ja kolmesta heistä tuli mulle läheisiä ystäviä. Poistuinko kotoani kohdatakseni nämä ihmiset? En. Kaikki kolme löytyivät näyttöruudun takaa. Ehdittiin viestitellä pitkäänkin ennenkuin ensimmäistä kertaa tavattiin kasvotusten. Eikä kyse ollut mistään seuranhakupalstoista vaan kahden ystäväni kohdalla oli Facebookin ryhmät ja yksi ystävistäni löytyi Kaksplussan keskustelupalstalta. Tämän kaksplussalaisen kanssa osallistuttiin aina ruoka-aiheisiin ketjuihin ja silloin siellä rekkautuneet pystyivät laittamaan toisilleen yksityisviestiä. Hän oli muuttamassa pääkaupunkiseudulle ja kyseli multa vinkkejä etnisistä ruokakaupoista. Lupasin lähteä hänelle oppaaksi ja siitä se sitten lähti. Mun tyttäreni muuten löysi puolisonsa maapallon toiselta puolelta ja kohtasi hänet alunperin pelimaailmassa. Naimisissa ovat olleet jo yli 10 vuotta. 

Me kaikki ollaan yksilöitä ja sen vuoksi koemme eri tavoin, millainen ihminen sopisi juuri minun ystäväkseni. Itse olen todennut, että täydellisen sielunsiskon löytäminen on lottovoittoa vastaava tapahtuma. Mutta jotkut voittavat lotossakin. Yhtä ystävyyssyhdetta lukuunottamatta mun ystävyyssuhteeni kautta elämäni ovat lähteneet siitä, että on jotain sellaista yhteistä, että ylipäätään halutaan pitää yhteyttä. Tavata ja tehdä jotain yhdessä. Tämä yksi oli sitten se lottovoitto, kun joku jossain tuolla Unversumissa kehotti tätä ihmistä myöhään syksyisenä iltana laittamaan Messengerissä viestiä mulle. Koskaan aiemmin hän ei ollut laittanut mulle viestiä ja se ryhmä, missä me oltiin, ei liittynyt millään tavalla siihen, mitä hän halusi sinä iltana edes jollekin kertoa. 

Tunnen useitakin ihmisiä, jotka ovat paljon yksin, mutta eivät yksinäisiä. Heidän ystävänsä asuvat eri puolilla maailmaa eikä heitä ole mahdollista kohdata kasvotusten. Mutta heidän kanssaan voi viestitellä tai ihan vaan laittaa headset päähän ja jutella. Kaikki eivät tarvitse yksinäisyytensä poistamiseen fyysistä läheisyyttä. 

Ryokiin ja kissanhiekkoihin noin 250-300 €/kk. Mulla siis kissa sekä isokokoinen koira. Koiralla erikoisruokavalio. Lääkärikulut sitten päälle, ensi viikolla koiran eläinlääkärilasku tulee olemaan vähän reilun tonnin. 

Ai niin kuulumisia...sain eilen illalla sähköpostiini tiedon, että mut on hyväksytty Lions Clubin jäseneksi. Ei siis Lions Ladyihin vaan sinne "herrakerhoon". Olen porukassa ainoa nainen, mutta enköhän mä pärjää. Neljännesvuosisata it-alalla opetti tekemäään tiimityötä sellaisissakin porukoissa, joissa olin ainoa nainen. Itseasiassa monesti miesten kanssa onkin helpompaa, kun ovat aika suoraviivaisia ja ratkaisukeskeisiä. Ihan kuten minäkin. Marraskuussa on sitten juhlallisuudet, joissa mut "aateloidaan" Leijonaksi. Mun kissani pohtii nyt kuumeisesti ja aika huolestuneenakin omasta asemastaan, kumpi on arvojärjestyksessä ylempänä: kissa vai leijona :D

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuka vuokraa sun putkiremontti asunnon? Työttömän vuokra saa olla 480 kelan mukaan. 

Mistä olet saanut päähäsi, että kaikki vuokralla asuvat olisivat työttömiä? Vuokralla asuu ihan työssäkäyviäkin ja myös eläkeläisiä. Eikä läheskään kaikki vuokralla asuvat saa asumistukea. 

Kun itse elää pelkillä tuilla ja tuntee läheisemmin vain tuilla eläviä, niin varmaan helposti tulee sellainen mielikuva että kaikki muutkin elävät tuilla.

Paljon mahdollista. Mulla on aina ollut hyvin erilaisia tuttuja ja olenhan mä itsekin elämäni aikana ollut pienituloinen, suurituloinen ja kaikkea siltä väliltä. En ole vaihtanut kaveriporukkaa aina sen mukaan, paljonko milloinkin tienaan. 

Mä kuitenkin ymmärrän pienituloisten ahdingon. Varsinkin, jos joutuu hakemaan toimeentulotukea. Etukäteen kun ei voi yleensä tietää, paljonko sitä lopulta saa eli mitkä kaikki esimerkiksi lääkemenot hyväksytään. Sama juttu silloin, jos on pätkätöissä eikä harmainta hajuakaan, kuinka pitkän aikaa joutuu työsuhteen päättymisen jälkeen pärjäämään sillä rahalla, minkä sai työssä ollessaan. Siis paljonko palkasta pitäisi joka kuukausi laittaa säästöön, jotta ei joutuisi ainakaan toimeentulotukiruljanssiin. Pienillä tuloilla on helpompi pärjätä silloin, jos tulot ovat säännölliset ja  tietää tasan tarkkaan, minä päivänä kuukaudesta tulee rahaa ja kuinka paljon. Silloin voi edes jossain määrin suunnitella tulevaa. 

Jatkuva nuukailu ja pihistely alkaa myös uuvuttaa. On ihan eri asia, jos tietää sen ajanjakson olevan elämässään vain väliaikainen. Esimerkiksi opiskelu, äitiysloma tms. Jos tilanne on pysyvä eikä toiveitakaan paremmasta (esim työkyky mennyt, mutta Kelan lääkärit suuressa viisaudessaan eivät päästä tykyvyttömyyseläkkeelle), niin uupumisen lisäksi tulee kuvioon myös toivottomuus. Ilta-alesta ostetyt lihapiirakat ei ole järkevin valinta, mutta kyllä minäkin väsyneenä sorrun helpoihin vaihtoehtoihin. Sitäpaitsi tuossa jutussa ei sanottu, että Maria olisi ostanut koko 20:lla eurolla lihapiirakoita. Todennäköisesti osti muutakin. Mulla on yksi ystävä, joka pääsi jo aika nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle. Mutta eihän matalapalkka-alalla olleen työkyvyttömyyseläkekään iso ole. Vuokrat nousee, hinnat nousee ja jatkuvaa taiteilua siitä, miten saa rahansa riittämään. Onneksi lapsensa ovat jo aikuisia. Ymmärrän hyvin, ettei ihan joka käänteessä jaksa tehdä järkeviä valintoja tilanteessa, joka ei tule koskaan paranemaan vaan ainoastaan huonontumaan. 

Mä hyppäsin kuukausi sitten pois oravanpyörästä ja ensi elokuuhun asti mun kuukausitulot on 0€. Mä nuukailen ja pihistelen ihan mielelläni ja ostan kaupasta nimenomaan elintarvikkeita, joita tässä ketjussa moni on suositellutkin. Mutta mulle tämä nuukailu onkin täysin vapaaehtoista. Lukuisille muille ihmisille tässä maassa se on pakko eikä valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Flunssa, väsy. Uneton yö takana. Onneksi on mehua, teetä, hunajaa.

Paranemisia! Mulla alkaa tauti helpottaa, mutta niistettävää riittää edelleen. Varmaan alkaa tulla jo selkäydinnesteetkin sieraimista tai ainakin siltä tuntuu. Toisaalta se voisi selittää, miksi olo on kuin lapamadolla.