Reipas ja tunnollinen lammas

Täällä myös yksi, joka illalla viimeisenä laittaa tiskikoneen päälle. Mä myös aamulla samalla, kun laitan kahvin valumaan, tyhjennän tiskikoneen. Näin päivän aikana ei kerry lavuaariin tai tiskipöydälle astioita, kun ne voi laittaa suoraan tiskikoneeseen. Joskus on poikkeuksia, jos olen esimerkiksi sairaana eikä aamulla jaksa edes tyhjentää tiskikonetta. Mutta silloinkin pyrin siihen, että viimeistään illalla tiskit koneeseen ja kone päälle. 

Mä olen nyt vähän yli 2,5 vuotta elänyt tulevien eläkepäivieni elintasolla eli budjetoinut itselleni 2200 €/kk käytettäväksi. Siitä noin 700 € menee yhtiövastikkeeseen, sähköön, kotivakuutukseen sekä nettiin ja puhelimeen. Toiset 700 € menee säästöön ja sijoituksiin sekä sitten loput 800 € on "käyttörahaa". Läheskään joka kuukausi mulla ei mene tuota summaa vaan sitten loput pistän nekin säästöön. Tällä summalla siis elän minä, kissani ja koirani. Työelämässä ollessani palkasta 2200 € ylittävä summa meni sekin suoraan säästöön ja sijoituksiin. Mullakaan ei ole velkoja, mutta ei myöskään autoa, joka käsittääkseni on ihan kohtuullinen rahareikä. Eikä kalliita kodin ulkopuolisia harrastuksia, kesämökkiä tms. 

Nro 32: "Et sitten ymmärrä pätkän vertaa mitä tarkoitetaan mukavuusalueelta poistumisella."

Ymmärrän kyllä. Tuo termi vaan antaa sellaisen kuvan, että pitäisi tehdä jotain epämukavaa. Itse en miellä jonkun uuden ja mua kiinnostavan asian opettelemista mukavuusalueeltani poistumisena, koska ei sen se opetteleminen ole millään tavalla epämukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi että se elämä jää kovin kapeaksi ja yksitoikkoiseksi jos ikinä ei haasta itseään mitenkään.

No mun elämääni on tullut vaikka minkälaisia haasteita ilman, että olen käynyt erikseen ja tarkoituksella niitä etsimässä. Olen siis periaatteessa samaa mieltä aloittajan kanssa. Opiskelu on ihan järkevää, mutta mielestäni ei ole järkevää opiskella alalle, joka ei kiinnosta pätkääkään. Vaikka olisi miten mukavuusalueelta poistumista. Koska todennäköistä on, että jos sen alan opiskelu ei kiinnosta, ei tule kiinnostamaan alan työtehtävätkään. Eikä ole työnantajienkaan etu työntekijä, jota se duuni kiinnostaa kuin kilo paskaa. Joskus toki voi olla tilanne, ettei oikein edes tiedä, mitä haluaisi "isona" tehdä. Silloin voi tietty kokeilla, oisko tää se juttu. 

Elämässä joutuu kyllä tekemään välillä asioita, jotka ei oikein nappaa. Kuten vaikka siivous tai sitten muuten mukavaan työhön kuuluva joku tylsä homma, joka nyt jonkun vaan on pakko tehdä. Mä en miellä noita asioita mukavuusalueeltani poistumiseksi. Sen sijaan hyttysten syötävänä jossain mökillä, missä on ulkohuussi, miellän sellaiseksi. Ja juu, olen kokeillut, mutta en kokisi elämääni kovin kapeaksi tai yksitoikkoiseksi, vaikka tuo olisi jäänyt kokematta. Tämän mukavuusalueelta poistumisen idea sellaista kannattavilta varmaan on, että kun kokeilet (tarpeeksi usein) alatkin tykätä siitä. Joistain asioista kuitenkin tietää, ettei tule tykkäämään. Ei vaikka miten usein kokeilisi. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnittelu saanut alapeukkua, D sen sai. Hän ärsyttää ihmisiä ja häntä alapeukutetaan. 

No minä kyllä koin,  että se alapeukku oli  mulle. Mutta suoraan sanottuna evvk.

Älä hyvä ihminen omi mun peukkuja:)

Naurattaa, kun mietin sun nukkumiskuvioita. Nukuit varmaan portaissa, kun et osannut päättää. Nauratti sekin, kun eilen eläkeyhtiöstä soitti robotti. Viimeksi, kun haettiin pizzaa, robotti toi pöytään. Olen tunnetusti vanhan kansan ihminen, mutta liika on liikaa.

Terkut ex-pönttöpäälle + rapsutus

Doris

Rupesi naurattamaan, kun niin paljon uutisoidaan peukun käytön yleistymisestä ja mä jo pöllin sun peukutkin :D :D :D 

Pääsin kuin pääsinkin vähän ennen puolta yötä omaan sänkyyn nukkumaan. Ja nukuin kuin tukki kuten myös ex-pönttöpää.  Astetta vähemmän väsyneempi nyt. Tänään tulee mun uudet matot, mutta taidan vaan chillailla tämän päivän. Otin aamulla Beroccaa, jos se vähän auttaisi. Edelleenkin jossain alitajunnassa tikittää, että kun on vapaapäivä, pitää ehtiä tekemään sitä ja tätä. Ja sitten täytyy muistuttaa itseään, että mulla ei enää mitään muuta olekaan kuin vapaapäiviä. Alkuvuodesta mun siskoni jäi pois työelämästä ja kun juteltiin, aloin yhä enemmän haluta itsekin samaa. Siis sitä kiireettömyyttä ja vapautta tehdä tai olla tekemättä.