Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Et sinä tuossa mitään voita. Korkeintaan tulet katkeraksi.

Ota yhteyttä niihin, joista eniten pidät. Saatpahan itse valita seurasi.

Tuohan on lopputulemaltaan ihan sama, jossa osa ihmisistä jää, osa ei jää omaan elämään.

Ruotimisen voi tehdä joko testaamalla, kuka ottaa yhteyttä vai ottaako kukaan. Se joka ottaa yhteyttä, jää omaan elämään. Tai sitten oi vpäättää, että jatkossa ottaa itse yhteyttä vain joihinkin ja jättää loput ihmiset huomiotta. Kummassakin taktiikassa jäljelle jäävät aidot ystävyyssuhteet.

Samaa mieltä sun kanssasi. Ei elämässään kannata roikottaa sellaisia ihmisiä, joita ei halua elämässään olevan. Tavallisesti ihminen, joka edes muutaman kerran muuttaa ja vaihtaa useammin kuin 3 kertaa työpaikkaa, kohtaa elämänsä aikana älyttömän määrän ihmisiä. Jotkut ovat hetken aikaa tiiviimmin mukana elämässä, mutta kun olosuhteet taas muuttuvat, he jäävät taakse. Joku ketjussa mainitsi, että entinen työkaveri ei eläkkeelle jäätyään pidä enää yhteyttä. Mulla oli tässä vikassa työpaikassa, jossa olin 19 vuotta, tosi ihanat ja mukavat työkaverit. Mutta en mä nyt työelämästä pois jäätyäni enää pidä heihin yhteyttä. Yksi heistä on mun FB-kaveri ja hänen päivityksiään seuraan kuten hänkin mun päivityksiä, mutta en mä hänellekään soittele ja kysele kuulumisia. Mulla ei ole nyt 64-vuotiaana kuin yksi sellainen ystävä, jonka kanssa oltiin ystäviä jo alle kolmekymppisenä. Hänkin katosi mun elämästäni pariksi kymmeneksi vuodeksi, kun päätti tehdä vielä iltatähden ja siirtyi takaisin pikkulapsiperheen elämään. Mulla taas omat lapset oli jo teinejä ja mun suunta elämässä oli ihan jokin muu kuin istuskella hiekkalaatikon reunalla. Kummallakaan meistä ei onneksi ollut mitään tarvetta poltella siltoja vaan ystävyys vaan hiipui pois. Kunnes sitten sattumalta pari vuotta sitten törmättiin bussissa ja sen jälkeen ollaan pidetty yhteyttä usein ja tavattukin melkein joka kuukausi. Kaikkiin muihin tän hetken ystäviini olen tutustunut viiskymppisenä tai sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät ota sinuun yhteyttä, mutta et menetä kyllä heissä yhtään mitään.

Juuri näin. Joskushan toisen yhteydenottoihin vastataan vain kohteliaisuuudesta, koska joskus teininä tai opiskeluaikoina oltiin ihan bestiksiä. Mutta sitten on kasvettu vuosien ja vuosikymmenten aikana eri suuntiin ja kommunikointi on enää vain jotain smalltalkin tyylistä. Olen ennenkin palstalla sanonut, että harvalla on samat kaverit päiväkodissa ja hoivakodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Päivän mietelause: Niinkuin aalto uittaa aallon yli valtameren, niin selviämme mekin, toinen toistamme tukien.

Minä toivon, että joku lukisi mulle runoja ja sanomalehteä, jos muistisairaus tulisi. Kerroinkin eilen jo musiikkiasiaa.

Doris

Äidin ihan viimeisinä viikkoina mietin, miten voisin äitiä vielä ilahduttaa. Kun ei hän enää muistanut, kuka minä olin tai edes sitä, että oli koskaan mennyt edes naimisiin tai muuttanut Helsinkiin. Eli päänsä sisällä lapsuutensa kodissa Keski-Suomessa. Ei juuri enää puhunutkaan mitään vaan makasi vain sängyn pohjalla. Sitten keksin. Olihan mulla kännykkä ja aloin näyttää siitä äidille hauskoja kissavideoita. Yksi viimeisiä hyviä muistoja äitini loppupäiviltä oli, miten hänen silmänsä kirkastuivat ja hän jopa nauroi ääneen hassuille kissavideoille. Ennen muistisairauttaan äiti ei takuulla olisi osannut toivoa viimeisiksi elinpäivikseen kissavideoita, kun ei koskaan ollut edes nettiä käyttänyt. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Huomenta! Kai se on uskottava, että talvi tulee. Aamulla olisi tarvinnut jo kaulahuivia ja pipoakin, kun kävin koiran kanssa ulkona. Sormikkaat mulla on ollut jo monena aamuna, kun ei sorminivelet tykkää kylmästä. Kenkätelineessä on sandaalit ja muita kesäkenkiä, joten nyt voisi olla hyvä viikonloppu laittaa kesävaatteet "naftaliiniin" ja ottaa talvivaatteet esille. Hellemekkoja, shortseja yms tuskin tarvitsee taas vähään aikaan.

Tavalliseen tapaan katselen  Ylen aamulähetystä aamukahvia juodessani. Ensi yö on asunnottomien yö ja telkkarista tulee juttua asunnottomuuden lisääntymisestä. Kylmää kyytiä. Jopa työssäkäyviä on asunnottomina, kun palkka on pieni eikä tarpeeksi edullista asuntoa yksinkertaisesti löydy. Ja vaikka asunnottomista yli puolet onkin nk piilotyöttömiä eli pääsevät majailemaan jonkun sukulaisen tai tuttavan sohvalle, niin ei sekään mitään herkkua ole olla jatkuvassa lähtövalmiudessa ja koko omaisuus repussa ta

Ja korjaus tähän eli ei "piilotyöttömiä" vaan piiloasunnottomia :D

Vierailija kirjoitti:

Uhkaa ja uhkaa. Paljonkos Suomessa asuu kaduilla ihmisiä? Joissain maissa se on todellinen uhka ja asutaan kadulla.

Paljonkohan Alaskassa, Kanadassa tai vaikka Islannissa on kaduilla asuvia? Vähän eri juttu asua jossain sellaisessa maassa, jossa ei lämpötila laske öisinkään edes pakkasen puolelle saati että olisi parikymmentä astetta pakkasta.