Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Tänne, ah, tänne on kaipaus kerta, täällä on kaikki, mi kallista on.

Niin kaunis maakuntalaulu. Minunkin mummula ja äitini synnyinpaikka on Keski-Suomessa.

"... tänne ma toivon hautanikin". Ai hitto, nyt nousi kyyneleet silmiin. Taidan lähteä viemään koiran päivälenkille. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään yli kaiken Nälkämaan laulusta, olisko ollut musiikkina elokuvassa Kahdeksan surmanluotia?

Mä tykkään tuosta myös. Kaunis ja koskettava laulu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivän mietelause: Niinkuin aalto uittaa aallon yli valtameren, niin selviämme mekin, toinen toistamme tukien.

Minä toivon, että joku lukisi mulle runoja ja sanomalehteä, jos muistisairaus tulisi. Kerroinkin eilen jo musiikkiasiaa.

Doris

En nähnyt viestiäsi, poistoluuta heilunut taas:)

Mitä kerroit musiikista?

Että tein listaa lempimusiikistani. Lisäksi kansakoululauluja, maakuntalauluja, perinteisiä joululauluja varmaan tahtoisin kuulla ja 70-80 lukujen musiikkia

Doris

Ehdin huomata eilen sen sun kommentin. Ja kun mainitsit maakuntalaulut, niin voi miten tuli lapsuus ja kansakoulu mieleen. Silloin me helsinkiläislapsetkin opeteltiin musiikin tunnilla kaikki Suomen maakuntalaulut ulkoa. Yhden osaan vieläkin ulkoa ja se on Keski-Suomen maakuntalaulu, Äiti kun oli Haapamäeltä kotoisin ja mä vietin lapsuuteni kesät Haapamäellä, joka siis nyt jo pitkään on kuulunut Keuruun kaupunkiin. "Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat...". Vaikka mulle ei siellä ole ollut enää vuosikausiin yhtään ketään eikä yhtään mitään (paitsi hautausmaa ja sukuhauta), niin puolet mun sydämestäni tulee aina olemaan siellä. Ja aikanaan sitten mun tuhkatkin metsään ripoteltuna. Muistan lapsuudestani, kun Orivesi- Keuruu -tieltä käännyttiin vasemmalle kohti Vilppulaa, niin koin aivan ihanaa mielenrauhaa. Tunsin palaavani "henkiseen kotiini", vaikka olenkin koko ikäni asunut pääkaupunkiseudulla ja mun oikea kotini ollut aina täällä. Ja täytyy kyllä sanoa, että kun äidin hautaanlasku oli siellä, tunsin samanlaista mielenrauhaa nähdessäni ne maisemat. Vaikka tiesinkin, että tämä on toiseksi viimeinen kerta elämässäni, kun tänne tulen. 

Ystävistäni ei kukaan. Ovat joko vanhuuseläkkeellä, työkyvyttömyyseläkkeellä tai omaishoitajia. Siis ne, jotka eivät ole työelämässä. Sen sijaan kavereista löytyy kyllä työttömiäkin. Jotkut heistä työkyvyttömiä, mutta eläkepapereita ei ole vielä Kelalta herunut. Osa taas ihan kohta vanhuuseläkkeellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla aika yleinen ilmiö, että ystäviin ja kavereihin pidetään yhteyttä entistä harvemmin. Liekö sitten syy somen käytön yleistymisessä ?

 

Suomalaiset on aina olleet aika epäsosiaalisia, eivät osaa small talkia ym. Ainakin itse olen havainnut, että mitään keskusteluja ajankohtaisasioista tm. ei ihmisten kanssa saa aikaiseksi. Ainoastaan lapsuudenperheeni kanssa tulee sellaisia juteltua, mutta tutut pysyvät arkiasioissa.

Some on varmaan helpottanut tätä asiaa, ettei osata keskutella tai olla kiinnostuneita paljon mistään. Monelle on helpompi viestiä sen kautta kuulumisiaan. Jos ei kerran kiinnosta juuri mikään asia, niin omasta elämästä on helppo laittaa esim. kuva tai lyhyt teksti, josta selviää oma tilanne. Itsellä ei ole Facetiliä eikä muutakaan vastaavaa, koska kaipaan keskusteluseuraa nokakkain.

Periaatteessa samaa mieltä sun kanssasi, mutta ne arkiasiathan on just sitä smalltalkia. Päivän sää, ruuan hinta, ensi kesän lomareissut jne.  Ajankohtaisista asioista keskusteleminen edellyttäisi mielipiteitä sekä faktan tarkistuksia. Ja sellainen keskustelu pitää osata tehdä siten, ettei toinen omine mielipiteineen ja täysin erilaisine käsityksineen ärsyynny. Tai varsinkaan pahoita mieltään. Mä jouduin aikoinaan työni puolesta olemaan mukana kansainvälisissä konferensseissa eikä kyllä niissä olisi tullut mieleenkään vaikka jonkun jenkin kanssa alkaa puhua USAn politiikasta tms. Tai jonkun pakistanilaisen kanssa heidän elintavoistaan ja uskomuksistaan. Smalltalkin yksi keskeinen piirre on hienotunteisuus ja sen vuoksi smalltalkissa puhutaan vain helpoista asioista. Eli sellaista liirumlaarumia vaan, jotta toinen kokee tulleensa huomatuksi. 

Toissapäiväånä kävin hakemassa paikallisesta pizzan. Siinä odotellessani join lasillisen viiniä ja samaan pöytään tuli kaksi miestä. Toinen mun ikäluokkaa eli 60+ ja toinen parikymmentä vuotta nuorempi. Ollaan hyvänpäiväntuttuja sen verran, että tiesin tuon vanhemman olevan vankka kokoomuslainen ja nuoremman vankka perussuomalainen. Mä olen poliittisesti täysin sitoutumaton. Oli oikeasti tosi mukavaa jutella näiden miesten kanssa ajankohtaisista asioista ja jopa politiikasta, koska he osasivat keskustella. Perustella näkemyksensä, kuunnella toisen puhenvuoroa jne. Ilman ärsyyntymistä ja riidan haastamista.